Aira – Koskettava musikaali edelläkävijän elämästä

Niin katsojia kuin esiintyjiäkin koetelleiden koronakesien jälkeen on Suomen Kesäteatteri taas voimissaan. Valkeakosken Apianniemen lavalla sai ensi-iltansa Heikki Paavilaisen käsikirjoittama ja ohjaama musikaali Aira, joka kertoo tanssilegenda Aira Samulinin väkevän tarinan evakkotytöstä vahvaksi selviytyjäksi ja edelläkävijäksi.

Apianniemen ensemble onnistuu niin yhdessä kuin yksilöinäkin. Kuva: Daniel Paul

Liikkeelle lähdetään lapsuudesta ja perheestä. Airan äiti (Natalil Lintala) on väliin poissaoleva, ihailtu isä (Lauri Mikkola) paljon poissa rajavartijan työnsä vuoksi. Hyrsylä on Airalle (Helena Rängman) kuitenkin läpi elämän turvapaikka, jonka hän rakentaa vielä uudelleen läntiselle Uudellemaalle.

Sodan kauhut ja kuoleman läheisyys jättävät jäljen. Minä aistin kokemuksen paradoksaalisesti vahvistavana: tästä kun on selvitty, selvitään mistä vaan. Aika lailla kestettävää elämän varrelle tuleekin, näyttämölle ilot ja surut tuodaan koskettavasti, kuitenkin hyvällä maulla ja Airaa kunnioittavasti.

Airan ensimmäistä, eroon päättynyttä avioliittoa leimasi aviomiehen väkivaltaisuus ja runsas alkoholin käyttö. Aira onkin yhtenä ensimmäisten joukossa antanut kasvot perheväkivallalle. Jani Rasimuksen koreografia toi Pirjon ja Jarin isän, Helgen julman käytöksen näyttämölle tanssin keinoin erittäin intensiivisesti ja tyylikkäästi.

Kaksi Airaa ensi-iltanäytöksen jälkeen.

Helena Rängman on osuva valinta Airan rooliin. He olivat lavalla rinnakkain kuin kaksi marjaa, ja Helenan vankka ammatillinen kokemus luo kestävän pohjan Airan rooliin eri ikäkausina.

Leea Lepistön osa Pirjona oli sekä koskettavan tekstin että Leean näyttelijäntyön osalta suoritus, joka nousi vähintään Helena Rängmanin Airan rinnalle. Me katsojat emme tienneet sitä, minkä Aira itse meille näytöksen jälkeen puhuessaan kertoi: Pirjon persoona oli tavoitettu lavalla niin, että oma äiti tunnisti hänet.

Leea Lepistö oli herkkä Pirjo. Kuva: Daniel Paul

Pirjon sairastuminen vei Airan mukaan mielenterveystyöhön. Tästä ja monista muista ansioistaan hänet on palkittu niin valtiollisilla kuin useiden järjestöjenkin ansiomerkeillä.

Musiikki kertoi ja tuki tarinaa vahvasti. Kappalevalinnat olivat harkittuja, ja ne kuljettivat läpi laajan tunnekirjon. Välillä teki mieli laulaa mukana, kun katsojankin mieli siirtyi osaksi tapahtumia. Jotkut kappaleet, kuten Cheekin Keinu, saivat silmät kostumaan. Vuosikymmenet vierivät, ihminen pysyy.

Minna Airan kanssa polkujensa sivumista muistelemassa vuonna 2018. Kuva: Petteri J. Järvinen

Olin siellä minäkin! Vuosi oli ehkä 1969, kun naapurin Annika houkutteli minut mukaan Rytmikkäiden lapsiryhmään Helsingin Satakuntalaisen osakunnan talolle. Ahkerasta harjoittelusta huolimatta en ihan näytöksiin asti yltänyt. Se ei harmittanut, enhän mallin uraa ollut lähtenyt hakemaankaan. Sain kuitenkin sopivasti askelhaastetta hyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä ja mikä tärkeintä: onnistumisen iloa. Kiitos, Aira!

Jos oli esitys hieno, upea oli myös Aira itse, kun hän siirtyi katsomosta lavalle seisten applodeeraavan yleisön saattelemana. Näyttämöltä hehkui yhteisen onnistumisen lämpö, joka säteili varmasti katsomon viimeiselle riville asti. Aira muistutti myös Ukrainan sodasta, jossa nuoret miehet tappavat toisiaan, ja kotirintama kokee vihollisen hyökkäyksen alla samanlaista tuskaa kuin hänen lapsuudessaan.

Kiitokset hienosta esityksestä kuuluvat myös mainiolle orkesterille! Kuva: Daniel Paul

Täydessä ensi-iltakatsomossa istuivat monien mediasta tuttujen kasvojen lisäksi myös Book Clubin Kirsi ja Minna, joiden mielestä väliaikakin tuli liian pian ja jotka suosittelevat Airaa Valkeakosken katetussa katsomossa säällä kuin säällä. Ihan kaikkia tapahtumia ja henkilöitä emme tässä jutussa paljasta. Käy itse katsomassa, mitä juttumme jätti kertomatta!

Aira – musikaali Aira Samulinin elämästä Valkeakosken Apianniemellä 14.8.2022 saakka

  • Käsikirjoitus ja ohjaus: Heikki Paavilainen
  • Rooleissa: Helena Rängman, Leea Lepistö, Natalil Lintala, Tanja Huotari, Lauri Mikkola, Ilkka Koivula, Harri Penttilä, Jani Rasimus

Lue myös juttumme Valkeakosken ja Sappeen näyttämöiden kesistä ennen koronaa:

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *