Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat – kaikille kissojen ystäville

Japanilaisen Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat on viihdyttävää ja oivallista kerrontaa. Tyyliä voisi verrata kissan verkkaiseen kulkuun. Vaikka kissa näyttäisi kuinka raukealta tahansa, sen aistit ovat koko ajan valppaina. Niinpä kirjassakin tulee eteen odottamattomia yllätyksiä.

Kirjan kertojana on kulkukissa, jonka lempipaikka on hopeanvärisen pakettiauton konepelti.  

Hopeanvärisen auton konepelti oli siis mieluinen nukkumapaikkani. Ensimmäisenä talvenani armas aurinkoinen lämmitti metallipinnan suloisen lämpimäksi aivan kuin allani olisi ollut lattialämmitys.

Auton omistaja Satoru Miyawaki on kissojen ystävä, ja hän alkaa tuoda kissalle säännöllisesti muroja. Vastineeksi hän saa silittää kissan turkkia pienen hetken. Kissan ystävyys auton omistajaan ei yllä tarkkailua pidemmälle, kunnes auto ajaa sen ylitse murtaen toisen takajalan.

Kollikissa laahusti miehen talolle epätoivoisesti naukuen ja eläinlääkärikäynnin seurauksena siirtyi hoidettavaksi sisälle taloon. Vaikka vapaus houkutteli, Satorun rakkaus ja hyvin sujunut yhteiselo saivat sen jäämään kotikissaksi.

Satorulla on ollut lapsena kissa, jonka otsassa oli kahdeksikkoa muistuttava kirjainmerkki, joten kissan nimi oli Hachi (kahdeksan). Kulkukissan häntä kääntyi vastakkaiseen suuntaan kuin Hachilla ja se sai nimekseen Nana eli seitsemän. Nana kyllä kuulosti tytön nimeltä, mutta minkä kissa voi, kun leuan alta rapsutetaan ja kysytään pitääkö kissa nimestä.

En! Mutta — Aah. Asioiden kyseleminen leukaa silitellen on huijausta. En voinut mitään sille, että kurkustani kurahti kehräystä.

Yhteinen matka

Viisi vuotta kului oikein sopuisasti, lemmikin ja ihmisen välillä oli syvä, lämmin suhde, mutta sitten kohtalo puuttui yhteiseloon. Satoru kertoi, että on välttämätöntä muuttaa ja etsiä kissalle uusi koti. Niin alkoi yhteinen matka.

Satoru avasi kuljetuskopan, ja minä livahdin kuuliaisesti sisään. Olinhan ollut tottelevainen kissa kokonaiset viisi vuotta. Jopa silloin kun minut oli viety pahimpaan painajaiseen eli eläinlääkärille. En siis ollut sellainen kissa, joka mekkaloiden vastustaa kantolaatikkoon menemistä. Olin ollut Satorulle moitteeton asuintoveri ja olisin nyt kelpo matkakumppani.

Kauaa ei Nanan tarvinnut olla kantokopassa, sillä pian se siirtyi tarkkailemaan maisemia Satorun kanssa. Matka suuntautui Tokiosta eri puolille Japania lapsuudenystävän Ko­suken luokse, yläkoulukaverin Yosminen maatilalle ja lukioajan kavereiden Sugin ja Chikakon luo.  Vierailuilla muisteltiin yhteistä menneisyyttä, lapsuutta, lapsuudessa koettuja suuria menetyksiä, yhteisiä seikkailuja sekä ensimmäistä kissaa Hachia. Nana kuunteli tarkasti keskusteluja ja raportoi jokaisen elämäntilanteesta ja muutoksesta, jonka Satorun vierailu käynnisti.

Matkan kuvaus on erityisen koskettava, eikä matka saisi loppua, koska sen tarkoitus oli luopuminen. Kummankin oli vaikea luopua toisesta, joten aina löytyi jokin keino jatkaa eteenpäin.

Majesteetillisen Fuji-vuoren näkeminen matkan varrella oli suuri elämys, samoin merenranta aaltoineen. Tulvaveden lailla hyökyvä violetti ja keltainen Hokkaidon luonto näyttäytyi erityisen kauniina kukka- ja heinäniittyineen. Kun Satoru saapui määränpäähän Sapporoon, hän vieraili omaisten haudalla ja saapui vihdoin tätinsä Norikon luo. Vaikka täti ei ollut erityinen kissojen ystävä, Nana sai kuitenkin uuden kodin hänen luotaan.

Kirja on Nanan ja Saturon ystävyyden ylistys ja lempeä kasvutarina, huolimatta siitä, että siinä kuvataan ihmisen ja eläimen kiintymystä. Arikawa kuvaa kissan inhimilliseksi, mutta samalla hyvin itsetietoiseksi.

Kirja on ihana, hyvän mielen kirja. Lukijalle se ei ole kovin haastava, mutta sen lukeminen antaa paljon. Lämmin suhde kotieläimen ja ihmisen välillä on kaunis ja liikuttava. Suosittelen kirjaa erityisesti jokaiselle kissan omistajalle.

Hiro Arikawan  Matkakissan muistelmat on alun perin julkaistu jatkosarjana japanilaisessa viikkolehdessä, ja sen jälkeen kirjailija on täydentänyt tarinat romaaniksi. Matkakissan muistelmista on tehty myös elokuva. Myös aikaisemmat Hiro Arikawan romaanit ovat Japanissa muuntuneet tv-sarjoiksi ja elokuviksi.  

• Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat
• Alkuperäinen teos Tabineko Ripouto
• Kustantamo S&S, 2019
• Suomennos Raisa Porrasmaa
• 310 sivua