Kotiopettajattaren romaani – Brontën klassikko Tampereen Teatterin lavalla

Hullu nainen ullakolla – mutta mitä Charlotte Brontë on sillä tarkoittanut kirjoittaessaan vuonna 1847 ilmestyneen Jane Eyre -romaaninsa, joka suomeksi tunnetaan nimellä Kotiopettajattaren romaani. Tampereen Teatterin esitys, joka perustuu Polly Tealen dramatisointiin Brontën romaanista, tarjoaa tulkinnan heti alkuun: Ullakolle piilotettu Bertha ja Jane Eyre ovat yksi ja sama henkilö, ja Kotiopettajattaren romaani on kertomus siitä, miksi ja miten Jane joutuu piilottamaan osan itsestään, ja mitä sitten tapahtuikaan.

Pia Pltz punisessa puvussa Bertha Masonina ja Marketta Tikkanen Jane Eyrenä. Kuva Maria Atosuo/Tampereen Teatteri.

Näyttämöversion alussa Jane ja Bertha lukevat yhdessä kirjaa kaukaisista maista. Punaiseen pukeutunut Bertha pystyy kuvailemaan Janelle eksoottiset värit ja hedelmien maut, jotka kaukana odottaisivat. Orpotyttö Janelle sellainen kuvittelu ei kuulu eikä myöskään omien mielipiteiden kertominen. Sen hän joutuu karvaasti oppimaan. Hänet pakotetaan piilottamaan omat tunteensa, ajatuksensa ja kiivautensa eli kaiken sen, mitä Bertha edustaa.

Kasvattitäti lähettää Janen tiukkakuriseen Lowoodin kasvatuslaitokseen, jossa hänestä muokataan kovalla kurilla ja rangaistuksilla hillitysti käyttäytyvä oman aikansa ihannenainen. Opetettuaan muutaman vuoden itse tyttöjä Lowoodissa Jane pestautuu kotiopettajaksi syrjäiseen Thornfieldin kartanoon. Kartanon omistaja herra Rochester on kopea ja määräilevä, mutta vähitellen Janen aitous ja rehellisyys pehmentää hänet ja hän rakastuu itseään puolta nuorempaan Janeen.

Jane ei ole unohtanut haaveitaan rakkaudesta ja vapaudesta, mutta epäilee, ettei koskaan pääse irti suljetusta maailmastaan.  Hän antaa kuitenkin tunteilleen mahdollisuuden ja rakastuu Rochesteriin ja on valmis, varoitteluista huolimatta, menemään hänen kanssaan naimisiin. Ratkaisevalla hetkellä paljastuu Rochesterin ja kartanon kammottava salaisuus: miehen jamaikalainen aviovaimo, hulluksi leimattu Bertha Mason elää suljettuna kartanon ullakolla.

Klassikko näyttämöllä

Näyttämökuvaa hallitsee moneksi muuntuva kehikko. Vasemmalla Marketta Tikkanen Janena ja Esa Latva-Äijö Rochesterina. Kuva Maria Atosuo/Tampereen Teatteri.

Olimme molemmat teatteriseurani kanssa samaa mieltä, että Jussi Nikkilän ohjaaman näyttämöversion ensimmäinen puoliaika, joka kattoi suunnilleen tuon äsken kuvailemani juonen osuuden, sujui mallikkaasti. Näyttämökuvaa hallitsee kehikkomainen rakennelma, joka sujuvasti muuntuu eri tiloiksi ja tilanteiksi. Koska pohjateksti on yli 500-sivuinen romaani, tulemisia ja menemisiä on paljon. Lavastusrakennelman muuntuessa ja näyttelijöiden sitä aivan konkreettisesti työntäessä siirtymisiin syntyy toimivaa dynaamisuutta.

Berthakin on koko ajan katsojien näkyvillä muistuttamassa, ettei ”salaisuus” ole vain Rochesterin. Esityksessä Bertha on voimakkaan aistillinen, tanssiva ja tulinen. Hän edustaa sitä, mitä pidättyväinen ja seksuaalisuuden kätkevä ja ainoastaan miehille mahdollistava viktoriaaninen kulttuuri kielsi naisilta. Joka kerta, kun Jane osoittaa tunteensa, tavalla tai toisella, Bertha muistuttaa olemassaolostaan.

Herra Rochester kosii Janea. Kuva Maria Atosuo/Tampereen Teatteri.

Marketta Tikkasen Jane on tyyni, mutta voimakas Jane, ja vaikka hän lopussa onkin valmis hyväksymään myös itsessään olevan Berthan pukeutumalla punaiseen, jotakin vielä vahvempaa lopulta odotin. Pia Piltz toteuttaa roolin Berthana pitkälti tanssin ja liikkeen keinoin, mieleen jäävän voimakkaasti. Esa Latva-Äijö oli uskottava herra Rochester, ikäero nuoreen, vain 19-vuotiasta esittävään Janeen oli ilmeinen. Ritva Jalosella oli herkullinen ja hyvin toteutettu kaksoisrooli Thornfieldin kartanon lempeänä emännöitsijänä ja Janen julmana tätinä. Annuska Hannula ylinäytteli onnistuneesti roolinsa Rochesterin aviottomana, ranskankielisenä tyttärenä sekä Rochesterin vaimoksi pyrkivänä seurapiirihienostelijana.

Toisella puoliajalla Tampereen Teatterin esitys jotenkin lässähtää. Syy on pitkälti alkuperäisromaanin tarinan, jossa Janen ja Rochesterin avioliiton osoittauduttua mahdottomaksi Jane pelastautuu ensin pappisperheeseen, sitten tyttöjen opettajaksi vaatimattomaan kyläkouluun ja lopulta takaisin, nyt jo tuhoutuneeseen Thornfieldin kartanoon. Klassikon nimeä kantavan esityksen on toki syytä olla pitkälti uskollinen alkuperäisteokselle, mutta olisin toivonut, että näyttämöversion loppu olisi jäsentynyt vahvemmin.  

Ohjaaja Jussi Nikkilä vastasi myös esityksen musiikista, joka onnistuneesti loi esitykseen uhkaa ja korosti kokonaisuuden tummia sävyjä.

Onnistuneesta lavastuksesta ja puvustuksesta vastasi taiteilijanimellä esiintyvä takis.  

1800-luvun romantiikkaa

Kotiopettajattaren romaani on ilmestynyt vuonna 1847, ja siinä yhdistyy monet ajalle tyypilliset elementit. Sen tummien värien romantiikkaan kuuluu kaipuu eksoottisiin maailmoihin, ja tarinaan sekoittuu myös gootilaisen kauhun elementtejä. Aikansa tarinana ja rooliinsa pakotetun naisen kapinoinnin kuvauksena se on kuitenkin radikaali ja siksi kestävää kirjallisuutta vielä 175 vuoden jälkeen.

Jane Eyre vielä tyttönä unelmoimassa maailmasta, jonka Bertha hänelle osaa kuvata.

Jane Eyreen on liitetty vahva feministinen tulkinta, jota Tampereen esityskin tuntuu painottavan. Jane on kokonainen vasta, kun Bertha on kuollut, tai itse asiassa, kun Jane uskaltaa näyttää kaikki tunteensa eikä enää niitä piilottele.

Feministisen kirjallisuudentutkimuksen klassikkoteos on lainannut nimensä Kotiopettajattaren romaanin tarinasta. Sandra M.Gilbertin ja Susan Gubarin The Mad Woman in the Attic ilmestyi vuonna 1979 ja nosti näkyviin Charlotte Brontën, samoin kuin hänen sisarensa Emilyn, Jane Austenin, Mary Shelleyn , George Elliotin ja Emily Dickensonin merkityksen uraauurtavina kirjailijoina ja oman aikansa feministeinä.

Kunniaa klassikolle

Jokainen klassikon esitys näyttämöllä, tässä tapauksessa klassikkoromaanin, on kulttuuriteko. En ole lukenut Kotiopettajattaren romaania, ja vaikka joitakin aikoja ennen Tampereen vierailua kirjan aloitin e-kirjana, totesin ettei minulla ainakaan nyt ollut malttia keskittyä melkoisen paksuun teokseen ja omaa aikaansa henkivään tekstiin. Siksi olenkin kiitollinen, että sain paneutua tarinaan näyttämöllä.

Tampereen Teatterin sivujen kautta ja netistä löytyy Kotiopettajattaren romaanin laaja oheismateriaali (KLIK). Se on tehty kouluja varten , mutta siinä on mielenkiintoista ja hyvää taustamateriaalia aikuisellekin katsojalle.

Kuva Tampereen Teatteri/ Maria Atosuo.

Kotiopettajattaren romaani Tampereen Teatterin päänäyttämöllä, ensi-ilta 20.10.2021. Esitykset jatkuvat ainakin tämän kevään.

Työryhmä

  • Charlotte Brontën romaanin pohjalta näytelmäksi dramatisoinut Polly Teale
  • Suomennos Reita Lounatvuori
  • Ohjaus ja musiikki Jussi Nikkilä
  • Lavastus- ja pukusuunnittelu takis
  • Koreografiat Ingrid Andre
  • Valosuunnittelu Raimo Salmi
  • Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho

Rooleissa

  • Jane Marketta Tikkanen
  • Bertha Pia Piltz
  • Rochester Esa Latva-Äijö
  • Rouva Reed, Rouva Fairfax Ritva Jalonen
  • sekä Elisa Piispanen, Annuska Hannula, Antti Tiensuu, Matti Hakulinen

Tampereen Teatterissa jatkaa tänä keväänä mm. Kansalliskirjailija, josta on juttu blogissamme.

Kommentoi