Lukupiiri nautti Pirkko Saision fantastisesta Passiosta ja Titin herkullisesta kakusta

Tällä kertaa teimme lukupiirissä poikkeuksen ja valitsimme yli 500-sivuisen kirjan helmikuun lukupiirikirjaksi. Yksi ohjenuoramme on nimittäin ollut, ettei luettavaksi kannata valita yli 500-sivuista kirjaa. Muun elämän rinnalla paksu kirja saattaa olla vielä kesken, kun on jo aika kokoontua siitä keskustelemaan. Pirkko Saision Passio on reilusti yli 700-sivuinen, mutta vain yksi meistä ei ehtinyt lukea kirjaa loppuun. Tämä kertoo kirjasta paljon; sen vuosisadasta toiseen jatkuva ketjutarina imee mukaansa eikä kirjaa halua jättää kesken.

Luin kirjan jo syksyllä ja kirjoitin siitä jutun blogiimme. Tutustu juttuun tästä linkistä. Se pohjustaa sopivasti lukupiirikeskusteluamme: Pirkko Saisio: Passio – puoli vuosituhatta kattava tarina vangitsee lukijan ja vie syvälle.

Ilo oli suuri, kun pystyimme taas tapaamaan kasvotusten. Kaikeksi varmuudeksi jokainen oli tehnyt koronan kotitestin. Kenenkään ei tarvinnut koronan takia jäädä kotiin, mutta kauempana asuvat piiriläiset olivat mukana etäyhteyksin. Passio-keskustelua käytiin yhdistelmällä Espoon Haukilahti – Lahti – Sveitsi – Skotlanti – Espanja – Haaga.

Titti emännöi iltaa ja paikalla olleet saimme nauttia perunaviikon kunniaksi herkullisista uuniperunoista lisäkkeineen ja tietenkin kakusta. Titti on armoitettu kakkumestari ja illan herkku oli mustaviinimarjamoussella täytetty ihanuus.

Pirkko Saisio oli useimmalle tuttu aikaisemmista kirjoistaan ja näytelmistään. Meitä on joukossa myös todellisia Saisio-faneja. Elämänmenolla vuonna 1975 debytoinut kirjailija on tuottelias: proosakirjoja hän on julkaissut 22, niistä kolme nimellä Jukka Larsson ja kaksi Eva Weinina. Wikipedian listassa näytelmiä on 33 ja tv-sarjat Elämänmeno ja Tehdas näiden päälle.

Nopeakin hän on. Anna-lehdelle antamassaan haastattelussa (Anna 25.12.2021) Saisio kertoi aloittaneensa Passion kirjoittamisen vuoden 2021 alussa ja kirjoittaneensa sen kahdeksassa kuukaudessa. Pandemian alussa hän oli aloittanut toisen käsikirjoituksen, mutta hylännyt sen kokonaan.

Vastauksia etsimässä

Kaunokirjallisuuden tehtävä on tuottaa kysymyksiä, vastaukset pitää jokaisen löytää itse. Ne syntyvät siitä, kuinka kirjallisuus resonoi lukijaan.” Näin Saisio toteaa Sanna Wirtavuoren kirjoittamassa jutussa. Me lähdimme lukupiirissa etsimään vastauksia Passion herättämiin kysymyksiin. Osaan löysimme, osaan emme.

Paneuduimme sekä ajallisesti että henkilögallerialtaan laajaan romaaniin poimimalla ensin niitä osatarinoita tai kohtia, jotka olivat jääneet meille mieleen ja olleet erityisen vaikuttavia. Moni poimi vaikuttavimpana kirjan alun. Passion tapahtumat alkavat 1500-luvun vaihteen Firenzessä, jossa kaupunkia hallinnut kiihkomielinen munkki, Girolamo Savonarola saarnasi moraalisesta rappiosta ja kaupunkilaisilta takavarikoitiin kaikki, mikä voisi johtaa syntiin ja turmelukseen. Suurissa turhuuden rovioissa poltettiin kirjoituksia ja kuvia sekä ylellisyystarvikkeita koruista vaatteisiin ja pelikortteihin. Firenzen historia oli tuttua mm. tv-sarjoista, tai kaupunki oli äskettäisen matkan pohjalta hyvin mielessä. Koru tietenkin kiinnosti, ja jo heti ensimmäisessä jaksossa ilmeneva ihmisten julmuus järkytti.

Firenze – Venetsia – Wien – Krakova – Goluboje Selo – Haapsalu – Helsinki – Solovetsk – Helsinki. Siinä matka, jonka rovioilta pelastunut koru tai se, mitä siinä eri vuosisatoina on jäljellä, Passiosssa tekee. Wienin jakso osoitti, miten kaikin tavoin miehelle alisteinen naisen asema tuolloin oli. Wien toi myös mieleen yhden hienoimmista kirjoista, jonka olemme yhdessä lukupiirissä lukeneet, Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkan väriset silmät. Siinä juutalaisen suvun tarinaa kuljetetaan netsukien, japanilaisten pienoisveistosten mukana.

Haapsalu-osuus ja herkkyys, jolla krouvarin poika Jaan Haamer maalasi muotokuvaa kreivittärestään ihastutti: ”Se oli kuin raikas tuulahdus edellisen, vaikeasti hahmottuvan Venäjä-osuuden jälkeen.” Krakovasta jäi mieleen monen erilaisen äidinrakkauden kuvaus.

Passion rakenne – lähes viisi vuosisataa, kahdeksan eri tarinaa, kymmeniä henkilöitä, satoja yksityiskohtia – jakoi  lukupiiriläisiä. Vähempikin olisi toisille riittänyt, mutta toisaalta: ”Saisio on halunnut tehdä erilaisen kirjan, ei vain yhtä juonta.” Saision mielikuvitusta ja ihmiskuvausta ihailimme kaikki.

Titti tarjosi perunaviikon kunniaksi uuniperunoita monine lisäkkeineen. Pöydän ympärillä edessä Minna, sitten Marja, Titti ja oikealla Kirsi. Raila on rajautunut kuvan ulkopuolelle ja Airi kuvannut. Tässä vaiheessa kirjakeskustelu ei vielä ole alkanut ja etänä olevat ja tietokoneen ruudulla kuvakkeina näkyvät Eija, Piia, Pirjo, Maija-Riitta ja Varpu joutuvat vain kuuntelemaan, kun kehumme Titin herkkuja.

Ruumiin ylösnousemus

Kuolema ja siihen liittyen pohdinta kuoleman jälkeisestä elämästä ovat yksi Passiossa toistuvista teemoista. Järkyttävän kauniilla ja samalla hymyilyttävällä tavalla kuolemaan liittyy myös rakkaus, kun firenzeläinen haudankaivaja Alrigo varmistaa, että hänen kuollut vaimonsa ja kuolleet lapsensa varmasti löydettäisiin viimeisen tuomion hetkellä eikä Kristus unohtaisi nostaa heitä mukanaan taivaaseen.

Anna-lehden haastattelussa Saisio kuvaa olevansa ”hengellisesti suuntautunut”. Hän kertoo myös nuorena harkinneensa pyrkimistä teologiseen tiedekuntaan ja käyvänsä talvikotinsa, pienen madeiralaiskylän kirkossa messussa. Oman mahdollisen uskonnollisuutensa hän kuittaa toteamalla olevansa ”nykyään sovussa uskonasioiden kanssa”.

Lukupiirissä tämä yllätti: ”Olin hämmentynyt hänen hengellisyydestään, kun olen kuvitellut Saisiosta kaikkea muuta.”

Passio kuvaa hyvin, miten suuri rooli uskonnoilla ja uskomisella on ollut.” Saisio on kertonut, olevansa tarkkana siitä, että hänen henkilönsä toimivat ja uskovat sen tiedon varassa, mitä heidän elinaikanaan on ollut.

Lukupiirin jälkeen kehuimme vielä viesteissämme Elina Warstan suunnittelemaa Passion upeaa kantta, jossa näimme maapallon, jonne kultakoru oli levinnyt pieniksi osiksi ja auringon säteet. Viimeisetkö?

Kärsimys ja toiseus

Passio merkitsee paitsi innoitusta ja intohimoa musiikkiterminä Jeesuksen kärsimyshistoriaa kuvaavia teoksia, joista erityisesti pääsiäisaikaan esitettävät Bachin Matteus- tai Johannes-passio ovat tunnetuimmat. Jokaiseen Passion osatarinaan liittyykin paljon kärsimystä, ja mietimme keskustelussamme, miten kirjan nimi olisi tulkittavissa. Onko Saisio halunnut Passiossa kuvata ihmisen kärsimyshistorian? ”Kärsimys on kirjassa koko ajan läsnä.” ”Ihminen ei muutu, vaikka kuuluisi mihin uskontokuntaan tahansa.” ”Onko edessä lopullinen turhuuksien rovio?”

Jonkinlainen ahaa-elämys syntyi, kun tajusimme, miten Passion kertomuksissa on aina joku tai jokin, joka on tekeytynyt toiseksi. Se on ollut pakon sanelema keino piiloutua vainoilta, paeta tekemäänsä rikosta, hakea hetken helpotusta tai kätkeä todellinen minänsä. Toisena kirjassa esiintyy myös entinen luostari: Solovetskin luostari oli muutettu Stalinin vainojen ajan pakkotyöleiriksi ja vankilaksi.

Tästä kerimme ajatuskulun kirjailijaan itseensä. ”Hänkin tietää, miten raskasta voi olla, kun ei voi olla se mikä on.” ”Näyttelijänä hänellä on kokemusten toisen roolissa olemisesta.” ”Hän on myös halunnut puhua toisten puolesta, niiden jotka eivät ehkä itse pysty tai uskalla.”

Toisena elämisen merkitystä kuvaa myös Passion viimeinen lause:

Ihminen, jonka ei koskaan ollut pakko elää toisena, kuolee maailman syvyyttä tuntematta.

Pirkko Saision kuva Laura Malmivaara.

Kaikkien peukut ylös

Vaikkei kahtialle hajoava keskustelu, sekä etänä että kasvotusten, helpoin mahdollinen ollutkaan, Passio kirvoitti lukupiirissä hyvän keskustelun, josta toisiamme kiittelimme. Löysimme tarinasta lisää syvyyttä ja tasoja, jotka yksin lukien tai kuunnellen eivät olleet avautuneet.

Kritiikkiäkin tuli, kirjan rakenteeseesta (”Venetsiä-Wien-Krakova-kokonaisuus olisi jo sinällään riittänyt romaaniksi.”), pituudesta tai polveilevasta osuudesta, jossa tarina kulki kuvitteellisesta Goluboje Selosta moneen eri paikkaan ja tapahtumaan (”Venäjä-osuudesta en vain pääse yli.”) Korukin saattoi lukijalta kadota matkan varrella kokonaan. Vastauksia kirjan herättämiin kysymyksiin ei ollut helppo löytää: ”Olisin toivonut, että olisi selvemmin tullut esiin, mitä kirjailija on halunnut kirjallaan sanoa.”

Pirkko Saisio on erinomainen kirjojensa lukija, mutta tällä kertaa kirjailija itse kirjan lukijana ei kaikille Passion äänikirjana kuunnelleille toiminut. ”Äänikirjaversioon tuli jotenkin opettavainen sävy. Passio pitääkin ehdottomasti lukea, ei kuunnella. Niin pystyy nautiskelemaan rauhassa parhaista paloista.”

Kaikkien lukupiiriin osallistuneiden peukku nousi lopuksi ylös ja osalla oikein vahvasti:
”Olisin nostanut vaikka viisi peukkua ylös!”
”Fantastinen kirja. Pidin ihan hirveästi.”
Passion olisi ehdottomasti pitänyt voittaa Finlandia-palkinto.”
” Lisäsi taas tietoakin historian tapahtumista.”
” Iso romaani.”

  • Pirkko Saisio: Passio
  • Siltala 2021
  • 732 s./ 24 t 25 min.
  • Äänikirjan lukee Pirkko Saisio

Rating: 5 out of 5.

Tässä lista blogissamme julkaistuista jutuista Pirkko Saision kirjoista ja näytelmistä:

Kirjat

Näytelmät

  • Musta Saara Kansallisteatterissa
  • Koivu ja tähti Kansallisteatterissa
  • Valehtelijan peruukki KOM-teatterissa (Pirkko Saision ja Marja Packalenin esittämää ja heidän kokemuksiinsa perustuvaa näytelmää esitetään myös tänä keväänä)

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *