Minna Maijala: Katri Vala – Kulkuri & näkijä – elämäkertojen parhaimmistoa

Hyvään elämäkertaan tarvitaan kiinnostava päähenkilö, hyvä lähdeaineisto sekä paneutuva ja eläytyvä kirjoittaja. Minna Maijalan kirjassa Katri Vala – Kulkuri & näkijä kaikki tämä toteutuu. Lopputulos on erinomainen kirjailijaelämäkerta, joka laajenee tutkielmaksi ajan kulttuuri-ilmastosta.

Jotakin tiesin Katri Valasta (1901-1944). Hän oli vapaamuotoisen runouden suomalainen pioneeri ja Tulenkantajien jäsen. Löysin jopa hänen Kootut teoksensa kirjahyllystäni, kovin lukemattoman oloisena tosin. Hän kuoli keuhkotautiin ja hänen kunniakseen on nimetty puisto Sörnäisissä. Nyt voin Maijalan kirjan luettuani sanoa: Enpä tiennyt paljon mitään todellisesta Katri Valasta.

Kirjan kansikuvassa Katri Vala istuu hotellihuoneen avoimen ikkunan ääressä vuonna 1928 Pariisissa, minne hän matkusti juuri tuberkuloosiparantolasta päästyään yhdessä Olavi Paavolaisen kanssa.

Elämäkerta piirtää kuvan Katri Valasta, joka oli samaan aikaan vaatimaton, läheisistään huolehtiva ja pikkupaikkakunnilla viihtyvä kansakoulunopettaja sekä juhlittu ja eksentrisenä pidetty runoilija, myöhemmin kantaaottava vaikuttaja. Kulkuri hänestä tuli jo lapsena, kun perhe muutti Lapista Porvooseen, sieltä Ilomantsiin ja taas Porvooseen. Aikuisena hän omasta halusta, välillä pakosta vaihtoi usein paikkakuntaa ja asuntoa. Näkijä hän oli runoissaan ja vastustaessaan fasismia ja näköpiirissä väijyvää sotaa.

Katri Valan elämän kulku on kuvattu kirjan alaotsikoissa: Lapsuus: Aavistus, Nuoruus: Kuohu, Kypsyys: Voimakas, alistunut tyyneys.

Katri Vala – Karin Wadenström – Kati

Katri Vala oli kirjailijanimi, ja oikealta nimeltään hän oli Karin Wadenström, myöhemmin Heikel, ystäville ja läheisille aina Kati. Hänen 42-vuotiaana päättyneeseen elämäänsä mahtui monta tragediaa, alkaen isän kuolemasta, kun tytär oli 9-vuotias. Sandra-äiti oli epäkäytännöllinen ja perhe, johon kuuluivat myös Katri Valaa puolitoista vuotta nuorempi veli Erkki ja pikkuveli Niilo, köyhtyi nopeasti. Katri Vala huolehti koko aikuisikänsä, myöhemmin yhdessä Erkki-veljen kanssa, äidin ja mieleltään sairastuneen Niilon toimeentulosta.

Karin Wadenström valmistui kansakoulunopettajaksi ja toimi opettajana pienillä ja syrjäisillä kouluilla, mm. Multahovissa Valkealassa. Tämän tiesin jo aikaisemmin, sillä Multahovi on kesämökkimatkani varrella ja kylän yhteistilaan oli kesällä kerätty pieni valokuvanäyttely yhden lukuvuoden ajan koululla opettaneesta runoilijasta. Perhe vuokrasi myös pari kesää vaatimatonta torppaa kesämökkijärvemme Vuohijärven lähellä.

Karin Wadenström ylioppilaana vuonna 1919. Kirjan kuvitusta.

Runoilija

Ensimmäiset runonsa Katri Vala julkaisi Nuori Voima -lehdessä ja toimi aktiivisesti nuoret kirjailijanalut yhdistävässä Nuoren Voiman Liitossa. Maijala kuvaa, miten ”Katri Valan runoilijaneetos ei ollut alussakaan nöyrä, vaan itsetietoinen ja tinkimätön”. Ensimmäisen vapaamittaisen runonsa Maa palaa! hän kirjoitti 2022. Esikoiskokoelma Kaukainen puutarha ilmestyi vuonna 1924, ja sitä ylistettiin ”huomattavana lyyrillisenä esikoisteoksena” ja runoissa nähtiin ”persoonallista temperamenttia, hämmästyttävän kehittynyttä väriaistia ja taiteellista intuitiota, joka totisesti ei kuulu tavallisuuteen.”  

1920-luvulle ominaisesta eksotiikasta kokoelmassa kertovat sellaiset runojen nimet kuin Tahitilainen serenadi, Etiooppialainen fantasia, Taj Mahal, luontoon taas viittaavat Syyskesän yöt, Murhattu maa, Ensi lumi, Talviaurinko.

Heinolan seminaariaikana hän oli tutustunut asuintoverinsa kautta itseään nuorempaan, vielä lukiolaiseen Olavi Paavolaiseen, josta oli jo tulossa helsinkiläisten kulttuuripiirien keskushenkilö. Paavolainen vaikutti monin tavoin kirjailija Katri Valan ulkoisen maineen syntymiseen. Hän oli kuin nykyaikainen henkilöbrändin rakentaja ja esiintymiskouluttaja valmentaessaan runoilija Katri Valaa pukeutumista myöten.

1920-luvun kulttuurissa uusi, entisen kaavan rikkova tuli esiin kaikessa taiteessa. ”Ikkunat auki Eurooppaan!” julisti uusi kulttuurilehti Ultra, johon tutustuminen oli Katri Valalle merkittävä hetki. Ajan muotirunoilijoiden töihin Vala tutustui myös Paavolaisen vinkkien kautta. Minna Maijala kuitenkin painottaa, että Paavolaisen välittämät vaikutteet vain vahvistivat sitä, mihin Katri Vala runoilijana oli jo matkalla.  

Toinen Katri Valan runoilijuuteen vaikuttanut oli hänen veljensä Erkki. Minna Maijalan työn tärkeimpiä lähteitä on ollut Erkki Valan kesken jäänyt ja julkaisematon käsikirjoitus sisarensa elämäkerraksi. Siinä veli halusi kuvata sisarensa tavallisena ihmisenä, luontoa rakastavana ja urheilullisena, kun Paavolainen rakensi kuvaa boheemista ja eroottisesta runoilijasta. Maijala näkeekin nämä kaksi miestä kilpailijoina, jotka kisasivat siitä, kumpi saa ohjata runoilija Katri Valaa ja kumman vaikutus tähän on suurempi.

Tulenkantajat

Kukaan vähänkään Suomen kirjallisuushistoriaa tunteva tai 20-luvun historiasta lukenut ei ole voinut välttyä tiedolta, miten merkittävä rooli Tulenkantajat-kirjailijaryhmällä on ollut. Katri Vala -elämäkerrassa Minna Maijala kyseenalaistaa, onko kysymys ollut mistään ryhmästä. Tästä hän kirjoittaa myös tämän vuoden ensimmäisessä Parnassossa otsikolla Elämäkerta rakentuu kertomuksille. Hän osoittaa, että Tulenkantajien keskeiseksi voimaksi jälkikäteen lasketulle Katri Valalle Tulenkantajat tarkoitti hänen veljensä toimittamia lehtiä.

Muutenkin Maijalan kirja asettaa tulenkantajat osaksi ajan kulttuuripoliittista kenttää ja näyttää nuorvoimalaisten ja tulenkantajien väliset ideologiset jännitteet 1930-luvulla. Kuvaavaa on, että Erkki Valan merkitys tulenkantajille on historiankirjoituksessa Minna Maijalan sanoin ”pyyhkiytynyt olemattomiin”.

Tulenkantajat-nimi keksittiin symboloimaan uutta sukupolvea, joka on ottanut soihdun vastaan aikaisemmalta sukupolvelta. Mielenkiintoista on Maijalan kirjasta lukea tästä nuorten (siis oikeasti nuorten, vähän yli kaksikymppisten) kirjailijoiden joukosta. He olivat keskenään ystäviä mutta myös kilpailijoita, ja heistä syntyi pareja ja pariskuntia sukupuoleen katsomatta. Juhlat olivat värikkäitä ja kosteita, eivätkä huumeetkaan olleet nuorelle kulttuurieliitille tuntemattomia.

Katri Vala oli mukana Paavolaisen ideoimassa juhlinnassa, mutta saattoi myös vetäytyä niistä äkillisesti pois ja palata Karin Wadenströmina kansakoulunopettajan elämäänsä.

Katri Vala kesällä 1928 Ilomantsissa, jossa hän oli opettajana. Seuraavana vuodenvaihteena hän joutui eromaan opettajan tehtävästä tuberkuloosin vuoksi. Kirjan kuvitusta.

Sairaus ja taistelu

Katri Vala sairastui tuberkuloosiin 25-vuotiaana. Hän vietti pitkiä aikoja parantoloissa, mutta joutui jättämään opettajan työnsä sairauden uusiutuessa ja pahentuessa. Loppuelämänsä niukan toimeentulon hän hankki kääntäjänä ja kolumnistina. Avioliitto Armas Heikelin kanssa ei tuonut runoilijan toivomaa rauhallista perhe-elämää ja onnea. Äidin ja pikkuveljen lisäksi huolehdittavien joukkoon kuului nyt myös aviomies. Sairaan runoilijan taakka kasvoi myös ensimmäisen lapsen kuoltua vain kaksi tuntia elettyään. Ainoaksi lapseksi jäänyt Mauri-poika kärsi hänkin terveysongelmista.

1930-luvun yhteiskunnallisessa liikehdinnässä Katri Vala ja hänen aviomiehensä olivat mukana perustamassa pasifistista Hiilet-yhdistystä. Katri Vala astui rohkeasti esiin sodan ja fasismin vastustajana. Tämä johti hänet Saksaa myötäilevän ”ajan hengen” mukaisesti paitsioon, mustamaalatuksi ja vei vähätkin ansaintamahdollisuudet. Mutta ei hänen runojaan ylistetty vasemmistolehdissäkään. Ne eivät olleet tarpeeksi vallankumouksellisia vaan liian individualistisia, liian romanttisia. Runoilija jäi ryhmien ulkopuolelle.

Kuolemansa jälkeen Katri Valasta ja hänen haudastaan tehtiin symbolinen muistomerkki sota-ajan toisinajattelijoille, vasemmistolaisille kirjailijoille, ei pelkästään Katri Valalle itselleen ja itsenään.

Monipuolinen elämäkerta

Katri Vala – Kulkuri & näkijä ei ole nopeasti lukaistava ”tirkistely” liian varhain kuolleen runoilijan elämään. Se on kattava kirjailijaelämäkerta ja laaja kuvaus 1920- ja 1930-lukujen Suomen kulttuuripolitiikasta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä sekä ideologisista kiistoista. Kirjaa lukiessa etsimättä mieleen tulee myös 1970-luvun kulttuurikentän kiihkeä jako niihin, jotka ovat oikeassa, ja niihin, jotka ovat väärässä. Eivät erilaiset rintamajaot ole vieraita tälläkään hetkellä.

Ainakin huonoihin tai keskinkertaisiin biofiktioihin kyllästyneenä oli virkistävää lukea faktoihin ja tutkimukseen perustuva elämäkerta, joka rakensi kohteestaan ja ajasta monipuolisen kuvan ja joka kosketti kuin parhain fiktio. Suosittelen lämpimästi!

Katri Valan runoista löytyy useampi, joka juuri nyt tuntuu liiankin ajankohtaiselta, kuten tämä Pesäpuu palaa samannimisestä, Katri Valan viimeiseksi jääneestä kokoelmasta. Hän kuoli vuonna 1944 Ruotsissa tuberkuloosiparantolassa, jonne vaikeasti sairas ja puutteessa elänyt kirjailija oli päässyt ruotsalaiskollegojen avustuksella.

Pesäpuu palaa

Levottomina kiertävät ajatukset maata
kuin linnut palavaa pesäpuuta.
Hävityksen, nälän, paon tiet
johtavat koteihin kautta maan.

Siellä olisi ihmisen
ollut hyvä elää
kasvin lailla hiljaa
suonissa tuleentuvien peltojen rauha.
Sukeltaa aamujen kastemaljaan,
kuohua väkevästi kesän auringon alla,
liukua syyspäiväin hopeasineen.
Laulaa laulu rakkaudesta,
lasten ilosta ja ihmetyksestä.

Tuskan mustissa liekeissä,
valitusten meressä
karaistuvat kärsivälliset sydämet,
terästyvät viljelijäin siunaavat kädet
kumeaan uhkaan,
puhdistavaan hävitykseen.

Ajatukset kiertävät maata
kuin linnut palavaa pesäpuuta
tähystäen pesien tuhoojia,
huutaen taistelun kovan laulun.
Hautaankaan Katri Vala ei päässyt yksityishenkilönä. Olavi Paavolainen organisoi vuosi hänen kuolemansa jälkeen toukokuussa 1945 muistotilaisuuden, jonka jälkeen hänen uurnansa kuljetettiin kulkueessa Sörnäisiin Marjatanmäelle. Myöhemmin mäki nimettiin Katri Valan puistoksi. Kuvassa uurnanlaskun yleisöä. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.
  • Minna Maijala: Katri Vala – Kulkuri & näkijä
  • Otava 2021
  • 414 s./15 t 16 min,
  • Äänikirjan lukija Ella Pyhältö

Rating: 5 out of 5.

Tampereen Työväen Teatterissa saa 21.4. ensi-illan Minna Maijalan kirjan syntyprosessin kanssa dialogissa kirjoitettu näytelmä Vala! Sen teksti on Hanna Rytin ja Cécile Orblinin. Ohjaus Hanna Ryti ja näyttämöllä Cécile OrblinLaura Hänninen. Espoon Tewatterissa Vala! nähdään 13. ja 14.5.

Minna Maijala on kirjoittanut myös elämäkertakirjan Minna Canthista: Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth. Lue juttuni kirjasta tästä: (KLIK)

Tässä linkki juttuun Minna Maijalan esseekokoelmasta Punaiset kengät: (KLIK)

Minna Maijala on tietokirjailija ja kirjallisuushistorioitsija. Katri Vala -elämäkerta oli ehdolla Kanava-palkinnon saajaksi. Kuva Sampo Korhonen 2018.
Kommentit
  1. Anki
    • Avatar photo Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *