Kuohuviinimaistelua Bernard-Massardilla Luxemburgissa ja kiertelyä Moselin laaksossa

Luxemburgilainen oppaamme kysyi ryhmältämme, mitä tiedämme tästä Uudenmaan läänin kokoisesta valtiosta Ranskan, Belgian ja Saksan kainalossa. Pankki- ja rahoitusmaailman keskus, hihkaisi ensimmäinen. Kyllä, kyllä, opas nyökytteli, mitä muuta? No, täällä on jotain EU:n virastoja, ainakin Euroopan Investointipankki, jossa Sauli Niinistö oli varapääjohtajana, sanoi seuraava. Entäs mitä vielä? Tietenkin viinitalo Bernard-Massard, jonka kuohuviinit ovat Suomen suosituimpien joukossa!

Oppaamme kertoi mm. että Luxemburgissa on kolme virallista kieltä: ranska, saksa ja luxemburgish (joka kuulosti puhuttaessa voimakkaasti korahtavalta saksalta).

Olin huhtikuussa ensimmäistä kertaa Luxembourgissa ja tunnustan, että minullakaan ei ollut tuohon listaan muuta lisättävää kuin suurherttua Henri, joka on vaimonsa Maria Theresan kanssa usein kuninkaallisissa juhlissa. Ja muinainen muisto Radio Luxembourgista.

Mutta taas tuli matkailun avartava vaikutus hyvin todettua. Viidessä päivässä ehti esimerkiksi tutustua Bernard-Massardiin, kierrellä Luxemburgissa ja ympäristössä sekä ajella Moselin rantoja ja nähdä miljoonia nupullaan olevia viiniköynnöksiä. Keräsin tähän juttuun triviaa, tarinoita ja tunnelmia matkamme varrelta.

TRIVIA: Luxemburgin eduskuntavaalit on joka viides vuosi ja kaikkien 18-75-vuotiaiden on sakon uhalla äänestettävä. Kukin äänestää 20 ehdokasta, joko pitkää listaa tai sitten poimii ehdokkaita eri puolueista.

101-vuotias viinitila Bernard-Massard

Bernard-Massardin päärakennus, jossa kuohuviinit tehdään ja varastoidaan. Suvun upea asunto on yläkerroksissa.

Matkamme päätarkoitus oli vierailla Bernard-Massardin viinitilalla, joka on 101-vuotias perheyritys. Heidän Bernard-Massard Cuvée de l’Équsson on ollut yksi Suomen suosituimpia kuohuviinejä siitä asti, kun Finnair valitsi sen Business-luokkansa kuohuvaksi vuonna 1995. Suomeen Bernard-Massardin kuohuviinejä ja viinejä tuo Astra Wines, ja tuotteet ovat myynnissä Alkossa.

Bernard-Massardin toimitusjohtaja Antoine Clasen esittelemässä tilansa keväisiä viiniköynnöksiä. Tulevat rypäleet poimitaan alkusyksyllä käsin.

Minä en ole viiniasiantuntija, mutta minua kiehtoo viinin valmistus. Kuinka ensin ollaan luonnon armoilla sen suhteen, minkälainen rypälesato tulee. Sitten astuu peliin ikivanha käsityöläistaito, kuinka niistä rypäleistä saadaan sellaisia juomia kuin halutaan.

Viiniköynnöksiä on käsittämättömän paljon koko Mosel-matkalla Schengenistä Koblenziin. Tässä kohtaa Mosel on rajajoki, vastarannalla näkyy Saksa.

Antoine Clasen edustaa jo sukunsa viidettä sukupolvea Berbard-Massard viinitilan johdossa. Tilan perusti Jean Bernard-Massard, joka oli hankkinut oppinsa Champagnen alueen tiloilla. Hän halusi valmistaa luxemburgilaisista rypäleistä kuohuviiniä aivan samalla perinteisellä metodilla kuin virallista samppanjaakin. Tilanne oli suotuisa, sillä aiemmin rypäleet oli viety Saksan puolelle, mutta ensimmäinen maailmansota oli purkanut tulliliiton ja sen vuoksi rypäleet jäivät Luxemburgiin. Juristi, viini-intoilija ja suvultaan viiniköynnöksiä perinyt Bernard Clasen tuli vuonna 1921 johtamaan juuri perustettua Bernard-Massard-yritystä.

TRIVIA: Vaikka kuohuviini olisi valmistettu perinteisellä samppanjametodilla, jos rypäleet eivät ole Champagnen maakunnasta, pullossa ei saa lukea ”méthode champenoise”, vaan käytössä on ”méthode traditionnelle”. Champagnen maakunnasta Luxemburgin rajalle on noin 25 km.

Perinteisen samppanjametodin mukaisesti viini käytetään kaksi kertaa, ensimmäisen kerran isoissa sammioissa, toisen kerran pulloissa.

Hyvin alkanut liiketoiminta kärsi 1920-luvun lamasta, mutta ilon aiheitakin oli: Luxemburgin suurherttua valitsi Bernard-Massardin viralliseksi hovihankkijaksi, missä asemassa viinitalo on edelleenkin. Ja toiseksi päätettiin myydä myös rypälemehua, jota markkinoitiin mm. terveyseliksiirinä. Bernard-Massard pysyi vaikeinakin aikoina pystyssä, mutta sitten iski toinen maailmansota.

TRIVIA: Luxemburgissa asuu noin 650.000 ihmistä, joista puolet ovat ulkomaalaisia. Aidoista luxemburgilaisista 120.000 työskentelee julkisella sektorilla.

Saksalaiset joukot tulivat Mosel-joen ylitse 1940 ja viininteko loppui siihen. Saksalaiset veivät koko kuohuviinivaraston. Amerikkalaisten tullessa 1944 saksalaiset tekivät vielä vastahyökkäyksen, joka tuhosi viinitilan rakennuksia sekä Moselin yli vievän sillan. Taas oli aloitettava alusta. Viininteko jatkui rauhan tultua vuonna 1945, mutta omat viinitarhat oli rahapulassa myytävä. Bernard-Massard osti rypäleet muilta ja keskittyi laadukkaiden viinien tekemiseen sekä vientimarkkinoiden avaamiseen. Nykyään aiemmin myydyt tarhat kuuluvat jälleen Bernard-Massardille.

Aiemmin jokaista samppanjapulloa käännettiin käsin joka päivä 45 astetta, jotta pulloihin syntyvä sakka siirtyisi pullonkaulaan, jossa se jäädytetään ja poistetaan ennen oikean korkin laittamista. Nyt nämä vempaimet hoitavat kääntämisen eli tanssittamisen. Kuva: Hanna Iittala.
Kun sakka poistetaan pullosta, lisätään sokeria ja vaihdetaan kunnon korkki.

Bernard-Massard on onnistunut kehittymään haasteellisten alkuaikojen jälkeen. Sekä isä Herbert että poika Antoine ovat panostaneet tuotannon kehittämiseen ja esimerkiksi ekologisuuteen. Tällä hetkellä kolmasosa heidän tuotannostaan on luomua ja osuutta kasvatetaan koko ajan.

Varastossa oli yli 3 miljoonaa pulloa odottamassa valmistumista.

TRIVIA: Luxemburg ei enää osallistu Euroviisuihin, koska sillä ei ole omaa tv-yhtiötä. Ennen vuotta 1993 riitti radiokanava. He ehtivät voittaa viisi kertaa.

Martti Ranin esitteli Bernard-Massard-sukkiaan Antoine ja Herbert Clasenille viinitilan pääovella.

Suomi on Bernard-Massardille tärkeä markkina-alue. Belgia on merkittävin vientialue, mutta kakkospaikasta kisaavat tasapäin Suomi ja Kanada. Bernard-Massardin kokonaistuotanto on 3,5 miljoonaa pulloa kuohuviiniä ja 500.000 pulloa viiniä vuodessa. Heidän liikevaihtonsa on noin 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Viinitilan yhteydessä on myös kauppa.

Minun suosikkini Alkon valikoimissa olevista tuotteista on Bernard-Massard Cuvée l’Écusson Rosé Brut (15,48 €), jota olemme juoneet yhdessä myös Kirsin Book Clubin kohtaamisissa.

Bernard-Massardin viinitilalla järjestetään tutustumiskierroksia päivittäin. Katso lisää KLIK.

Me olimme Astra Winesin järjestämällä kierroksella, niinpä saimme erityiskohteluna vielä huippulounaan Clasenin perheen asunnossa.

Asunto toimii tällä hetkellä vain edustustilana tai suvun juhlien pitopaikkana, mutta se on myös Antoine Clasenin lapsuudenkoti. Tarjolla oli esimerkiksi ajankohdan mukaisesti valkoista parsaa sopivien viinien kera. Tarjoilemassa oli jo eläkkeelle jäänyt perheen portugalilainen kodinhengetär, joka oli ollut Claseneilla vuosikymmeniä ja nähnyt Antoinen kasvavan villistä pikkupojasta sukuyrityksen johtajaksi.

Minä yritin heittäytyä hetkeksi sopivaan rooliin upeassa Clasenin suvun kodissa. Antoine on viettänyt talossa lapsuutensa, mutta asuu nykyään Luxemburgin keskustassa.

Luxemburgin kaupunki

Luxemburgin kaupungissa on noin 130.000 asukasta. Ensivaikutelma oli vauras ja siisti. Ajoimme kaupunkiin Kirchbergin kaupunginosan kautta ja hämmästelimme hienoa, modernia arkkitehtuuria. Se on Luxemburgin pankki- ja businessalue, jossa sijaitsee myös lukuisia EU:n virastoja. Kirchbergissä oli myös Mudam, modernin taiteen museo, jossa täytyy vierailla ensi kerralla.

Keskusaukion puut oli valaistu Ukrainan väreillä.

Kaupungin historiallinen keskusta on viehättävä. Talot ovat hyvässä kunnossa, kaikkialla on todella siistiä ja talojen kivijaloissa on tunnettujen brändien putiikkeja. Keskustassa on kävelykatuja, puistoja sekä huikeita näkymiä. Keskusta sijaitsee korkealla kukkulalla ja sen yhdistää ympäristöön näyttävät sillat: vanha silta, uusi silta ja punainen silta. Kaiken kaikkiaan Luxemburgissa on yli 100 siltaa.

TRIVIA: Luxemburgissa on ilmainen joukkoliikenne kaikille, myös turisteille. Kaupungin ytimessä kulkee bussien lisäksi yksi pitkä ratikkalinja.

Luxemburgissa on melkoiset korkeuserot. Kuva otettu ”uuden sillan” alla kulkevalta kävelytieltä.
Kaupunginmuurin yllä on ensimmäisen maailmansodan uhrien muistomerkki Gëlle Fra. Siitä on tullut itsenäisyyden ja kansallistunnon symboli. Patsas on ollut useamman kerran lainassa Luxemburgin osastolla maailmannäyttelyissä, mutta enää sitä ei lainata, sillä oppaamme mukaan luxemburgilaiset ovat huolissaan, jos rauhan symboli ei ole paikallaan.
Kun lähdimme Espoon kodistamme, oli pihallamme vielä lunta. Luxemburgin puistoissa kukkivat kirsikkapuut ja kevät oli muutoinkin paljon pidemmällä kuin Suomessa.

TRIVIA: Luxemburg on mm. seuraavien yhteenliittymien perustajajäsen: YK, BeNeLux, EU, OECD ja NATO.

Villeroy & Bochin astiastosarja Vieux Luxembourg on aina ollut suosikkejani! Samaisen sarjan antiikkiastioita oli myös Clasenien kodissa. Sarja on tullut tuotantoon jo vuonna 1786.

TRIVIA: Luxemburgissa sijaitsee Euroopan Unionin tuomioistuin, jonka palveluksessa on 1.500 kielenkääntäjää.

TRIVIA: Luxemburg on merkittävä pitkien teräspalkkien tuottaja. Myös laadukkaiden kuulakärkikynien kärjessä olevat pikkupallot ovat todennäköisesti luxemburgilaista tuotantoa.

Luxemburgin maaseudulla ja Moselin laaksossa

Meillä oli auto vuokrattuna, joten kiersimme Luxemburgia ja ajoimme pitkin Moselin laaksoa. Tiet olivat erinomaisessa kunnossa (paitsi Belgian puolella) ja liikenne rauhallista. Monet tiet Luxemburgin puolella olivat viehättäviä, kiemurtelevia pikkuteitä. Saksan puolella pyrimme ajamaan aina sillä puolella Moselia, jossa tie kulki joenrannassa. GPS toimi hyvin, emmekä ajaneet harhaan kuin kerran.

Luxemburgin alueella on useita linnoja. Vierailimme Vianden linnassa, jonka valtio on kunnostanut isolta osin aikaisempaan loistoonsa. Maisemat olivat hienot ja linnassa oli paljon kiinnostavaa katsottavaa. Vahva suositus!
Kävimme Schengenissä, jossa Luxemburgin, Ranskan ja Saksan rajat kohtaavat ja jossa allekirjoitettiin rajat avaava sopimus vuonna 1985. Suomi alkoi soveltaa sopimusta vuonna 2001. Joka maasta oli pieniä symboleja esillä, Suomesta metsää, Aalto-maljakko, karhu, poroja, formula-auto ja muumipeikko.

TRIVIA: Monessa paikassa toivottiin käteismaksua. Kadulla ei voinut parkkeerata ilman kolikoita. Saksan puolella käteistä edellytettiin jopa ruokakaupassa.

Viiniköynnöksiä oli kaikkialla, jopa kaikista jyrkimmissä rinteissä. Viimeinkin ymmärsin, mitä tarkoittaa, kun viinistä kerrotaan kasvaako se etelä- vai länsirinteellä. Auringon määrässä on aamuisin ja iltaisin selkeä ero. Kuvassa menen tutkimaan härveliä, jolla edetään pystysuoraan rinnettä ja ilmeisesti kuljetetaan rypäleet alas.
Bernkastel-Kues oli viehättävä, vanha pikkukaupunki, mutta melkoinen turistirysä. Sieltä lähtee joka tunti jokiristeilyitä pitkin Moselia. Huhtikuussa ei ollut vielä tungosta, mutta veikkaan sesonkiaikaan runsasta väenpaljoutta kylän viini- ja jäätelöbaareihin.
Hotellimme Zur Marienburg Pündelichin pikkukylässä, Moselin rannalla oli erinomainen valinta. Vaatimattomasta sisäänkäynnistään huolimatta huoneet olivat hienot ja tilavat. Näkymä oli suoraan viiniviljelmille. Hotellin ravintola osoittautui myös erittäin hyväksi. Vahva suositus!

Oli hienoa löytää Euroopasta maantieteellisesti suppea alue, jossa oli näin paljon uutta nähtävää. Viisi päivää, neljä maata, uusia tuttavia ja varmaan miljardi viiniköynnöstä! Tutut nimet, kuten Schengen, Ramstein, Wisbaden, Mosel, löysivät paikkansa kartalta.

Kiitos vierailuvinkeistä kohteessamme: Johanna Lohivesi, Kati Pohjanmaa, Irene Mäkelä ja Hannan kaveri Mikko.

Lue muut matkakertomuksemme TÄSTÄ!

Kommentit
  1. Amma
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Seregi
  3. Elina

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *