Ina Ruokolainen, Nenne Hallman & Suvi Ahola: Kolmen naisen kirjeitä – kirjailijat ”maagisen” lukupiiri-illan vieraina

Hyvät Ina, Nenne ja Suvi!

Kiitos kirjeistä, jotka olette julkaisseet kirjana KOLMEN NAISEN KIRJEITÄ rakkaudesta, surusta ja luopumisesta, ja vierailusta toukokuun lukupiirissämme. Kirjeenne panevat lukijoidenkin tunteet ja muistot liikkeelle ja meissä ne herättivät varsinaisia aivomyrskyjä. Löysimme kirjeistä itsemme ja tajusimme, miten vähän ikäisillemme, kuusikymppisille naisille on tällaista kirjoitettu ja julkaistu.

Toukokuun lukupiirillämme oli upeat vieraat, mutta niin oli myös upeat puitteet Liisa Honkavaaran kotona. Vasemmalta Suvi Ahola, Nenne Hallman, Ina Ruokolainen, Maija-Riitta Mustonen, Marja Castrén, Varpu Olsonen, Minna Väisälä, Titti Mustakallio, Raila Luhtala, Sasu Heikkilä. Edessä sohvalla istuvat vasemmalta Airi Vilhunen, Päivi Jääsaari, Pirjo Helenius ja Eija Tynkkynen.

Olette tunteneet toisenne pitkään, ja kerroitte, että se on ollut olennaisen tärkeää kirjeiden ja kirjoitustenne kannalta. Ystävyytenne alkoi 40 vuotta sitten, kun opiskelitte Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulussa. Elämän ruuhkavuosien aikana yhteydenpito oli vähäisempää, mutta nyt olette taas tavanneet säännöllisesti toistenne luona.

Idea kirjasta oli Inan. Suvi oli jo aikaisemmin kirjoittanut omista tuntemuksistaan ja niistä tuli osa kirjan kirjoituksia. Lukijalle-osan aloitus tiivistää kirjanne ajatuksen:

Aloimme kirjoittaa kirjeitä toisillemme ja kertoa, miksi meistä on tullut juuri niitä ihmisiä, joita olemme.

Raila jakoi pinostaan vieraillemme Kirsin Book Clubin kirjailijasukat.
Iloiset vieraamme kirjailijasukat jalassa: vasemmalta Suvi Ahola, Ina Ruokolainen ja Nenne Hallman.

Rakkaudesta ja luopumisesta

Kerroitte, miten kaikki lähti luopumisen ajatuksesta. Teillä oli yhteisiä kokemuksia sisarusten ja isän kuolemasta, myös siitä, mitä ajatuksia vanhasta talosta luopuminen herättää. Tuttuja aiheita myös monelle meistä. ”Kirjan tunsi heti omaksi”, totesimme.

Ihailimme lukupiirissä sitä, miten avoimesti olitte monista asioista kirjoittaneet. Kirjan ensimmäisessä kirjeessä Suvi kertoo avioeronsa aiheuttamista tunteista. Kirjoitatte myös rakkauden hurmiosta ja pitkän avioliiton myötä- ja vastamäistä. Kerroitte kirjoittaneenne toisillenne asioista, joista ette pitkän ystävyytenne aikana oikeastaan koskaan olleet keskustelleet.

Kirjeenne herättivät meissäkin hyvin henkilökohtaisia muistoja ja tuntemuksia ja innostivat kertomaan omista kokemuksistamme. Miten vaikkapa pitkään ilman parisuhdetta eläessä tunne omasta ruumiista ja sen rajoista katosi ja miten lenkkeily ja uiminen palautti ruumiillisuuden. Tai millainen omaa identiteettiä ravistava muutos eläkkeelle jääminen oli. Sisaruuden ilosta ja vaikeuksistakin puhuimme kirjeidenne innoittamana.

Nenne joutui lähtemään vähän aikaisemmin ehtiäkseen konserttiin ja sai illan emännältä Liisalta ruusun lahjaksi.

Surusta ja armollisesta katseesta

Olette kaikki kirjoittamisen ammattilaisia, ja se näkyy teksteistänne. Vakuutitte kuitenkin, että kuka tahansa voi kirjoittaa omasta elämästään ja ajatuksistaan. Teillekään kirjeiden kirjoittaminen ei ollut pelkästään helppoa. Kerroit Ina, miten itkit vuolaasti, kun sait surutarinasi kirjoitettua. Sitä ennen ne olivat olleet mielessäsi vellovia, harmaita möykkyjä. Tarinat kirjoitettuasi tunsit tulleesi kokonaisemmaksi.

Korostitte toisen huomion merkityksellisyyttä. Kun ystävät lukivat sen mitä oli kirjoittanut, tuli nähdyksi ja kuulluksi. Sai toisen näkökulman asiaan, armollisemman kuin omansa, ja arvostavan.

Pidimme tapaa, jolla kirjoitatte, tyylikkäänä ja sopivan avoimena. Emme tunteneet tirkistelevämme. Ette myöskään ole katkeria, vaikka teille onkin tapahtunut paljon, myös surullisia asioita. Kirjallisuukriitikkona Suvi nostit esikuvaksesi Merete Mazzarellan kirjat, joiden teksti on hyvin henkilökohtaista muttei lukijaa vaivaannuttavaa.

Olette kaikki nyt jo aikuisten lasten äitejä, mutta äitiydestä kirjoitatte vain vähän. Syykin selvisi. Olitte rajanneet tietyt aiheet etukäteen pois ja päättäneet, että lapsistanne ette kirjoita. Tosin hekin hiipivät mukaan, kun Nenne kirjoitit kolmesta lokakuisesta päivästä poikasi kanssa.

Illan tarjoiltavat olivat kauniita ja herkullisia.

Vastauskirjeet

Kolmen naisen kirjeitä innosti meidät keskustelemaan, mutta myös kirjoittamaan, ja heti tapaamisessamme saitte kaksi vastauskirjettä. Maija-Riitta luki oman kirjeensä, ja lukupiiriä etänä seuraavan Kirsin kirje oli osoitettu teille ja koko lukupiirille. Tässä vielä muistin virkistykseksi katkelmia näistä kahdesta kirjeestä:

Hei vierailevat kirjailijat Ina, Nenne ja Suvi, bonsoir rakkaat lukupiiriläiset!

Palataan Kolmen naisen kirjeisiin. Vaikka ne ovat kolmen naisen keskinäisiä kirjeitä, lukijana koin, että minäkin voisin vastata niihin, sillä niin tuttuja teemoja niissä käsitellään. Oikein yllätyn, onko kuusikymppisten naisten maailma näin samankaltainen.
Parisuhteita käsiteltiin rohkean avoimesti. Mieleeni jäi etenkin Suvin kommentit rakastavan katseen uupumisesta. Parisuhteissa riittää paljon pohdittavaa ja olisin voinut lukea useita kirjeitä teemasta niin, että kirjoittajat olisivat päässeet todelliseen vuoropuheluun.  Mutta ne keskustelut on taidettu säästää niihin yhteisiin viikonloppuihin.

Kirjan loppupuolella aloin huolestua, eikö koiria mainita, mutta tulivathan ne sieltä. Nyt on neljä kuukautta koiratonta elämää takana ja tyhjää on.
 Luin kaikki kirjeet mielenkiinnolla. Mutta ihmissuhteet, ne elämän ytimet, saivat minut eniten pysähtymään ja pohtimaan. Omassa identiteetissäni äitiys on vielä tässäkin iässä niin vahvassa vedossa, että olisin mielelläni lukenut siitä enemmän. 
Apropå, minne unohtui mummous, se josta lukupiirissämme niin moni saa jo nauttia ja muut haaveilla?

Parhain terveisin
Kirsi

Hyvät Ina, Suvi ja Nenne!

Kiitos kirjasta. Kiitos kirjeistä. Tällainen määrä kirjeitä, jossa avaatte elämäänne, arvojanne ja asenteitanne.
 Miten avoimesti ja rohkeasti kerrotte toisillenne ja samalla myös meille lukijoille suhteistanne, niin lapsuudenperheeseenne, puolisoihinne ja lapsiinne.  
Kodit, etenkin lapsuudenkodit ovat merkittävässä osassa kirjassa. Se mistä tulemme, muokkaa meitä ihmisinä. Se kosketti minua erityisesti.

Luopumista käsittelevät kirjeet olivat koskettavimpia. Luopuminen, väistämätön lenkki elämässä konkretisoituu vasta kun jostain joutuu oikeasti luopumaan.

Kirjoititte kauniisti ja lämpimästi vanhemmistanne ja lapsistanne, vaikka aina välit eivät olekaan täydelliset. Sukulais- ja perhesuhteisiin kuuluu monenlaisia vaiheita ja paljon luopumista.
Ruoka, kasvisruoka, sienet ja muut herkut. Ruokapuheita olisi ihanaa jatkaa kanssanne. Ja Inan sienikouluun haluaisin ilmoittautua. 
Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä pohdintamme journalistin työn muutoksista. Teen noin puolet työajastani toimittajan töitä, sisustustoimittajana. Jo vuosia sitten ajattelin, kun toimitustyö alkoi saada uusia ulottuvuuksia, ettei minun enää tarvitse ”mennä verkkoon”. Mutta niin vaan teen verkkojulkaisuja ja kirjoitan sisällöntuotantoa yrityksille, minulle tutuista aiheista. Niin samastuttavaa lukea teidän ajatuksianne aiheesta.

Terveisin
Maija-Riitta

Vasemmalta Päivi, Airi, Suvi, Nenne, Ina joka signeeraa teosta, Maija-Riitta ja Marja.

Ina, Nenne ja Suvi, kiitos illasta, josta tuli, kuten joku teistä sanoi, maaginen. Kirjeisiinne tallentamanne kuusikymppisten naisten ajatukset tuntuivat meistä niin omilta ja tutuilta, että nostimme kaikki kirjallenne peukun reilusti ylös. Toivomme myös, että 10 vuoden päästä kirjoitatte uudet kirjeet, julkaisette ne ja palaatte taas lukupiiriimme keskustelemaan.

Parhain terveisin
Kirsin Book Clubin lukupiiriläiset

Rating: 5 out of 5.
  • Ina Ruokolainen, Nenne Hallman & Suvi Ahola: KOLMEN NAISEN KIRJEITÄ rakkaudesta, surusta ja luopumisesta
  • Into, 2022
  • 223 s./6 t 32 min.
  • Äänikirjan lukija Miia Nuutila
Kommentit
  1. Anki
  2. Jane / Kirjan jos toisenkin
  3. Amma

Kommentoi