Kirsin Book Club osallistui kymmeneen lukupiiriin Helsingin kirjamessuilla

Lukupiirit kiinnostavat! Helsingin kirjamessuilla on ollut vuodesta 2013 ohjelmassaan yleisiä lukupiirejä. Nyt konseptia oli hieman muutettu eli enää ei tarvittu ennakkoilmoittautumista, eikä salissa ollut edessä keskustelua aloittavaa lukupiiriä. Kirsin Book Club on ollut alusta asti lukupiireissä joka vuosi estradilla, mutta nyt siis siirryimme katsomon puolelle, ja lavalla olivat ainoastaan kustantajan edustaja ja kirjailija.

Anja Snellman Kaikki minun isäni

Anja Snellmanin Kaikki minun isäni -lukupiiri oli kirjamessujen ensimmäinen. Tila oli aivan täynnä. Kun WSOY:n viestintäjohtaja Reetta Miettinen kysyi, kuinka moni katsomossa olija oli lukupiiriläinen, monta kättä nousi. Kun hän kysyi, kuinka moni oli lukenut Sonja O.:n, vielä useampi käsi nousi. Monella suulla todettiin, että Kaikki minun isäni on selkeästi sukua Sonja O.:lle.

Kaikki minun isäni kertoo Ensio Kaurasesta, kirjan Aman isästä, joka oli ketku. Hän salakuljetti Neuvostoliitosta koruja ja kristalliesineitä ja myi niitä romaniväestölle Helsingissä. Perheen kannalta kurjinta oli, että hän oli väkivaltainen alkoholisti.

Olen kirjoittanut fiktiivisin juontein äidistäni (Ihon aika, WSOY 1993), siskostani (Pääoma, Otava 2013) ja nyt isästäni. Nyt voin sulkea tämän laatikon, oman pienen hullunkurisen perheeni.”

Anja Snellman

Työvaiheessa kirjan nimi oli Kaikki minun ismini. Lukupiirissä todettiinkin, että kirjassa käydään läpi, miten 40 vuodessa yhteiskunnassa pinnalla olevat ismit ovat muuttuneet. Nimessä ismit korvattiin isillä, mutta isät pitää tässä yhteydessä käsittää laajasti. Kyseessä ei ole vain Ensio, vaan kaikki turvalliset ihmiset, joita voi katsoa ylöspäin. Anjalle sellaisia ovat olleet esimerkiksi Märta Tikkanen, Jörn Donner, Claes Andersson ja Karen Blixen.

Kirjoitti Kirsi Ranin

Minna Lindgren: Armon Anneli

Seuraavassa lukupiirissä käsiteltiin Minna Lindgrenin Armon Anneli -kirjaa. Tosin kesti hetken ennen kuin keskustelu siirtyi Armon Anneliin, sillä Minna oli juuri saapunut Berliinistä, missä oli ollut lapsille tarkoitetun oopperan, Zaubermelodikan eli Taikahuilun jatko-osan, ensi-ilta. Vastaanotto oli ollut loistava. Oopperan on säveltänyt Iiro Rantala ja Minna on kirjoittanut sen libreton.

Saimme myös kuulla, että ensi keväänä Minnalta tulee Minun oopperani -tietokirja. Se on oopperan historia 25 Minnan valitseman teoksen kautta katsottuna. Seuraavaksi puhuttiin vielä Ehtoolehto-sarjasta. Näin käy joskus lukupiirissä, eli kestää aikaa ennen kuin päästään itse asiaan.

Armon Annelin teemana on omaishoitajuus ja oikeus eutanasiaan. Kirjassa Anneli ottaa miehensä rappeumatautia sairastavan siskon asumaan heille. Ja mitä siitä seuraakaan.

Haluan kuvata kaamean diagnoosin saaneen ihmisen kohtaloa. Tiedetään, miten rappeumatauti etenee, ja mielestäni näiden ihmisten pitäisi saada mahdollisuus eutanasiaan.”

Minna Lindgren

Lukupiirin yleisössä ei ollut Armon Annelin lukeneita, joten keskustelu pomppi monissa esiin nostetuissa teemoissa, esimerkiksi koirien eutanasiassa. Minna Lindgren tuntee kyllä aiheensa ja häntä on miellyttävä kuunnella mistä teemasta tahansa. Minä esimerkiksi toivon, että Minnan Ylelle tekemä Taikavuori-jakso palautetaan pian Areenaan!

Kirjoitti Kirsi Ranin

Marjo Niemi: Kuuleminen

Pienikin lukupiiri voi olla antoisa osallistujalle, jopa silloin kun ei ole kirjaa lukenut etukäteen. Näin kävi minulle Anu Silfverbergin asiantuntevasti vetämässä lukupiirissä, jossa käsiteltiin Marjo Niemen uutta romaania Kuuleminen.

Kuulemisen päähenkilö on Titta Kansa, Marjo Niemen mukaan kohtuuton henkilö, joka haluaa huomiota. Titta kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi ja hän vastaa maailmalle kirjein. Kirjeet ovat siitä kätevä muoto, ettei niitä kirjoittaessa kukaan pääse keskeyttämään. Marjo Niemi haluaa käsitellä itsepetoksen ja tarinankertomisen tematiikkaa. Itse kerrottu tarina omasta elämästä erkanee tapahtumien todellisesta kulusta, ja samalla paljastaa henkilöstä enemmän kuin tämä ehkä tarkoittikaan. 

Osallistuin tähän lukupiiriin kirjan esittelyn perusteella, ja siitä käyty keskustelu lisäsi uteliaisuuttani romaania kohtaan. Mainostekstiä hieman mukaillen: Ota riski, hyppää uudenlaisen lukupiirin vietäväksi!

Kirjoitti Minna Väisälä

Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet

Kirjailija Pirkko Soininen on iloinen ja avoin esiintyjä, Bazarin tuottaja Katja Jalkanen johdatteli lukupiirin hyvin alkuun ja Lonna-auditorioon saapuneista moni oli lukenut arkkitehti Wivi Lönnistä kertovan biofiktion Valosta rakentuvat huoneet. Näistä aineksista syntyi hyvä lukupiirikeskustelu.

Pirkko Soininen kertoi, miten henkilön, josta hän aikoo kirjoittaa biofiktiota, pitää sykkiä hänen sydämessään ja ruokkia mielikuvitusta. Wivi Lönnin hän koki resonoivan mielessään. Kirjailija kertoi nauttineensa tutustuessaan Lönnistä löytyneeseen lähdeaineistoon. Vaikka varsinaista elämäkertaa ei silloin vielä ollut, Lönnin suunnittelemista rakennuksista oli tehty tutkielmia ja rakennushistoriallisia selvityksiä. Ne auttoivat kirjailijaa kuvaamaan tarkasti arkkitehdin suunnittelutyötä. Erityisen arvokas oli Lönnistä löytynyt haastattelunauha, josta hän sai kirjaan autenttista Wivin puhetta.

Kirjoittaminen oli ihanaa, se oli kuin tutkimusmatka.”

Ihanaa oli paikalla olleiden mielestä myös kirjan lukeminen. Se, että kirjailija rakasti Wiviä, välittyi kirjan sivuilta, ja kirjan naisnäkökulman lukijat kokivat voimaannuttavana. Pirkko Soininen kuvasikin Wivi Lönniä todelliseksi pioneeriksi, sillä edes koko Euroopassa ei ennen häntä ollut naista, joka olisi itse perustanut arkkitehtitoimiston. Keskustelussa monet kertoivat omista Lönnin suunnittelemiin taloihin liittyvistä muistoistaan. Minä olen opettanut yhden vuoden Wivi Lönnin suunnittelemassa Tampereen tyttölyseossa, jonka nimi oli siellä opettaessani Hämeenpuiston yläaste, nykyisin ilokseni Wivi Lönnin koulu. Pirkko Soinisen kerrottua, miten Wivi Lönnin suunnittelu lähti rakennusten sisältä ja mikä merkitys hänelle oli valoisuudella ja käytännöllisyydellä, muistin vanhan, kauniin koulun avarat aulatilat ja niihin siilautuvan valon. Tämän valon Pirkko Soininen halusi kirjaansa tuoda, nimeä myöten.

Lue blogistamme juttu Pirkko Soinisen kirjasta Valosta rakentuvat huoneet: (KLIK)

Kirjoitti Airi Vilhunen

Johanna Venho: Syyskirja

”Tove Jansson näkee kaiken huumorin lämpimässä valossa”, sanoi Syyskirjan kirjoittanut Johanna Venho, kun WSOY:n Anna-Riikka Carlson kysyi Johannan päällimmäistä ajatusta Tovesta.

Kirjassa eletään syyskesää 1991. Tove Jansson ja elämänkumppani Tuulikki Pietilä viettävät viimeisiä päiviä rakkaassa Klovharun saaressaan, jossa on vietetty 30 kesää. Ikä painaa sen verran, että seuraavana kesänä saareen ei enää palattaisi. Siinä on hyvä hetki reflektoida elämän tärkeitä valintoja, mitä taiteilijuus on edellyttänyt niin Tovelta kuin aiemmin hänen äidiltään Hamilta.

Syyskirja on biofiktiota, mutta Johanna ei kuitenkaan mennyt aivan Toven nahkoihin, vaan etäännytti kerrontaa kirjoittamalla Tove-osuudet hän-muodossa. ”Vaikka kuuntelin jopa Toven ääntä taustatyönä, en uskaltanut mennä minä-kertojana hänen nahkoihinsa.”

Syyskirjan toinen tärkeä hahmo on Maria, nuori luonnonsuojelija, joka ihailee suuresti Tovea. Johanna kertoi, että Mariassa on paljon häntä itseään opiskelijana, hänkin oli ihaillut Tovea. Tosin Marian Tove-fanitus saa jo pakkomielteisiä piirteitä, kun hän naapurisaaresta kiikaroi Toven ja Tuutikin askareita.

Lukupiirin yleisö esitti ahkerasti kysymyksiä Johannalle. Tove Jansson on aihe, josta monella on jonkinmoinen käsitys, niinpä lukupiirissä syntyi vilkasta keskustelua. Minäkin sain lisätietoa, ja tulen kirjoittamaan erillisen jutun Syyskirjasta lähiaikoina.

Kirjoitti Kirsi Ranin

Katja Kärki: Eeled

Olen jo ehtinyt suositella Eeled-kirjaa monelle ja oli mielenkiintoista kuulla Katja Kärjeltä itseltään, mistä kirja oli saanut alkunsa. Katja on minulle tuttu jo esikoiskirjansa Jumalan huone ansiosta, sillä sain sen ilmestymisvuonna 2019 haastatella Katjaa sekä Taiteiden yössä että kirjamessuilla.

Mutta mikä onkaan Eeledin syntytarina:

Näin unta, että kaverini kirjoitti unta hippikommuunista. Ajattelin, että loistava idea, miksi en itse keksinyt. Sitten tajusin, että hei sehän oli mun uneni ja voin sittenkin kirjoittaa sen. Muistin aamulla vain tunnelman ja sen että, auringonvalossa loikoili kolme ihmistä.”

Katja Kärki

Kirjassa nämä kolme saivat Kristiinan, Torvaldin ja Bambin hahmot, jotka asuvat Auringontalo-kommuunissa. Heitä yhdistää capoeira ja kohta myös kaksi pientä lasta. Rinnakkain 1970-luvulla tapahtuvan tarinan kanssa on muinainen kertomus Eeledistä, metsästä löytyneestä lapsesta, joka joutuu hieman samanlaisiin tilanteisiin kuin hippiajan Kristiina.

Tässä lukupiirissä oli poikkeuksellisesti esilukupiirinä Valtioneuvoston lukupiiri. Heillä oli yksityiskohtaisia kommentteja romaanin eri henkilöistä ja vähän neuvojakin, miten heidän mielestään henkilöiden olisi pitänyt toimia.

”Kirjaa ei olisi syntynyt, jos en itse olisi pienten lasten äiti.”

Katja Kärki

Harvoin onkaan saanut lukea näin hienosti kuvattuja tunnetiloja raskauden ja vauva-ajan tapahtumista.

Kirjoitti Kirsi Ranin

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Hanna Brotherus sanoi lukupiirin melko alkuvaiheessa sitä vetävälle Anna-Riikka Carlsonille, että voidaan jättää käyttämättä tässä keskustelussa ”kirjan päähenkilö”-termiä  ja puhua minusta, koska se on totta. Muiden Ainoa kehoni -kirjan henkilöiden osalta ei niinkään. Tämän kuultuani olin askeleen lähempänä autofiktion ymmärrystä.

Kirjoittamisen prosessin Brotherus kertoi olevan luksusta. Kirjoittaminen on hänelle tuttua koreografin työstä; koreografia on sananmukaisesti tanssin kirjoittamista. Kirjoittamiseen liittyvä istuminen sitä vastoin oli Brotherukselle vaikein asia, sillä hän pitää itseään mielellään liikkeessä, silloin ajatus kulkee. Hän tuntee asiat kehossa ja siirtää ne nopeasti tekstiksi.

Brotherus korosti oman kokemuksen merkitystä, johon jokaisella on oikeus.

Tuntea asioita niin kuin tuntee, ei todellakaan ole helppoa tuoda esiin kaikkia omia vikoja, neurooseja ja angsteja”

Hanna Brotherus

Lukupiirin keskustelua väritti salissa mukana ollut kirjailija Juha Itkonen, joka opponoi keskustelua toteamalla, ettei ole lukijan asia miettiä kertojan kokemuksia. Brotherus kertoi myös hauskoja anekdootteja, kuten ylioppilaskirjoituksissa kirjoittamastaan aiheesta ”lisääntyminen”, jonka tekstissä hän liihotteli rakkauden huumassa vailla faktoja. Lukupiirissä todettiin Ainoa kotini -kirjan olevan tanssillinen teos.

Lue blogijuttu Ainoa kotini -kirjasta (KLIK)

Kirjoitti Maija-Riitta Mustonen, joka aikoinaan oli tuomassa lukupiirejä kirjamessuille

Juha Itkonen: Kaikki oli heidän

Viisi vuotta sitten Kirsin Book Club oli Turun kirjamessujen lukupiirissä keskustelemassa Juha Itkosen kanssa hänen kirjastaan Palatkaa perhoset. Nyt Helsingin Kirjamessujen lukupiirissä keskusteltiin Juha Itkosen romaanista Kaikki oli heidän. Tässä välissä Itkonen on kirjoittanut useamman kirjan, ja jos ei romaaniksi lasketa autofiktiota Ihmettä kaikki, kirjailijalla oli 5-6 vuoden tauko fiktion kirjoittamisessa. Nelilapsiseksi kasvaneen perheen isän päähän ei pitkään aikaan mahtunut fiktion vaatimaa tilaa.

Itkonen on avoin ja keskusteleva ja lukupiirissä vaihdettiin ajatuksia vilkkaasti. Kirjailija pystyi kertomaan täsmälleen, milloin ja missä kirja sai alkunsa: joulukuussa 2019 Kärsämän ja Oulun välillä syntyi idea leskeksi jääneestä miehestä, joka muuttaa poikansa perheen luokse asumaan. Itkonen korosti, että kirja ei ole autofiktio, vaikka asetelma nelikymppisestä miehestä kahden ikäpolven välissä onkin omakohtainen.

Eniten lukupiirissä keskusteltiin kirjan rakenteesta ja kertojasta sekä mies-naisnäkökulmista. Jollekin eri aikatasot ja tarinan jatkuminen 2050-luvulle tekivät lukemisesta liian haastavaa. Kirjailijalle tulevaisuuden mukana olo on välttämätöntä, jotta tarinan ylipäätään voisi kertoa.

Rohkeus kaikessa kirjoittamisessa ja keskustelussa on tärkeää. Nykyisin rintamat muodostuvat entistä enemmän kenen joukossa seisot -tyyliin.”

Juha Itkonen

Lue tästä Turun kirjamessujen lukupiiristä (KLIK) ja tästä enemmän itse kirjasta Palatkaa perhoset (KLIK).

Kirjoitti Airi Vilhunen

Lucinda Riley -lukupiiri

Lucinda Riley menehtyi syöpään kesäkuussa 2021. Lucinda Riley -lukupiiri oli kuin iloinen muistotilaisuus ja täysi salillinen ihmisiä oli lukupiirin päätteeksi sitä mieltä, että tästä ”fanitapaamisesta” pitäisi tehdä perinne!

Lukupiirin keskustelua veti Bazar-kustantamon liiketoimintapäällikkö Kristiina Forsström-Pellilä ja kunniavieraana oli Lucindan kirjat suomentanut Hilkka Pekkanen. Teemana oli ensisijaisesti Seitsemän sisarta -sarja, mutta keskustelussa muisteltiin, kuinka Lucindan kirjat päätyivät Bazarin kustannettavaksi tai kuinka Lucinda saatiin vierailulle Suomeen. Sarjan kirjoja on Suomessa myyty noin puoli miljoonaa kappaletta.

Yleisöstä suurin osa oli lukenut useampia Lucindan kirjoja, joten keskustelu kävi vilkkaana. Myös kriittisiä kysymyksiä kuultiin. Useat kertoivat, miksi pitivät juuri tietystä Seitsemän sisarta -sarjan kirjasta.

Kannustimme kustantajaa perustamaan sivuilleen palstan, johon lukijat voisivat lähettää kysymyksiä, joihin pitää Seitsemän sisarta -sarjan kahdeksannessa, Pa Saltiin keskittyvässä osassa saada vastaus. Kirja ilmestyy vuonna 2023 ja sitä kirjoittaa Lucindan poika Harry Whittaker, joka ehti käydä äitinsä kanssa juonenkäänteet läpi ennen Lucindan kuolemaa. Ehkäpä kirje suomalaisilta lukijoilta vaikuttaisi vielä tarinaan, sillä Pa Saltin esikuvana on ollut Lucindan oma isä, josta ei paljon tiedetä, mutta hänen tiedetään käyneen Suomessa!

Erityisen kiinnostavaa oli, kun Hilkka Pekkanen kertoi Lucindan kirjojen suomentamisesta. Viimeisimmän Kadonnut sisar -kirjan hän oli suomentanut poikansa Tuukka Pekkasen kanssa, sillä kirja ilmestyi kaikkialla maailmassa samanaikaisesti ja kääntämiseen oli annettu alle puoli vuotta aikaa, kun aiempien osien suomentamiseen on mennyt noin vuosi per osa.

Kirsin Book Clubin Marja Castrén osallistui viiteen lukupiiriin ja totesi Lucinda-piirin jälkeen:

Ehdottomasti messujen paras lukupiiri!”

Kirjoitti Kirsi Ranin

Laura Malmivaara: Vaiti

Lauantain viimeinen lukupiiri alkoi klo 18 ja siellä käsiteltiin Laura Malmivaaran Vaiti-kirjaa. Otavan kustannusjohtaja Antti Kasper luotsasi keskustelua, jota kuvaisin lämpimäksi ja avoimeksi. Laura vaan on sellainen, että häntä voisi kuunnella loputtomiin.

Vaiti-kirja kertoo perheen kesästä kohun keskellä. Laura kuvasi, että kirjan kirjoittaminen on ollut hänelle prosessi, joka on auttanut häntä eteenpäin. Kirjassa kuvataan, mitä #metoo-kohu tekee lähipiirille, miten ihmiset suhtautuvat, jättävätkö kohun silmässä olevan yksin vai tukevatko. Yhtymäkohtia Lauran omaan elämään on paljon, mutta erojakin on.

Halusin kirjoittaa, että olen suuressa tarinassa pelkuri. En ollenkaan ymmärrä, kun minua kutsutaan rohkeaksi.”

Laura Malmivaara

Minä olen kirjan jo lukenut, ja luemme sen yhdessä Kirsin Book Clubin marraskuun lukupiirikirjana, joten sen jälkeen ilmestyy laajempi juttu Vaiti-kirjasta.

Kerrotaan kuitenkin jo nyt, että Lauran äiti ja isä eivät halunneet lukea kirjaa ennakkoon, luotto tyttäreen oli vahva. Aku Louhimies oli ehdottanut, että Lauran pitäisi tappaa kirjan elokuvaohjaaja lopussa. Tyttäristä vanhempi on kirjan lukenut, nuorempi istui lukupiirissä takarivissä ja antoi ymmärtää, ettei todellakaan aio lukea kirjaa.

Kirjoitti Kirsi Ranin

Lukupiiri-vierailujen jälkeen saattoi jälleen todeta:

Lukupiireissä on kirjoista keskustelemisen elämää muuttavaa taikaa!

Jos unelmoit lukupiiristä tai haluat vinkkejä nykyisen lukupiirisi toimintaan, osta Kirsi Raninin Lukupiiri-kirja!