Katariina Vuori: Kasvun paikka – viherkasvit pakopaikkana
Katariina Vuori on poiminut romaaniinsa Kasvun paikka ajankohtaisen kehyksen, viherkasvit. Viherkasvibuumia on eletty jo joitakin vuosia, ja vaikkapa Facebookista löytyy kymmenittäin ryhmiä, joista niin aloittelija kuin pidemmällekin ehtinyt löytävät omansa. Romaanin tapahtumat pyörivät viherkasvien ympärillä, mutta tarinan ydin löytyy perhe- ja ihmissuhteiden moninaisuudesta.
Silvia on kotiäiti, turhautuneempi kuin hän on itsekään oivaltanut. Hänelle ei ole löytynyt omaa ammatillista uraa, joten kotiin jäämiselle kahden tyttären kanssa ei oikeastaan koskaan ollut aitoa vaihtoehtoa. Nyt tyttäret ovat jo koulussa ja mies tekee paljon töitä, myös ylimääräisiä vuoroja, joten intohimoiselle suhteelle on tilaa Silvian elämässä.
Silvian suhde viherkasveihin on aiemmin ollut satunnainen, etäinenkin, eikä hän ole koskaan pitänyt itseään viherpeukalona. Hän kuitenkin hurahtaa viherkasviharrastukseen tavalla, joka jopa hieman huolestuttaa. Kaikki alkaa ihan viattomasti, kun ystävätär tarjoaa helppohoitoista pistokasta. Kun Silvia on antanut viherkasveille pikkusormen, nepä vievätkin koko käden. Nopeasti Silvia addiktoituu uuteen harrastukseensa niin, että muuntelee totuutta tavalla, joka tuo elävästi mieleen alkoholistin kootut selitykset.
Kasvun paikka kuvaa kepeästi ja samalla erittäin osuvasti niin viherkasvien symbolimerkityksiä, parisuhteen haasteita kuin lapsuudenkotien vaikutusta perheen aikuisten käsityksiin hyvästä elämästä. Niin ikävä ihminen kuin Silvian äiti onkin, hänet on kirjoitettu niin osuvasti, ettei lukiessä hymyilyäkään voi estää. Kaikki myötätuntoni Silvialle!
Eipä aikaakaan, kun Silvia pitää itseään jo niin asiantuntevana, että alkaa jaella neuvoja keskusteluryhmissä. Niitä Katariina Vuori on lukenut tarkasti ja poimii mukaan herkkupaloja somekeskustelujen tiimellyksestä.
Mitä kertoo Silvian miehestä se, ettei hänelle ole annettu nimeä? Äidilleenkin, joka muutoin on hyvinkin viisas anoppi, hän on tekstissä ainoastaan poika. Nimellä sen sijaan kerrotaan kaupan viherosaston myyjä Ristosta, joka taitaa saada ruohonkin vähän vihertämään. Hän on aina valmis auttamaan ja neuvomaan, mutta vain kasveja koskevissa asioissa – ja näin ystävällisesti hän kohtelee kaikkia muitakin kulmakunnan naisia.
Tarina kulkee mukavasti, pientä jännitystäkin on ilmassa. Asiat eivät kaikin osin ole ihan niin kuin ensi katsomalta näyttää, ja enempiä paljastamatta totean vain, että kimurantteihin haasteisiin löytyy ratkaisu, ja kirjasta jää lukijalle hyvä mieli.
- Katariina Vuori: Kasvun paikka
- Otava 2022
- 333 sivua / 10 t 46 min
- Äänikirjan lukija: Ella Pyhältö
-
Dan Kronqvist: Wenzel Hagelstam – antiikkikauppiaan muistelmat, joissa riittää kiinnostavia käänteitä
Wenzel Hagelstam on Suomen tunnetuin antiikkikauppias. Nyt Dan Kronqvist on kirjannut Wenzelin värikkäät muistelmat -
Annie Ernaux: Vuodet – Nobel-kirjailijan teos avasi muistojen laatikon, myös lukupiiriläisiltä
Annie Ernaux'n Vuodet oli Kirsin Book Clubin maaliskuun lukupiirikirja. Keskustelu kirjasta oli vilkasta ja
Tietoa kirjoittajasta
Kasvun paikka on joissain blogeissa ollut esillä, mutta varsinaista intoa lukea tämä ei ainakaan vielä ole. Mielenkiintoinen valinta kuitenkin nuo viherkasvit addiktion kohteena.
Minuun osui tämä, kun omat ikkunalaudat eivät oikein riitä kaikkien ihanuuksian mahduttamiseen. Kiva kirja sikälikin, että kepeään yleissävyyn on saatu mukaan ihan merkittävää elämänpohdintaa.
Mun viherpeukalo on varmaan isovarpaassa, mutta silti tämä kiinnostaa ja luultavasti kuuntelenkin kesän mittaan kunhan muistan! Onhan kesä kukkien aikaa, ja vaikka viherkasvien kanssa en sinut olekaan niin kukkivia ruukkukasveja ja maljakkokukkia tykkään pöydällä pitää ja ulkona on kyllä paljon kasveja, tulppaaneissa alkaa olla isot nuput ja amppeleita on jo useampia. En siis ole aivan täysin toivoton 😂
Suosittelen Kasvun paikkaa ihan riippumatta tulevan lukijan viherpeukalon asennosta. Näkökulmia riittää moneen, erittäin sujuvassa paketissa.
Ai että, en tiedä onko tämä humoristinen kirja, mutta minua alkoi ainakin naurattaa tuo kuvauksesi viattomasti alkaneesta, mutta lapasesta lähteneestä viherkasviharrastuksesta!
Ehkä naurattaa siksi, että joka kauppareissulta uutta kesäkukkaa terassille kantaessani jotenkin samaistun tähän.
Kuulostaa kyllä muutenkin kiinnostavalta teokselta, johon voisin hyvinkin kesän aikana tarttua. Kiitos vinkistä!
Kasvun paikan huumori on ehkä sitä parasta, Huutonaurua se aiheuttaa vain paikoitellan, kuplii kuitenkin mukavasti mukana usein vakavissakin paikoissa.