Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä – lukupiiri mustikassa kirjailijan kanssa

Alkukesän vehreydessä ja kultasateen loisteessa lukupiirimme lähti metsään runon polkuja pitkin. Matkalle meidät vei Anja Erämajan runoteos Olen nyt täällä metsässä, ja mikä parasta, saimme mukaan lukupiiriin ja metsään johdattelijaksi myös kirjailijan.

Lukupiirimme yli 11 vuoden aikana yhdessä lukemiemme 138 kirjan joukossa on ollut vain yksi runokirja. Se ei osoittautunut onnistuneeksi valinnaksi, ja olemmekin epäilleet, ettei runoista ole helppo keskustella yhdessä tai että me nyt vain emme ole ollenkaan runoihmisiä. Paremmin onnistui runojen tuominen mukaan lukupiiritapaamisiin, kun noin puolen vuoden ajan illan emäntä valitsi Jenni Haukion kokoamasta runoantologiasta Katso pohjoista taivasta yhden runon lukupiirin aloitukseksi. Valitettavasti tämäkin käytäntö sitten hiipui.

Kesäkuun lukupiiri Sasun luona muutti käsityksemme runojen käsittelyn ja niistä keskustelemisen vaikeudesta. Meillä oli eläväinen keskustelu ja innostunut tunnelma, kun olimme Anja Erämajan kanssa mustikassa. Mutta oliko ihme, sellaistahan metsässä juuri on ja juuri sellaisiahan Anjan runot ovat.

Kirjailija ja taiteen moniottelija

Illan virittelyksi Anja Erämaja kertoi taustastaan ja siitä, millaisin askelin hän päätyi runoilijaksi ja kirjailijaksi. Hän on kotoisin Turun saaristosta, Rymättylästä, jonka henkisiin kilpailuihin tuleva runoilija koululaisena osallistui yli-innokkaasti. Henkisistä kilpailuista löytyi hauska yhteys lukupiirimme Eijaan, joka myös oli innokas kilpailuihin osallistuja ja niissä palkittu lausuja omalla paikkakunnallaan Punkaharjulla. Osa meistä taas pyöritteli päätään ihmetellen, mitä ne sellaiset henkiset kilpailut olivat.

Anja Erämaja on valmistunut taiteiden maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta valokuvataiteen laitokselta, mutta valokuvaa tärkeämpi polku kohti runoa kulki Kellariteatterin ja omien bändien, ensin Mehumaija-nimisen kokoonpanon ja myöhemmin Laulavat kahvinkeittäjät -trion kautta. Hän kirjoitti bändeille sanoituksia ja niitten tiukkaan muotoon tuskastuneena haki runoista vapaampaa, tajunnanvirtamaista ilmaisukanavaa. Ensimmäisen runokokoelmansa Laulajan paperit Anja Erämaja julkaisi vuonna 2005.

Olen nyt täällä metsässä on Anja Erämajan viides runokirja. Hän on julkaissut myös romaanin Imuri (WSOY, 2019), kaksi lastenkirjaa, näytelmän, novelleja ja jopa libreton tanssiteokseen.

Anja Erämaja sai lahjaksi Kirsin Book Clubin kirjailijasukat.

”Kanto. Se on niin ihmistä.”

Anja kertoi suunnitelleensa alun perin, että Olen nyt täällä metsässä -kokoelmaan tulee tiiviitä, rivin tai kahden runoja. Toisin kuitenkin kävi, sillä vaikka mukana on lyhyitäkin tekstejä, suurin osa on proosarunon tapaisia vapaasti assosioiden eteneviä runoja. ”Haluan, että teksti sekä kiteyttää että virtaa”, Anja kuvasi tyyliään.

Mustikat ovat kokoelman ydin. Mustikassa ollaan ja mustikkaa ylistetään. Miksi juuri mustikat, mitä ne ovat sinulle, kysyimme Anjalta. ”Niissä tärkeää on pyöreä muoto, kun oma tekemisenikin on pyöreää. Halusin myös tarkentaa katseen pieniin, vaatimattomiin asioihin”, hän vastasi. ”Runoillani yritän hahmottaa kaoottista mieltä, saada sitä johonkin muotoon, sanallistaa sumeita tunteita.”

”Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan, jos minä jossain olen vilpitön/
niin mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy, se on sininen ja pyöreä.”

Olen nyt täällä metsässä s. 13

Pyöreä ja soikea ovat kokoelman runoissa toistuva muoto: pyöreä mustikka, tyhjä piste joka on reikä, piin arvokin viittaa ympyrään, soikea peruna, pallomeri …

 [–]Meidän suvun naisilla on voisilmät ja kehittynyt muodon taju, sen saa kun tuijottaa ikänsä perunoita, herkistyy pyöreän ja soikean variaatioille, ei ole kahta samanlaista. [–]

Olen nyt täällä metsässä, katkelma sivun 42 runosta

Monessa runossa on huumoria ja kierrätettyjä pätkiä lauluista ja tuttuina kulkevista tarinoista, vaikkapa siitä, miten Tapio Rautavaaralla oli tapana kysyä yleisöltään: ”Väristyksellä vai ilman?”

Runoista keskustelemassa vasemmalta Kirsi, Eija, Raili, Anja Erämaja ja Pirjo.

Mustikasta ja muistoista

Anja Erämajan mielestä Olen nyt täällä metsässä -kokoelmaa voisi kuvata myös runoelmana, ja jollakin vapaalla tapaa kokonaisen tarinan kirjan runot muodostavatkin: mustikkamatkan, jonka aikana mieleen palautuu muistoja. Liikkeelle lähdetään bussilla:

Ja päivä nytkähti eteenpäin kuin bussi, se lähti pysäkiltä kohti seuraavaa. / Ihmiset heilahtivat vähän.

s. 7

Välillä runon minä on eksyksissä ja miettii, missä koti on:

[–] Koti on jossain tuolla tai tuolla päin, siellä äitikallis vartoo lapsiriepuaan,/
äiti sydän syrjällään päivystää vanhan veräjän luona, kutsuu karjaansa. [–]

Katkelma s. 46 runosta

Ympyrän pyöreys toistuu myös runon minän liikkeessä, kun hän pyörii paikallaan ilmansuuntia etsien tai saapuu useamman kerran saman kannon luokse tai samaan varvikkoon:

”Samat varvut, vähemmän mustikoita.”

s. 41

Lukupiiriläisten valinnat

Valokuvaaja osaa olla myös valokuvattavana.

Valitsimme jokainen yhden kirjan runoista, joka innosti tai ihmetytti tai josta vain muuten halusimme keskustella. Valintoihin liittyi useimmiten jokin henkilökohtainen kokemus tai tunne. Siinäpä runon voima: tulkintojen kautta lukija ”kirjoittaa” itsensä runoon.

Mustikkakokemukset tai mustikassa-kokemukset olivat kaikilla vahvoja. Mieleen muistuivat hyvät mustikkakesät tai lapsuusvaihe, kun mustikka oli elämänlanka eli ainoa mitä vatsaoireista kärsinyt pystyi nauttimaan. Joku löysi runoista ohjeistukset, joita totesi aina vain tyttärilleen tarjoavan, vaikka nämä ovat jo aikuisia. Tiloja ammattilaisen silmin katsova löysi runovalinnastaankin tilan.

Usealla meistä oli Nyt olen täällä metsässä kirjana, mutta olimme kuunnelleet runot myös Anja Erämajan itse lukemina ja kiitimme häntä tulkinnasta. ”Olin äänen sisällä”, Eija totesi. Erinomaiseksi osoittautui omakin valintani. Luin runot ensin useamman kerran ja sitten kuuntelin ne Anjan lukemana, välillä myös samalla tekstiä kirjasta seuraten. Runoilija itse löysi lukemaansa runojen rytmin parhaiten, ja juuri rytmi, joka lähentää runot musiikkiin, on Anjan teksteissä tärkeä.

Jo ennen äänikirjojen läpimurtoa vuonna 2010 Anja Erämaja on toteuttanut runoilijana, lukijana ja laulajana proosarunokokoelmaansa Kuuluuko tämä teille perustuvan musiikillisen äänirunokirjan säveltäjä Petra Lampisen kanssa. Äänikirjan voi kuunnella lukuaikapalveluista. Suosittelen!

Anja Erämaja oli etukäteen toivonut, ettei hänen vierailunsa lukupiirissä aiheuttaisi sensuuria puheissa. Ei aiheuttanut, aivan vilpittömästi nostimme kaikki runokirjalle peukun pystyyn. Näin ei olisi käynyt, jos emme olisi yhdessä runoista keskustelleet. Nyt emme varmasti odota seitsemää vuotta ennen kuin taas uskallamme tarttua runoihin.

Lämmin kiitos Tuija Takalalle, Tuijata-blogin pitäjälle, joka suositteli Anja Erämajan teosta lukupiiriimme sopivaksi, hyväksi runokirjaksi. Sellainen Olen nyt täällä metsässä oli.

  • Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä
  • WSOY, 2021
  • Äänikirjan lukee Anja Erämaja

Rating: 4.5 out of 5.
Runokokoelman kauniin kannen on suunnitellut Martti Ruokonen.
Kommentit
  1. Kirjallisuutta ja tutkimusta
  2. Anki
  3. Tuijata
    • Kirsi Ranin

Kommentoi