Åsa Larsson: Isien pahat teot – Rebecka Martinsson -sarjan päätös ja kirjailijahaastattelu

Åsa Larsson on saanut päätökseen kuusiosaisen, palkitun ja kiitetyn Rebecka Martinsson -sarjansa. Sarja kuljettaa päähenkilönsä, menestyvän juristi Rebecka Martinssonin monien vaiheiden kautta uudelle uralle synnyinseudulleen Kiirunaan. Kiiruna, joka minulle oli entuudestaan tuttu lähinnä keskikoulun ruotsinkirjan Luossavaara-Kiruna AB:stä, on kaupunki jossa tapahtuu ja jossa rikollisuus on kuten kaikkialla, sekä kotoperäistä että kansainvälistä.

Sarjan päätösosa Fädernas missgärningar ilmestyi Ruotsissa vuonna 2021 ja suomennos Isien pahat teot vuonna 2022.

Enemmän romaaneja kuin dekkareita

Kuuntelin sarjan kaikki kuusi osaa ruotsiksi, koska ensimmäisen osan suomenkielinen lukijavalinta ei osunut minun makuuni, ja sille tielle sitten jäin.  Omassa ammatissaan loistava näyttelijä ei ollut minulle se oikea ääni tähän lajityyppiin. Tästä sarjasta puhutaan usein dekkareina, jännitysromaaneiksikin niitä on tyypitetty. Minusta voisi hyvin puhua selkeästi romaanisarjasta, niin monipuolisia ja yhteiskunnan koko kirjon kattavia nuo kertomukset ovat. Nimihenkilö, Rebecka Martinsson on aloitusosassa menestyvä juristi, vuosien kuluessa hänen elämänsä muuttuu monin tavoin, eikä se aina suju pelkässä auringonpaisteessa.

Minulla oli tilaisuus viettää hieno iltapäivähetki kirjailija Åsa Larssonin kanssa Otavan kutsumana ja heidän tiloissaan. Åsa on valloittava ja huumorintajuinen, ja keskustelu hänen kanssaan oli monisanaista molemmin puolin. Suosittelen Rebecka Martinsson -sarjaa kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville! Juonipaljastusten välttämiseksi keskityn tässä jutussa joihinkin keskustelun teemoihin, jotka sivuavat kirjoja tai tulivat muuten puheeksi.

Aurinkomyrsky palkittiin Ruotsin parhaana esikoisdekkarina.

Kirjoittamisesta

Åsa kertoo olleensa aina runotyttö. Hän kasvoi kirjoja rakastavan isän ainoana lapsena joten kirjat yhdistivät heitä, ja isä oli aina kiinnostunut Åsan luovista projekteista. Romaanisarjaa aloittaessaan Åsa Larsson oli päättänyt sen laajuuden, ja asetti tavoitteekseen olla kuusi romaania kirjoitettuaan hyvä kirjailija. Jo lähtötaso oli korkea, siitä osoituksena parhaan esikoisdekkarin palkinto. Åsa omistautui kirjoittamiselle alusta alkaen täysipäiväisesti. Hän oli virkavapaalla verojuristin työstään ja päätti käyttää kirjoista saamansa tulot kirjoitusajan ostamiseen. Toistuvat virkavapaudet eivät olleet kestävä ratkaisu, joten lopulta Åsa irtisanoutui työstään.  Hän ei pidä tätä erityisen rohkeana ratkaisuna, sillä hänen sanojensa mukaan verojuristille on aina töitä.

Kotiseudusta

Åsa kertoo olevansa pohjoisruotsalainen vientituote kuten niin moni muukin. Pohjoisesta rahdataan etelään vesivoimaa, puuta – ja ihmisiä. Koulun jälkeen tulee muutto opiskelupaikkakunnalle, tyypillisesti Tukholmaan tai Upsalaan. Opintojen kuluessa tavataan joku merkittävä ihminen, jonka kanssa halutaan rakentaa yhteinen elämä. Vakiinnutaan, tulee ehkä lapsia, ja sitten onkin asetuttu keskiseen Ruotsiin ilman, että pysyvästä muutosta on oikeastaan tehty tietoista päätöstä. Rebecka Martinsson -sarjan kirjoittaminen oli Åsalle keino pysyä kotona, siellä mistä hän on kotoisin.

Åsa Larsson vieraili Suomessa maaliskuussa 2022.

Uskonnosta

Åsa on molempien vanhempiensa puolelta lestadiolaisesta suvusta. Irtauduttuaan uskonnosta hän piti siihen pitkään etäisyyttä. Tänään hän sanoo, että usko on tullut häneen takaisin ja hän kuvaa itseään uskovaksi, vaikkei kirkossa käykään. Pohjoinen Ruotsi on voimakkaasti lestadiolaisuuden leimaamaa seutua, josta kirjoittaessa uskonnon pitää olla mukana. Siihen on jokaisella joku suhde riippumatta siitä elääkö uskonyhteisön sisä- vai ulkopuolella. Uskonto on myös sidoksissa alueen historiaan ja herättää edelleen voimakkaita tunteita. Ja onhan Raamattu vahva kirjoituskokoelma, jota Åsa lukee mielellään. 

Vaikka uskonto aiheena kiinnosti meitä molempia, jumalaa emme maininneet kertaakaan. Siitä olimme yhtä mieltä, että jokin erityinen pyhyys syntyy ihmisten välisestä yhteydestä. Uskonto luo yhteisen kertomuksen ja maailmanselityksen, joka voi olla joko avoin ja hyväksyvä tai sulkeutunut ja tuomitseva.

Sudentaival palkittiin Ruotsissa vuoden parhaana dekkarina.

Taustatyöstä

Aurinkomyrskyn Ragnhild Pekkarinen on sairaanhoitaja. Åsa kertoo haastatelleensa kahta sairaanhoitajaa ja kahta lääkäriä, jotta saisi ammatin faktat kohdalleen. Samalla huolellisuudella hän on paneutunut muihinkin erikoisaloihin mm. sukellukseen (meistä kumpikaan innostu hylkyjen sisätiloista tai jään alla sukeltamisesta). Minut, joka olen aina pitänyt nyrkkeilyä vain ja ainoastaan väkivaltana, Åsan nyrkkeilykuvaukset ovat johdattaneet pitkälle ymmärtämisen matkalle, vaikka hyväksymiseen asti en vielä ole päässytkään. 

Henkilöhahmoista

Kun teksti sujuu luontevasti ja juonen kuljetus on kohdallaan, henkilöhahmot nousevat tärkeään osaan siinä, miten kirja imaisee lukijan omaan todellisuuteensa. Myös tästä ulottuvuudesta annan Åsa Larssonille täydet pisteet. Henkilöt ovat moniulotteisia, he kasvavat – tai ainakin muuttuvat – ajan kuluessa, eikä ensivaikutelma aina kerro koko totuutta. 

Osa henkilöistä on ollut mukana sarjassa niin kauan, että he ovat muodostuneet kirjailijalle kuin sukulaisiksi. Åsa kertoo, että aloittaessaan hän ei tiennyt Rebeckasta juuri mitään. Hän päätti kuitenkin ryhtyä kirjoittamaan ja luotti siihen, että päähenkilö kertoisi itsestään tarinan edetessä. Kuusi kirjaa on Åsan mielestä juuri sopiva mitta Rebeckan tutkimiseen valmiiksi.

Lasten ja nuorten kirjallisuudesta

Kun Åsan poika oli noin 11-vuotias, hän ja monet hänen ystävistään lopettivat lukemisen. Åsa jututti poikia, ja sai selville, että he kaipasivat pojista kirjoitettuja uusia tarinoita. Hän otti yhteyttä lukemiseen perehtyneeseen tutkijaan, he löysivät yhteisen sävelen, ja niin Åsa Larsson ja Ingela Korsell allekirjoittivat sopimuksen 10-osaisesta PAX-sarjasta paikkaamaan aukkoa uudesta kirjallisuudesta pojille, jotka eivät lue. PAX-sarjaa on käännetty myös suomeksi.

Åsa sanoo, että oli hienoa olla luomassa maailmaa, jota lukija ei halua jättää. Kirjojen laajuus rajattiin 200 sivuun. Niiden tarina kulkee koko sarjan läpi, joten sen luettuaan huomaakin lukeneensa 2000-sivuisen tarinnan. Kuinka moni aikuinen on tehnyt saman?

Lukupiireistä

Åsalla on kokemusta useasta lukupiiristä, jotka ovat kaikki hiipuneet klassisista syistä: jäsenillä ei ole ollut aikaa lukea yhteistä kirjaa, ja on niin paljon muuta puhuttavaa. Niinpä Åsa on siirtynyt lukupiiristä lukuviivaan. Hän kutsuu yhden ihmisen mukaan, ja kirjan luettuaan he tapaavat keskustelun merkeissä. Åsa kertoo jopa korjanneensa yhden elämän pyörteisiin kadonneen ystävyydenkin tällaisella lukukutsulla. Joustavuudessaan aivan loistava idea!

Äänikirjoista

Rebecka Martinsson -sarjalla on Ruotsissa kolme lukijaa, erilaisia ja kaikki erittäin hyviä ja ammattitaitoisia. Ensimmäisen osan jälkeen lukija vaihtui, ja kolme seuraavaa luki minun suuri suosikkini Katarina Ewerlöf. Åsa kertoo, että Katarinan raudanlujasta ammattilaisuudesta huolimatta eteläinen poljento ei ole oikea Norrbotteniin sijoittuvalle tekstille. Jo paikannimet ovat vieraammalle haaste, ja saamen ja meän kielen vaikutteet pohjoiseen ruotsiin lisäävät tekstiin vaikeutta äänikirjan lukijalle.

Sarjan kaksi viimeistä osaa lukee ruotsiksi Åsa itse. Hän on saanut kiittävää palautetta pohjoisten hahmojensa puheenparsista, eikä hänen luentansa minun korvaani jää yhtään varsinaisia ammattilaisia heikommaksi. Äänikirja, kuten käännöskin, on aina tulkinta. Ihailen yhtä lailla Katarina Ewerlöfin vahvaa ja aina tyylikästä ääninäyttelemistä kuin Åsan hieman eleettömämpää luentaa. Kirjailijan itsensä lukemaa kuunnellessani voin olla varma siitä, että mahdolliset painotukset tehdään kuten ne on kirjoitettu.

Oman kirjan lukemista Åsa pitää kirjailijalle haastavana Silloin huomaa mitä olisi voinut kirjoittaa vielä paremmin, vaikka teksti on jo pitkään hiottua. Myös studiotyöskentelyn yksinäisyys ilman välitöntä palautetta tuntuu joskus omia tekstejään lukevista kirjailijoista raskaalta.

Tulevaisuudesta ja vapaudesta

Kysymykseen tulevaisuuden kirjoitussuunnitelmista Åsa kertoo, ettei mitään ole edes hahmotelmana. Uudet kirjat saavat tulla, jos niin mielivät, nyt hän nauttii pitkän urakan päättymisestä ja tavoitteen saavuttamisesta. Oltuaan vuosia matkalla tähän pisteeseen Åsa on päättänyt olla tekemättä sitoumuksia. Talon myyntikin on suunnitelmissa, jotta hän voi viettää enemmän aikaa synnyinseudullaan ja nauttia vapaudestaan. 

Vapauteen liittyy toisinaan kummallisia odotuksia, pitää tuntea vahvoja ihanuuden tunteita. Vapaus on kuitenkin myös epävarmuutta ja levottomuutta. Aina ei tiedä mitä kulman takana odottaa, aina sen pitäisi olla parempaa. Olen kirjoittanut 20 vuotta, Åsa sanoo, se ei ole minulle kuitenkaan pakko. Toisaalta olen kirjoittava ihminen, ja olen antanut jokaiseen kirjaani parasta mihin pystyn.

Kuka saa kirjoittaa?

Keskustelimme kirjan ja kirjailijan erottamisesta tai kuten enenevässä määrin tehdään, kirjailijankin tuotteistamisesta, ja Åsa nosti esiin kysymyksen: Kuka saa kirjoittaa ja kenestä? Esimerkinomaisesti hän pohdiskeli, voisiko hän edellyttää, että Norrbottenista ja norrbottenilaisista saa kirjoittaa vain siellä syntynyt ja kasvanut, ja voitaisiinko myös edellyttää vaikkapa äänioikeutta saamelaiskäräjien vaaleissa?

Tästäkin olimme samoilla linjoilla: rajojen luomista kirjoittamiseen ei voida perustella kestävästi. Kun teksti on julkaistu, jää lukijan arvioitavaksi sen laatu ja kirjoittajan asiantuntemus, tekstin perspektiivit ja mahdolliset stereotypiat. Åsa vetosi yhdysvaltalaiseen Annie Proulxiin (mm. Brokeback Mountain), joka on todennut että on kirjailijan velvollisuus asettua toisten asemaan ja kirjoittaa muustakin kuin omasta asemastaan käsin.

Ruotsin Dekkariakatemia palkitsi Isien pahat teot vuoden parhaana rikosromaanina.

Lukusuosituksista

Pyysin Åsalta myös lukusuosituksia, ja niitä tulikin. Dekkareista listalle pääsivät tuore Lasiavain-voittaja Tove Alsterdal romaanillaan Juurakko ja useita romaaneja julkaissut Christoffer Carlsson uusimmallaan Brinn mig en sol, joka on Hallandssviten-sarjan toinen osa.

Kolmannen suosituksen, norjalaisen Ingvild H. Rishøin romaanin Stargate – en julberättelse nettikauppa toimitti minulle ripeästi, ja se odottaa jo vuoroaan. Rishøi on novellisti, eikä hänen ensimmäinen romaaninsa ole pituudella pilattu. Kokoelmastaan Vinternoveller Rishøi sai norjalaisen Finlandian eli Brage-palkinnon vuonna 2014.

Rebecka Martinsson -sarjan kirjat

  • Aurinkomyrsky, 2005
  • Alkuteos: Solstorm, 2003
  • Suomentaja: Katriina Savolainen
  • Äänikirjan lukija: Sara Paavolainen
  • 298 s / 10 t
  • Sudentaival, Otava 2006
  • Alkuteos: Det blod som spillts, 2004
  • Suomentaja: Katriina Savolainen
  • Äänikirjan lukija: Marjaana Maijala
  • 351 s / 12 t 4 min
  • Musta polku, Otava 2007
  • Alkuteos: Svart stig, 2006
  • Suomentaja: Katriina Savolainen
  • Äänikirjan lukija: Suvi Puukangas
  • 367 s / 6 t 46 min
  • Kunnes vihasi asettuu, Otava 2008
  • Alkuteos: Till dess din vrede upphör, 2008
  • Suomentaja: Sanna Manninen
  • Äänikirjan lukija: Suvi Puukangas
  • 282 s / 9 t 5 min
  • Uhrilahja, Otava 2012
  • Alkuteos: Till offer åt Molok, 2012
  • Suomentaja: Kari Koski
  • Äänikirjan lukija: Suvi Puukangas
  • 364 s / 11 t 1 min
  • Isien pahat teot, Otava 2022
  • Alkuteos: Fädernas missgärningar, 2021
  • Suomentaja: Kirsi Kokkonen
  • Äänikirjan lukija: Lotta Merenmies
  • 567 s / 18 t 55 min

Kuuntelin koko sarjan oman rahan Storytelistä.

Rating: 4.5 out of 5.
Kommentit
  1. Amma
    • Minna Väisälä
  2. Marika Oksa
    • Minna Väisälä
  3. Jane / Kirjan jos toisenkin
    • Minna Väisälä
  4. Elegia
  5. Salla

Kommentoi