Matias Riikonen: Matara – poikien leikeistä on leikki kaukana

Matias Riikosen Tulenkantajat-palkinnolla palkittu, nyt Runeberg-palkintoehdokkaaksi valittu ja sitä ennen Finlandia-ehdokkaana ollut Matara on erikoinen kirja. Se on niin totta kuin leikki on lapselle totta. Samalla se on niin epätodellista kuin vain fiktio pystyy olemaan. Aikuisten leikkiä. Vakavasti otettavaa leikkiä.

Joka aamu metsään astuminen tuntui pojista melkein pyhäinhäväistykseltä, kuin se ei olisi ollenkaan kaivannut heitä. Ja joka aamu he silti astuivat sinne ja unohtivat pian rikkomuksensa. Säkit olalla ja reput selässä ja nuket käsissä he kulkivat kaitaa huikkua. Aurinko välkkyi honkien takaa.”

Matara on poikajoukon metsään rakentama valtio, jossa on tarkka hierarkia ja Rooman tasavallasta omaksutut nimet ja opit. On senaatti ja toogaan pukeutuvat senaattorit, on imperaattori ja auguuri. Forumille kokoonnutaan ja Kylpylässä rentoudutaan. Mataran rahayksikkö on dinaari ja maksuvälineinä toimivat muovipusseista leikatut palaset. Alueen halki virtaavan puron nimikin kuulostaa roomalaiselta: Tiper. Myös poikien nimet viittaavat Roomaan: Kaius (Gaius Julius Caesar), Katoperä (Cato), Pommelin (Pompeius).

Tyttöjä ei poikien leikkiin kuulu, nuket eli vanhimpien poikien majoissa kampaamon irtopäät esittävät naisenkorvikkeita lähes irvokkuuteen asti.

”Viva Matara!”

Matarassa ei eletä rauhanaikaa. Sotaharjoitukset ovat pakollisia, sillä rajan takana vaanivat toisen valtion kansalaiset, kermit, kallit ja partialaiset. Rikkaimmalla mataralaisella on oma yksityisarmeijansa.

Säännöt ovat tarkat. Miten haavoitetaan, miten taistelussa tapetaan, miten ollaan, kun ollaan kuolleita. Matarassa on kiellettyä viitata yhteisön ulkopuolelle, poikien ns. normaaliin elämään. Samalla tavalla kirjakin sulkee ulkopuolelleen kaiken sen, millaista poikien elämän on Matara-maailman ulkopuolella. Ainoa viittaus on Opistoon, jonne pojat menevät iltaisin hoitajien luokse nukkumaan peiteltäviksi.

Tampereen kirjamessujen haastattelussa Matias Riikonen antoi mielenkiintoisen selityksen sille, miksi kirjassa viitataan näihin hoitajiin:

”Aikaisemmin poikakirjoista ei koskaan ollut luettavissa, mistä pojat saavat puhtaat vaatteensa tai eväänsä. Halusin viittauksenomaisilla maininnoilla hoitajista korostaa, miten tätäkin naisten tekemää näkymätöntä hoivatyötä kuitenkin tarvitaan.”

Matias Riikonen Tampereella 5.12.2021

Spekulatiivista autofiktiota

Matias Riikonen on kertonut, että hänen lähtökohtansa oli kirjoittaa oman lapsuutensa leikeistä, Helsingin Jollaksessa sijainneesta Mataran tasavallasta, jossa hän oli mukana kuusivuotiaasta 15-vuotiaaksi vuosina 1995-2004. Vaikka monet asiat Matarassa, nimeä ja Rooma-vaikutteita myöten, muistuttavat todellisten poikien leikkejä, sellaisenaan hän ei voinut siirtää tapahtumia kirjaansa.

”Lisäsin ja parantelin siis asioita kirjallisen ilmaisun nimissä – mutta toisaalta vähemmän kuin kulttuurisesti olettaisi.”

Parnasso 5/2021

Riikonen on kertonut halunneensa ottaa lapset vakavasti, kuvata heitä tavalla joka osoittaa heidät omalla tavallaan rationaalisiksi ja autonomisiksi. Yhdeksi hänen keinokseen tuli kielen eri rekistereiden käyttö.

Mataran kieli on tarkkaa ja kuvaus yksityiskohtaista. Riikonen vie lukijan sisään metsään, naakivan eli hiipivän veljesparin perässä yli mättäiden ja alas varvikkoihin. Hän kuvaa tarkasti poikien metsän kaikki yksityiskohdat, hyönteiset, perhoset, kasvit, monet nimillä, joita en edes tunnista. Muutenkin Riikonen käyttää poikien ympäristöä kuvatessaan paljon vanhahtavalta kuulostavia sanoja, joista jotkut löysin googlaten saamen kielen sanakirjasta.

Pikkuveli ja isoveli

Mataran keskeisiä henkilöitä on veljespari, Mataran tiedustelijat. Tapahtumia seurataan pikkuveljen näkökulmasta. Hän on korkeintaan 10-vuotias, ehkä nuorempikin. Kokeneempi isoveli opettaa pikkuveljelle, miten Matarassa toimitaan ja miten tiedustelijat kulkevat. Veljesten suhde on koskettavasti kuvattu, täynnä rakkautta. Muista keskeisistä pojista poiketen heillä ei ole kirjassa muita nimiä kuin pikkuveli ja isoveli.

Tampereella Matias Riikonen totesi, ettei vieläkään osaa vastata kysymykseen, miksi pikkuveljellä ja isoveljellä ei ole muita nimiä.

Tuntui ehdottoman tärkeältä, ettei heillä ole muita nimiä. Halusin sillä myös haastaa sukupuolittunutta poikakirjagenreä ja isän nimen käyttöä. Kirjassa sukunimi ja sen käyttö liittyy valtaan. Veljesten suhde on toisenlainen, siinä on paljon salattua hellyyttä.”

Matias Riikonen Tampereen kirjamessuilla 5.12.2021

Tarina kertoo meistä

Jokainen Mataran viidestä luvusta alkaa tiedusteluretkellä olevan veljesparin askelten kuvauksella:

Askel painui lehtokortteisiin ulkosyrjä edellä, sitten sisäsyrjä, tunnusteli multaa ennen kuin laski kantapään, ja askel nousi. Se kaarsi yli kortteiden, jotka olivat silkkaa hehkua, kuin koko lehto olisi valosta syntynyt, yllä pyörryttävä kirkkauden ja tummuuden tilke, kun ylemmät vaahteranlehdet loistivat läpikuultavina ja varjostivat alempia, edempänä nuori koivikko kohosi puhtaanvalkeana ja heinät kimmelsivät kultaisina, sirokeijukorennot välähtelivät, mutta likainen jalka vilahti takaisin varjoihin kuin hämärän olento, nuuski maata, ja askel nousi.

Matara s. 171

Samaan liikkeeseen – hiiviskelyyn – kirja sai minutkin vähitellen mukaan. Luin aika pitkään kirjaa ajatellen, ettei Matara tunnu minun kirjaltani. En kuitenkaan pystynyt jättämään kirjaa kesken. Huomasin pidättäväni henkeä, kun tiedustelijapari huomasi viholliskansan edustajan. Vähitellen olin sisällä metsässä ja näin mielessäni kaikki tapahtumat. Poikien julmuudet hirvittivät, suututtivatkin. Käänsi peilin kohti aikuisten maailmaa ja sieltähän sama tuijotti vastaan.

Kirjan loppuosan taisteluillekin löytyi selitys, kun Matias Riikosen haastattelun Tampereen kirjamessuilla kuunneltuani kaivoin netin aarreaitasta tietoa Rooman valtakunnan viimeisistä vaiheista sisällissotineen. Rooman valtakunnan loppuun viittaa Mataran mottokin: ”De nobis fabula narratur”, jonka käännös menisi jotenkin näin: ”Tarina kertoo meistä”.

Matara on vahvasti aikuisten kaunokirjallisuutta, vaikka poikien seikkailuista kertookin. Se tuo pelkistetyssä muodossa eteemme vallankäytön ja väkivallan eri muodot, poliittiset vehkeilyt, ahneuden, ”muihin” kohdistuvan epäluulon ja vihan mutta myös välittämisen ja ystävyyden.

Hieno kirja, jo saadun ja mahdollisesti tulevat palkinnot ansainnut.

• Matias Riikonen: Matara
• Teos, 2021
• 310s./7 t 15 min.
• Äänikirjan lukee Teemu Mäkinen

Kiitos lainauksista Matias Riikoselle Tampereen kirjamessujen haastattelussa 5.12.2021 ja Parnassossa 5/2021. Tampereella Matias Riikosta haastatteli Jussi Tiihonen ja Parnasson artikkelin kirjoitti Ville Hänninen.

Tulenkantaja-palkinto myönnetään suomalaiselle teokselle, jolla arvioidaan olevan mahdollisuuksia menestyä käännöksenä Euroopassa. Tänä vuonna palkinto jaettiin yhdeksännen kerran ja ojennettiin Matias Riikoselle Matara-romaanista Tampereen kirjamessuilla.

Runeberg-palkinto jaetaan 5.2.2022 eli Runebergin päivänä. Palkintoehdokkaita on kaikkiaan kymmenen.