Douglas Stuart: Shuggie Bain – sieluun käyvä tarina skotlantilaisesta pojasta ja hänen alkoholistiäidistään

Terveisiä Skotlannista! Eilen olin Edinburghissa, aamulla heräsin Fifessa, päivän ajoin vuoristoreittiä Braemarin kautta tänne Aberdeeniin ja nyt aion kertoa upeasta kirjasta, jonka tapahtumapaikkana on Glasgow.

Douglas Stuart syntyi Glasgowssa aikana, jolloin teräs- ja kaivosteollisuuden alasajaminen jätti joukoittain työväenluokan miehiä ilman työtä ja toivoa. Douglas toteaa Literary Hub -verkkojulkaisun artikkelissaan, että Margaret Thatcher kuohi työväenluokan miehet. Siitä seurasi alkoholi- ja huumeongelmia, väkivaltaa ja rikkinäisiä perheitä. Puhutaan jopa Glasgow Effect -ilmiöstä, jossa vähäosaisuus ja syrjäytyneisyys periytyvät ja elinajanodote on merkittävästi muualla asuvia verrokkiryhmiä alhaisempi.

Shuggie Bain rakastaa äitiään

Tähän maailmaan sijoittuu myös Shuggie Bain, Douglas Stuartin Booker-palkittu esikoisromaani. Teoksella on vahvasti yhtymäkohtia Douglasin omaan elämään, sillä kirjansa päähenkilön kaltaisesti hän kasvoi kolmen lapsen perheessä, jossa isä oli lähtenyt ja äiti oli alkoholisti.

Shuggie on perheensä kuopus, kirjan alussa vain 7-vuotias. Hänellä on kulmakunnan kaunein äiti, Elizabeth Taylorin näköinen Agnes. Shuggie rakastaa äitiään pikkupojan sydämen pohjasta ja ottaa jo varhain äitinsä hoivaajan roolin kuten niin moni alkoholistin lapsi tekee.

Agnes on katolilainen. Hän oli naimisissa ”kunnon katolilaisen miehen” kanssa, sai kaksi lasta, mutta sortui lipevän taksikuskin pauloihin ja lähti tämän matkaan. Taksikuski lupasi paljon, lunasti vähän. Siitti Shuggien, osti Agnekselle minkkiturkin ja muutti toisen naisen luo. Agnes kulkee pää pystyssä kurjan vuokrakorttelin kadulla, valoverhot liikahtavat, kun toiset naiset seuraavat Agnesin lankeamista sekä alkoholiin että lukuisiin miehiin.

Shuggie Bain on erilainen poika

Kirja seuraa Shuggia pikkupojasta aikuisuuden kynnykselle. Hän on söpö poika, puhuu huoliteltua englantia ja käyttäytyy kauniisti. Nämä piirteet riittävät tekemään hänestä vuokrakortteleissa ja koulussa erilaisen ja alttiin kiusaamiselle. Lisätään listaan vielä, että Shuggie ei pidä jalkapallosta, niin outous sen kun korostuu skotlantilaisessa, perimaskuliinisessa työväenluokassa.

Shuggie jää yksin, myös oma perhe tiedostaa hänen erilaisuutensa. Isoveli yrittää opettaa, kuinka kävellään miehemmin. Kun isä tupsahtaa tapaamaan parin vuoden tauon jälkeen, hän tuo lahjaksi pojalleen nappulatossut. Koulussa opettajatkin nimittelevät. Mutta äiti tukee ja on lämmin, silloin, vain silloin, kun viina ei vie.

Shuggie Bain hoitaa alkoholisoitunutta äitiään

Kirja kuvaa vivahteikkaalla, hellällä tavalla, kuinka Shuggie auttaa äitiään. Agneksen alkoholistielämää on surullista seurata, ja yhtä lailla sydän vuotaa miettiessä pientä Shuggieta, jonka elämässä on kovin vähän valonpilkahduksia. Isommat sisarukset ovat tehneet samaa hoivaamistyötä ennen Shuggieta, mutta heillä on jo tullut raja vastaan. Raja, jolloin ei enää jaksa uskoa alkoholistin lupauksiin muutoksesta. Raja, jolloin on tajunnut, että on pakko tehdä valinta oman elämän tai alkoholistin vallan alla olemisen välillä.

Shuggie Bain on yhteiskunnallinen kirja

Olen käynyt Glasgow’ssa, jossa harmaan teollisuuskaupungin jäänteitä on yhä nähtävissä. Shuggie Bainissa tuodaan esiin naapuruston elämää. Miehet ovat menettäneet kaivostyönsä ja perheet elävät sosiaalituilla. Vaikuttaa siltä, että Shuggien vanhempien sukupolvi on jo menetetty työttömyydelle. Kaikesta hohkaa näköalattomuus, perheissä eletään sosiaalituesta toiseen, tai sosiaalituen maksupäivästä ensimmäisen viinapullon ostamiseen.

Shuggie käy katolilaista koulua. Minulle oli yllätys, kuinka paljon uskonto vaikutti kirjassa yhteisöön. Rajanveto katolilaisten ja protestanttien välillä oli tarkka. Luulin, että näin olisi vain meren toisella puolella Irlannissa, mutta näköjään jakautuminen oli/on suurta edelleen. Selkeästi se näkyy Glasgow’n suosituissa jalkapallojoukkueissa: Celtics on katolilaisten kannattama, Rangers protestanttien.

Shuggie Bain herättää tunteita

Ensin luovuttaa isosisko ja lähtee. Sitten tavaransa pakkaa isoveli ja Shuggie on yksin Agneksen kanssa. Lukijana myötätunnon tunteet ovat vahvasti Shuggien mukana, kuinka niin mielellään heittäytyy toivomaan pojan kanssa, että tällä kertaa Agneksen raittiuslupaukset pitävät. Douglas Stuart kuvaa lukuisten yksityiskohtien kautta ympäristön ja tilanteet tavattoman visuaalisesti. Tuntuu, että on mukana täysin harmaassa ympäristössä, jossa loistaa ainoastaan Agneksen purppuranpunainen villakangastakki.

Mutta jotenkin Douglas Stuart onnistuu kuvaamaan myös Agneksen niin, että hänellekin toivoo parempia hetkiä. Se on mielestäni melkoinen saavutus, sillä Agneksen örvellystä kuvataan erittäin konkreettisesti vailla kaunistelua. Douglas pystyy tekstissään välittämään lapsen luottavaisen rakkauden äitiään kohtaan. Kuten Douglas itse Helsinki Litin haastattelussa sanoi, Shuggiella ei ole muunlaista äidin mallia, Agnes on parasta, mitä hän on saanut kokea.

Vahva suositus

Minuun kirja kolahti. Yleensä en lämpene alkoholismikuvaukselle, mutta lapsen näkymä, erinomainen tarinankerronta ja yhteiskunnallinen aspekti saivat minut puolelleen. Viime perjantai-iltana skottilaisen pikkukylän pubissa aloin jutella naapuripöydän koiranomistajien kanssa. Heidän aikuinen lapsensa oli opiskellut Glasgow’ssa ja vanhemmat olivat viettäneet paljon aikaa siellä. Kysyin tiesivätkö Douglas Stuartia tai Shuggie Bainia tai Young Mungoa, Douglasin uusinta, johon törmäsi joka kirjakaupan pääpöydässä. Koiran isäntä sanoi, että ei ole lukumiehiä, mutta Glasgow’ssa parasta on se, että se on moniulotteinen kaupunki ja siinä on mukana vähän karheutta. Samaa voi sanoa Shuggie Bainista – kirjassa on toivoa ja epätoivoa, onnea ja pettymyksiä sekä koskettavaa kuvausta nuoresta pojasta, jolle oikeassa elämässä kävi hyvin.

Kirjan tiedot

• Douglas Stuart: Shuggie Bain
• Alkuperäisteos: Shuggie Bain
• WSOY, 2022
• Suomentaja: Laura Jänisniemi
• 496 sivua / 18 t 53 min
• Äänikirjan lukija: Toni Kamula

Lue myös

Muita kirjoja, jotka tapahtuvat Skotlannissa tai joissa on alkoholistivanhempi:

• Evie Wyld: Me olemme susia – huippukirja naisten kohtaloista Skotlannissa, samoja elementtejä kuin Shuggie Bainissa
• Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää – yksinäisen naisen surullinen tarina kepeästi kerrottuna, tapahtumapaikkana Glasgow, maailmanmenestys
• S.K. Tremayne: Jääkaksoset – psykologinen jännäri Skotlannnin karulta rannikolta
• Alex Schulman: Unohda minut ja Eloonjääneet, autofiktiota ja fiktiota, joissa katsotaan pojan silmin alkoholia käyttävää äitiä
• Édouard Louis: Ei enää Eddy – ranskalainen kaunis poika ponnistaa köyhistä oloista, maailmanmenestys
• Antti Ritvanen: Miten muistat minut – Shuggie Bainin suomalainen vastine.

Muita Helsinki Litissä toukokuussa esiintyneitä kansainvälisiä kirjailijoita:

• Nita Prose: Huonesiivooja
• Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin
• Sara Osman: Kaikki mitä jäi sanomatta