Eeva Louko: Onnellisten saari – Lauttasaaren Kasinonrannan murhamysteeri

Helmikuussa se tapahtuu. Enkä nyt tarkoita Eeva Loukon Onnellisten saaren murhaa, joka tapahtuu lokakuussa. Helmikuussa huomaan kaipaavani jotakin kevyttä välipalakirjaa. Vuodenvaihteen molemmin puolin olen lukenut monta viime vuoden parhaista koti- ja ulkomaisista kirjoista, ja ennen kuin tartun kevään uutuuksiin tai poimin jonkun ”tämänkin haluan lukea” -pinosta, kaipaan pientä nollausta. Viime vuonna tartuin Anna-Leena Härkösen Olis niin kiva -kolumnikokoelmaan ja nyt tämän vuoden alussa ilmestyneeseen Eeva Loukon esikoisdekkariin.

Kiitos taustakuvasta Liisa Viljakainen!

Louko on sijoittanut Onnellisten saaren tapahtumat Lauttasaareen, ja sehän sopii, sillä saari ja murhat ovat tunnetusti erinomainen yhdistelmä. Viveca Stenin Tukholman saaristoon sijoittuva Sandhamn-sarja on Kirsin Book Clubin suosikki. Joku voi vielä muistaa tv-sarja Bergeracin, jossa nimensä sarjalle antanut rikosetsivä kaahaili pitkin Jerseyn saarta ja ratkoi murhia. Niitä pienellä saarella tapahtui paljon – kerran viikossa.

Onnellisten saarikin aloittaa kirjasarjan. Lauttasaari ei Stenin Sandhamnin tai Jerseyn tapaan ole lomasaari, mutta siellä on uimarantoja, huvivenesatamia, mökkikyliä ja arkielämän ympäristöä riittämiin kokonaisen kirjasarjan tarpeisiin.

Minulle Lauttasaari on tuttu paikka useamman ystävän nykyisenä tai entisenä asuinalueena. Niinpä pystyin sopivasti näkemään mielessäni Onnellisten saaren tapahtumapaikat ja sijoittamaan niihin kirjan kohtaukset. Ystävistäni tunnistan myös kirjassa esiin tulevan kotiseuturakkauden: Lauttasaaresta ei helposti muuteta muualle.

Onnellisten saaressa ei mässätä väkivallalla. Kirjan juoni on kekseliäs, vaikkei se kovin uskottava olekaan. Mutkikkaan rikostarinan rinnalla setvitään erilaisia rakkaus- ja ihmissuhdesotkuja varmaan puolet kirjan sivumäärästä. Vähemmälläkin olisi selvitty. Helmikuun välipalakirjakseni se kuitenkin sopi hyvin.

Eeva Louko on toimittaja ja nykyisin terveysalan viestintätehtävissä. Hän on aikaisemmin asunut Lauttasaaressa, joten Onnellisten saaren tapahtumaympäristö on hänelle tuttu. Lehtihaastattelussa (Länsiväylä 7.1.2022) hän kertoo halunneensa kirjoittaa aikuisten Neiti Etsivän.

Tässä lisää kirjasta Kirsin Book Clubin dekkarikysymysten avulla:

Mikä on Onnellisten saaren rikos ja kuka sitä selvittää?

Eläkkeellä oleva historianopettaja Harri Vaara löytyy kuolleena Lauttasaaren Kasinonrannasta. Jäljet kaulassa viittaavat kuristamiseen, ja pian selviääkin, ettei opettaja ollut kuollut hukkumalla.

Kuolemaa tutkii vanhempi konstaapeli Anton Koivu, joka on paitsi poliisi myös poikamies ja etsii panokumppanit Tinderistä. Hänen apurinsa tutkimuksissa on konstaapeli Oona Laine.

Myös Harri Vaaran tytär Ronja yrittää omalta osaltaan selvittää isänsä kuolemaa. Hän on jo pitkään asunut Lontoossa ja ”between jobs” eli työtön, joten hänen Suomen vierailunsa pystyy venymään.

Ovatko Onnellisten saaren henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Kirjan henkilökaarti on laaja. On Ronjan pitkäaikaiset ystävättäret, Milla ja Ansku, on lukioaikainen poikaystävä Ville, on Millan aviomies Topi ja hänen äitinsä, on koko naapurusto. Osa henkilöistä on uskottavia, osaan liittyy tarinoita, jotka fiktiossa ovat mahdollisia, mutta eivät todellisuudessa.

Kiinnostavaa on se, miten kuvataan Lauttasaaren pikkukaupunkimaisuus: kaikki tuntevat kaikki, ja kaupunginosassa asutaan lapsesta vanhuuteen.

Onko juoni vetävä?

Onnellisten saaren juoni kulkee nykyajassa ja 1975 kirjoitetuissa muistoissa sekä Lokikirjaksi nimetyssä tilityksessä. Dekkarin juonessa, ainakin tällaisessa soft crimessa, on oleellista, että lukija arvailee mielessään koko ajan syyllistä. Johtolankoja pitää olla, muttei liian selviä. Jos lukija keksii ratkaisun ennen kuin se kirjassa paljastuu, hän iloitsee. Liian aikaisin se ei saa paljastua. Jos taas ratkaisua ei ole keksinyt, myös kirjailijan onnistunut harhautus ilahduttaa.

Luen sen verran vähän dekkareita, etten ole kovin taitava keksimään syyllistä, mutta tällä kertaa se onnistui, ja juuri sopivasti vähän ennen lopullista paljastumista.

Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista/ jostain muusta?

Onnellisten saari ei ole pienimmässäkään määrin yhteiskunnallinen rikoskirja, eikä se muutenkaan opettanut minulle muuta kuin korkeintaan, miten Tinder toimii satunnaissuhteiden solmimisessa, niitten joita ennen kutsuttiin päiväkahviseuraksi.

Miten paljon Onnellisten saaressa kuvataan päähenkilöiden elämää?

Paljon, enemmän kuin itse rikoksen selvittelyä. Kirjassa lomittuu useamman rakkaussuhteen kuvaukset ja niiden päälle vielä lapsiperheenkin elämää.

Onko Onnellisten saari raaka, ahdistava tai pelottava?

Ei mitään näistä. Tuskin lauttasaarelaisetkaan Onnellisten saaren luettuaan pelkäävät kävellä pimeässä Kasinonrannassa.

Herättikö dekkari sinussa ajatuksia? Koskettiko?

Onnellisten saari on kevyt välipala, jossa voisi olla sata sivua vähemmän, niin kirja toimisi paremmin.

Suositteletko Onnellisten saarta ja kenelle? Tähdet?

Onnellisten saari sopii kevyttä dekkarikirjaa etsivälle ja romanttisissa sekä mutkikkaissa ihmissuhdepeleissä viihtyvälle lukijalle, ja tietenkin Lauttasaaressa asuville.

Tähtiä annoin ensin vain kaksi ja puoli. Jos tarina olisi pysynyt 300 sivun ja uskottavuuden rajoissa, se olisi saanut minulta heti kolme tähteä. Nostin kuitenkin kolmeen tähteen, ja puolikas menee Lauttasaarelle ja Kasinonrannalle sekä kirjan kuunnelleen Minnan kiitoksena äänikirjan lukijalle Mimosa Willamolle.

  • Eeva Louko: Onnellisten saari
  • Otava, 2022
  • 394 s./11 t 43 min.
  • Äänikirjan lukee Mimosa Willamo

Rating: 3 out of 5.
Lauttasaaren Kasinonrannasta on moneksi. Kun ei ole synkkä ja syksyinen yö eikä dekkarin ruumista näy edes mielikuvissa, ranta on näin kaunis. Kuva Liisa Viljakainen.

Lauttasaareen sijoittuu myös Pete Suhosen dekkari Naiset kuin muuttolinnut.

Podcastisssamme on Viveca Stenin haastattelu, joka on tehty hänen kesäkodissaan Sandhamnissa: (KLIK)

Kommentoi