Goethen Faust Vallilan Kansallisteatterissa – Tämän maailman tragedia

Heti Vallilan teatterin aulaan astuessaan katsoja virittyy illan esityksen tunnelmaan ja tyylilajiin. Tuuba törähtelee kutsuvasti ja valkonaamaiset zombit vaeltavat odottavan yleisön joukossa. Myös itse esitys alkaa jo aulassa, ja kuin kaiken pohjustukseksi teatterinjohtaja on kovin huolissaan.

Siis kuinka keksiä nyt uutta vois,
mi arvokasta sekä hauskaa ois?

Johann Wolfgang von Goethe: Faust (Valter Juvan suomennos)

Taidetta vai viihdettä – siitä kamppailevat klovnihahmoiksi puetut teatterin ”dramaturgit”. Eva Buchwaldin ja Anne Rautiaisen Johann Wolfgang von Goethen kaksiosaisesta Faust-runoelmasta tekemä sovitus osoittaa, että molemmat voi yhdistää samaan esityksen. Faust on klassikkojen klassikko ja taidetta isolla T:llä ja Kansallisteatterin esitys on samalla mitä viihdyttävin. ”Mielikuvitus on teatterin A ja Ö”, toteaa toinen dramaturgeista, ja juuri sitä Kansallisteatterin Faust on täynnä. Täysosuma!

Faust (Marc Gassot) ja Mefistofeles (Juha Varis) neuvottelevat ”ehdoista”. Kuva: Tommi Mattila/Kansallisteatteri.

Visuaalisesti huima Faust

Osasin odottaa Anne Rautiaisen aikaisempien ohjausten Mestari ja Margarita, Lokki ja Kaikki äidistäni perusteella, että Faustinkin esitys tulee olemaan visuaalisesti hieno. Jopa hieno tuntuu laimealta ilmaisulta Faustin toteutusta kehuessa. Valot, värit, heijastukset, puvut, liikkeet, ajoitus ja koko Vallilan Konepajan tilan ottaminen mukaan esitykseen rakensivat esityksestä mieleenpainuvan.

Jumala, valkoinen kaunotar, ja Mefistofeles, klassiseksi Jokeri-hahmoksi maskeerattu paholainen, kohtaavat, ja paholainen valittaa, miten kurjaa ihmisten elämä on maan päällä. Faustkin, jumalan palvelija, haluaa vain kaikki maan riemut ja pyrkii pilviin. Lopputulos keskustelusta on vedonlyönti, jossa paholainen on varma voitostaan:

Pannaanko veikkaa? Pois hän Teiltä luistaa!
Jos saan ma täyden vapauden,
niin teilleni voin hiljaa hänet suistaa.

Goethe: Faust, Valter Juvan suomennos 1916

Jumala antaa maapallon paholaisen käsiin, ja siitähän ei hyvää seuraa.  Ihmiskunnan heikkoutta ja ahneutta edustava tohtori Faust solmii paholaisen kanssa sopimuksen, joka lupaa hänelle kaiken tiedon sekä nuoruuden ja onnen. Noitien taikajuoma nuorentaakin harmaaparran tiedemiehen, ja Mefistofeleksen avustuksella Faust saa omakseen myös nuoren ja viattoman Gretan. Faust tappaa Gretan äidin ja veljen ja tuhoaa Gretan elämän. Faust katuu mutta joutuu jatkamaan loputonta juoksuaan. Loppuhetkillä jumala sentään lupailee ihmiskunnalle pelastusta.

Jumala (Sari Poijärvi) seuraa huolissaan ja huvittuneena maapallon ja paholaisen touhuja. Kuva Tommi Mattila.

Esityksen tekstin Eva Buchwald on kirjoittanut Goethen tekstin pohjalta ja yhdistänyt siihen onnistuneesti myös uutta. Ihailtavan sujuvasti runomittainen teksti istuu näyttelijöille, ja lisäykset sulautuvat kokonaisuuteen. Tässä jutussa käyttämäni lainaukset ovat Valter Juvan Faust-suomennoksesta vuodelta 1916. Ilokseni huomasin, että Goethen kaksiosainen Faust on suomeksi luettavissa e-kirjana lukuaikapalveluista. Vielä minulle tosin riittää Eva Buchwaldin teksti enkä tartu vanhaan runokieleen.

200 vuotta vanhan näytelmän esitys henkii vahvasti tätä päivää varoittamalla ihmisten itsekkyyden seurauksista koko maapallolle. ”Talo palaa!” huutaa Greta lopussa.

Näyttelijätyön huippua

Pahiksen rooli on aina antoisin, ja Juha Varis ottaa ja saa kaiken irti Mefistofeleksen roolistaan, jossa hän saa näyttää myös liikunnalliset kykynsä. Faustin rooli ei anna samanlaiseen irrotteluun mahdollisuuksia, mutta hienosti Marc Gassot roolin vetää lopun loputtomaan juoksuun asti.

Juha Varis Mefistofeleksenä on pahisten pahis, joka ohjailee Faustia kuin sätkynukkea. Kuva Tommi Mattila.

Aksa Korttilan Greta muuntuu näytelmän aikana viattomasta tytöstä pahan ja murheen kohdanneeksi naiseksi. Goethella roolihahmon nimi on Margareta ja lempinimi Gretchen. Idealistinen Greta hokee Faustille kaiken elävän sopusointua maapallon pinnalla ja uuden biosfäärin luomisen välttämättömyyttä. Nimi ja hahmo tuovat hakematta mieleen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin.

Aksa Korttila Gretana ja Marc Gassot Faustina, kun turmioon vievä suhde on vasta alussa. Kuva Tommi Mattila.

Annika Poijärvi jumalana on lempeä ja sopivan ironinen. Kristiina Halttu saa ihmelientä tarjoilevana noitana ja Gretan naapuri-Marttana irrotella lähes Juha Variksen tyyliin.

Mielikuvituksen juhlaa

Kaikki näyttelijät laulavat hienosti, ja musiikki onkin yksi Faust-esityksen tukipilareista. Marzi Nyman on säveltänyt esitykseen Goetheen tekstiin, ja yllättäen myös Emily Dickensonin ja Katri Valan teksteihin, monta hienoa laulua. Mukana esityksessä on myös pari sovitusta, mm. Cabaret-musikaalin tuttu sävelmä.  

Mikael Myrskogin, Kenneth Ojutkankaan ja Arttu Takalon trio on näytelmässä mukana koko ajan, ja kokoonpano kosketinsoittimet, tuuba ja vibrafoni luo äänimaailmasta erityisen.

Esitys levittäytyy myös teatterin aulatiloihin. Kuva Tommi Mattila.

Anne Rautiainen hyödyntää ohjauksessaan koko teatteritilaa auloineen, ja vanhan konepajarakennuksen rosoinen kauneus on loistava miljöö tummasävyiselle esitykselle. Ohjaaja on tuonut tälläkin kertaa mukaan nukketeatterin elementtejä, ja karnevalistisen valpurin yön toteutus on teatterin ja mielikuvituksen juhlaa.

Faustin taustaa

Yhden kiitoksen annan vielä Faustin ohjelmalehdelle, johon Jyrki Koskelo on kirjoittanut perusteellisen artikkelin Faustin historiasta, legendasta ja myytistä. Juuri tällaista taustaa haluan klassikkonäytelmästä lukea. Faust-tarinat pohjautuvat todelliseen henkilöön, 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa eläneeseen Johan Georg Faustiin, jonka tiedetään harjoittaneen ihmeparantamista, astrologiaa ja ennustamista. Harhaoppisena hänet karkotettiin yliopistosta ja huhuttiin, että hän olisi solminut liiton paholaisen kanssa.

Ensimmäinen Faustin legendaan perustuva kirja ilmestyi anonyyminä vuonna 1587, ja sen pohjalta Goethe julkaisi Faust-runoelmansa ensimmäisen osan vuonna 1808. Toinen osa julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen 1832. Myöhemmistä Faust-versioista ovat tunnettuja varsinkin Klaus Mannin Mefisto (1936), josta unkarilainen ohjaaja István Szabó ohjasi samannimisen elokuvan vuonna 1981, Thomas Mannin Tohtori Faustus (1947) sekä Mihail Bulgakovin Stalinin ajan Neuvostoliitossa kirjoitettu Saatana saapuu Moskovaan (Mestari ja Margarita), joka julkaistiin vasta 1967.

Emme ole blogissamme antaneet teatteriesityksille tähtiä, mutta jos niin tekisin, Anne Rautiaisen ja Eva Buchwaldin sekä työryhmän Faust saisi minulta täydet viisi tähteä.

Johann Wolfgang von Goethe: Faust
Ensi-ilta Vallilan Kansallisteatterissa 31.3.2022

Rooleissa: Marc Gassot, Kristiina Halttu, Aksa Korttila, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Antti Pääkkönen ja Juha Varis

Muusikot: Mikael Myrskog, Kenneth Ojutkangas ja Arttu Takala
Avustajina Kantti-nuoret

Ohjaus Anne Rautiainen. Sovitus Eva Buchwald ja Anne Rautiainen. Teksti Eva Buchwald (Valter Juvan ja Otto Mannisen suomennosten sekä saksankielisen alkutekstin pohjalta)

Lavastus Katri Rentto. Pukusuunnittelu Saija Siekkinen. Musiikki Marzi Nyman. Koreografia Jenni Nikolajeff. Valosuunnittelu Ville Toikka. Äänisuunnittelu Esa Mattila. Videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Nukkien suunnittelu ja toteutus Heini Maaranen ja Sanna Sucksdorff. Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen.

Jumala antaa maapallon paholaisen käsiin, ja siitähän ei hyvää seuraa. Juha Varis Mefistofelenä ja Sari Poijärvi jumalana. Kuva Tommi Mattila.

Anne Rautiaisen Tampereen Työväen Teatterille ohjaama ja koronan takia siirtynyt Berliinin taivaan alla saa ensi-iltansa syksyllä 2022. Myös se pitää ja kannattaa nähdä.

Kommentit
  1. Gregorius
    • Airi Vilhunen

Kommentoi