Kirjabloggareiden lukumaraton 2022 – taas mennään!

Kirjabloggarit maratoonaavat taas! Kesäisenä viikonloppuna omistamme valitsemamme 24 tuntia kirjoille, lukemiselle ja äänikirjojen kuuntelulle. Tulokset kirjataan, mutta kuten maratonemäntä toteaa Yöpöydän kirjat -blogissaan ”maraton ei ole kilpailu siitä kuka lukee eniten sivuja, vaan lupa upota kirjojen maailmoihin!”

Meidän lukumaratonimme alkoi lauantaina klo 18. Kirjaamme tähän päivittyvään juttuun tunnelmia matkan varrelta, ja lopulliset tulokset sunnuntai-iltana. Stay tuned!

Kirsi

Kuulin toissavuonna ensimmäisen kerran tuotteliaasta brittiläisestä dekkarikirjailija Peter Jamesista, kun mieheni sai toimeksiannon lukea Jamesin dekkarin äänikirjaksi. Sen jälkeen meillä kotona on puhuttu säännöllisesti jostain Peter Jamesin kirjasta, sillä Martti on lukenut jo 13 hänen kirjaansa äänikirjaksi. Kirjat menevät nimen perusteella helposti sekaisin, sillä kaikkien nimessä on sana kuolema eli englanninkielisissä alkuperäisissä sana Dead, esimerkiksi Kuolema kulkee kannoilla, Kuolema ei käy kauppaa, Kuolema ei riitä tai se, minkä kuuntelulla minun maratonini alkoi: Kuolema peittää jäljet (Dead Man’s Footsteps).

Kuolema-kirjat kuuluvat Roy Grace -sarjaan, jossa on ilmestynyt 18 osaa. Grace on sympaattinen brightonilainen poliisi, joka selvittää rikoksia tällä hetkellä myös Ylellä näytettävässä tv-sarjassa Grace. Tv-sarja on hyvin uskollinen kirjoille ja tuo kivasti Brightonin maisemia esille. Tosin Kuolema peittää jäljet -dekkarissa ollaan New Yorkissa, Australiassa ja Brightonissa. Äänikirja siivitti erittäin koukuttavasti sateista ajomatkaani ja illallisen kokkausta perheelle (uusia perunoita, uunilohta, melonikurkkusalsaa ja mansikoita).

Marja

Marjalla on lukukaverina uskollinen Pena. Tällä kertaa he lukevat Reetta Hännisen teosta Tulisydän – Maissi Erkon kiihkeä elämä. Maissi Erkolla oli Eero Erkon vaimona merkittävä rooli Päivälehden, sittemmin Helsingin Sanomien alkutaipaleella.

Airi

Valmistauduin illan maratoniin nukkumalla pitkät päiväunet, jotka mökillä ja sateisena iltapäivänä onnistuivat erinomaisesti. Olin varannut mökille mukaan luettavaksi juuri kustantajalta tupsahtaneen Claudia Durastantin Tuntemani vieraat ja Jasmine Westerlundin Olly Donnerin Kiehtovan elämän. Mukana on myös tulevan maanantain lukupiirikirja, Anja Erämajan runokokoelma Olen nyt täällä metsässä. Sen runoja olen jo lukenut useampaan kertaan, mutta ajattelin vielä kuunnella niitä kirjailijan itse lukemana.

Aloitin minulle vielä aivan vieraan, italialaisen Durastantin teoksesta, johon kansitaitteen mainoslauseessa luvataan Jenny Offillin ja Rachel Cuskin ihailijoiden rakastuvan. Varsinkin Cuskia ihailen, joten testaan, rakastunko tähän uuteen tuttavuuteen.

Päivi

Villapaidan neulomisen oheen Lucy Diamondin The House of New Beginnings (Uusien alkujen talo) sopii mainiosti. Kevyttä höttöä, täydellistä rentoutumista siis. Kokeilin ensin kuuntelua suomeksi, mutta englanniksi sujuu paljon paremmin.

Minna

Luimme lukupiirin alkuaikoina – siis ennen blogiaikaa – yhdessä Sujata Masseyn Japaniin sijoittuvan Rei Shimura -sarjan jännärin Rei Shimura ja ikebanamestari. Kirjailija oli siis entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu, kun kaverit suosittelivat Masseyn uudempaa Perveen Mistry tutkii -sarjaa.

Olen ehtinyt Bombayn ensimmäisestä naisjuristista kertovassa sarjassa jo toiseen osaan, Satapurin jalokivi. Perveen Mistryn tarina sijoittuu Intian – pääosin Bombayn – 1920-luvulle ja se on paitsi viihdyttävää kerrontaa myös melkoinen tietopaketti Intiasta, sen uskonto- ja kieliryhmistä ja tavoista. Sivuuttaa ei voi myöskään ruokien kuvauksia, jotka saavat veden herahtamaan kielelle. Erja Manton lukemana Satapurin jalokivi vei mukanaan niin, ettei mökkiviikonlopun sadekaan haittaa.

Eija R

Eijan lukumaraton alkoi Kristin Hannahin romaanilla Satakieli. Se kertoo kahden erilaisen sisaren toiminnasta Ranskassa toisen maailmansodan aikana natsien miehitettyä Ranskan. Lukiessa tulee koko ajan mieleen Venäjän hyökkäys ja sotiminen Ukrainassa, pakolaisvirrat ja julmuudet.

Satakieli-romaanin välipalaksi piti ottaa jäätelöannos.

Olemme siis hyvässä vauhdissa, ja odotettavissa on lisää lukumaratoonareita joukkoomme. Palataan asiaan sunnuntaina!

Varpu

Pari tuntia vierähti Anneli Kannon tekstin parissa, tällä kertaa kuuntelussa Ihan pähkinöinä. Siinä sivussa säilöin yhdeksän purkkia raparperihilloa.

Liisa

Tammisaaren saaristossa lukeminen on nautinto; tuuli humisee ja aurinko paistaa, kaukana katala maailma – vai onko? Tähän maisemaan sopii mainiosti HS Teeman Saaristo-numero. Mukanaan vei myös tyttäreni apen, Erkki Böösin Nimi tappolistalla, joka kertoo yksityisetsivä Weera Sanen tutkimuksista.

Päivi

Turun taidemuseossa oli syksyllä 1995 Elin Danielson-Gambogin näyttely, joka jäi mieleeni. Danielson-Gambogia on ylistetty mm. valon ja varjojen taitavan kuvaajana, mistä esimerkkinä voi katsella vaikka Poutapäivä-maalausta. Siinä pyykkinarulle ripustetut kankaat on maalattu hienosti auringon valon kuultaessa niiden läpi. 
Tuosta näyttelystä hankittu Hämeenlinnan taidemuseon julkaisu on ollut käsissäni useaan kertaan kun olen ihaillut taidokkaita maalauksia. Viime vuonna julkaistu Salla Leponiemen kirjoittama elämäkerta Niin kauan kuin tunnen eläväni on odottanut lukuvuoroaan ja nyt oli sen aika.

Titti

En tiedä pidänkö tästä Nina Wähän kirjoittamasta Perinnöstä. Pitää lukea vielä lisää, annan kirjalle  mahdollisuuden.

Kirjailija Nina Wähä on syntynyt Tukholmassa, hänen äitinsä on kotoisin Tornionjokilaaksosta. Perintö oli Ruotsissa huima myynti- ja arvostelumenestys.

Perintö on vähän ahdistava kirja, kaikki on kurjaa. 

Ettei sunnuntai-aamupäivä menisi kokonaan synkistelyn merkeissä, luin välillä Vera Valan Milanon nukkemestarit -kirjaa. Milanon kadulta löytyy kaksi murhattua opiskelijaa.  Molemmilla on nukke käsissään.

Luotan, että Valan kirjassa murhaaja löytyy ja paha saa palkkansa.

Piia

Aloitin kuuntelemaan kirjaa aamukahvia juodessa. Tunnelma oli todella upea. Täydellisen lämmintä, 27 astetta ja taivaalla iso parvi kyyhkysiä.

Piia osallistuu lukumaratoniin Zug-järven maisemissa Sveitsissä.

Luin Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja yhdeksän vuotta sitten, ja kirjasta tuli yksi lempikirjoistani !
Kun näin, että Seela Sella lukee kirjan, niin halusin sen myös kuunnella. Mielestäni Seelan ääni sopii todella hyvin tähän kirjaan.

Kirjaa ei mielestäni voi kuunnella nopeutetulla tempolla koska koko tunnelma kirjassa on verkkainen, herkkä. Kirja  kertoo vanhan ja nuoren naisen ystävyydestä ja heidän elämäntarinoistaan.
Elämät ovat olleet kummallakin traagisia ja surullisia.

Pian kuunteluseurana Milo.

Sveitsin erittäin lämmin ja kesäinen sää teki kuuntelun vähän helpommaksi. Kirja herättää paljon tunteita.
Lukukokemus oli upea, mutta kuunteluun kirja soveltuu myös. Kirjan kansi on mielestäni ihana.

Varpu

Varpu jatkoi Anneli Kannon Ihan pähkinöinä kuuntelua saaristoveneessä, joka otti kyytiin Otaniemestä.

Liikkumisen monet muodot.

Kivenlahdesta lähdettiin paluumatkalle polkupyörillä taukopaikkana Haukilahden sataman jätskikiska.

Anneli Kannon historialliset romaanit ovat aivan huippuja. Suosittelen myös tätä hersyvää ”aikuisten chick litiä”, jossa viisikymppinen sinkku päähenkilö saa potkut Kaljun ja Geelin viestintätoimistosta ja ajautuu takaisin Pohjanmaalle hoitamaan äitiä ja siskontyttöä. Nyt jännitän loppuratkaisua, kun kuvassa ovat irakilainen maahanmuuttaja Salim ja eläinlääkäri Jarkko. Aivan hulvatonta tekstiä! Kanto hallitsee tämänkin kirjallisuuden lajin.

Kesä!

Kotiin palattuani luin harmaalla sohvalla Anne Brunilan muistikuvia elämästään. Kirjan Kuka olisi uskonut on kirjoittanut Johanna Venho. Se osa, minkä nyt luin kertoo järkyttävässä ajanjaksosta, jolloin Anne koki rankkaa parisuhdeväkivaltaa mielenterveysongelmista kärsivän kumppanin taholta. Samaan ajanjaksoon sattuu onnea lapsen syntymästä, mutta myös paljon surua ja huolta tämän sairastelun ja kehitysongemien vuoksi. Olen työelämässä ollut Anne Brunilan kanssa tekemisissä ja ihaillut hänen osaamistaan ja tarmoaan. Kukapa olisi uskonut, millaisia vaikeuksia taustalla on ollut. Jatkan lukemista ilmeisesti parempia aikoja kohti.

Airi

Takkatulen loimussa ja kirja kädessä, olisiko parempaa kesämökki-idylliä? No, todellisuudessa mökkielämään liittyy paljon muutakin, varsinkin näin kesän ensimmäisinä viikonloppuina: siivousta, kukkien istutusta, pihan haravointia – ja tietenkin saunomista ja herkuttelua. Sain kuitenkin Claudia Durastantin Tuntemani vieraat luetuksi juuri ja juuri loppuun, ja tiskatessa kuunneltua Anja Erämajan runoja ja pätkänTuntemattomia vieraita. Molempia voin suositella myös muille.

Sasu

Luin uuden dekkarisarjan ensimmäistä teosta. Laura Anderssonin Kuolema Kulosaaressa on viihdyttävää ja helppoa luettavaa, joka vie 1940-luvun sotienjälkeiseen Helsinkiin. Sen ajan tunnelman voi hyvin aistia kirjasta ja  mielenkiinnolla luen tämän loppuun. Kevytdekkari sellaiselle joka ei pidä väkivaltaisista juonenkäänteistä ja -kuvauksista. 

Eija T

Aloitin lukumaratonini heti kello kuusi lauantaina. Kuuntelin ensin loppuun ensi viikon lukupiirikirjan, Anja Erämajan runokokoelman Olen nyt täällä metsässä. Kirjailijan itse lukemana kieli soljui kuin virtaava vesi, runojen rytmi vei minut mukanaan metsään sateisessa kaupungin lauantai illassa. Mietin, että kohta alkaa loma ja voin leipoa ensimmäisen kesän mustikkapiirakan ja mennä omaan metsään joka päivä. Timantit ja mustikat, niin maallista ja niin kaunista. 

Lukuparvekkeellani seuranani koronanallet (keväästä 2020 lähtien katsoneet parvekkeeltani ulos) ja terrakottasotilaat.

Jatkoin kuuntelua, valitsinkin yllätyksekseni seuraavaksi Lotta-Sofia Saahkon kirjoittaman kirjan, Koti kulttuurien välissä. Valintaani vaikutti matkalaukkuaikuisen ikävä, sillä huomasin että tasan vuosi sitten kesäkuussa palasin Suomeen ja kokemukset Kiinasta kiinnostivat. Lotasta kuulin ensi kerran pari vuotta sitten koronakeväänä Shanghaissa, kun olin ensimmäisessä kahden viikon hotellikaranteenissa Suomesta työmatkalta Kiinaan palatessani. Muistikuvani; katsoin jokinäkymää ja lauloin mukana kovalla äänellä yksin samalla kun kuuntelin netistä Lotan ja Papan ensimmäisiä yhteislauluja. Tässäkin äänikirjassa kirjailija on itse lukijana, alussa melkein hengästyin tahdista, mutta usean tunnin kuuntelun jälkeen se tasaantui ja vakuutuin, että kirja on paras juuri Lotan lukemana. Värikäs kasvutarina matkalaukkulapsesta aikuiseksi eri maissa ja kulttuureissa. Muutot, menetykset, perhe, ystävät, luovuus, oman suunnan etsiminen ja rohkeus olla erilainen. Tarinat yhdistävät, tarinoissa on voimaa!  

Koti Kulttuurien välissä – kirja. Sen taustalla on vuoden takainen paluuleimani ja kauan sitten Pekingistä ostamani muna, johon taiteilija on maalannut runon ja nukahtaneen kirjailijan. 

Kirsi

Jätin Peter Jamesin kuuntelun hetkeksi tauolle ja tartuin kirjauutuuteen, joka tulee kauppoihin vasta elokuussa. Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi on kivunnut New York Timesin Bestseller-listan ykköseksi ja se yleensä takaa lukunautinnon. Kirjassa vietetään kesää Cape Codissa, jossa Elle on juuri pettänyt miestään nuoruudenrakkautensa kanssa ja kysyy itseltään, miten tästä eteenpäin, voiko vielä valita toisin. Kovin pitkälle en Paperipalatsin lukemisessa vielä päässyt, mutta olisin voinut jäädä istumaan paljon pidemmäksi aikaa Haukilahdenrannan penkille taideseuralaiseni kanssa, niin kirjan imuun heti uppouduiin.

Heli

Ei ollut romaanipäivä tämä sunnntai minulle, vaan pysyin tiukasti ammatikirjallisuudessa. Luvussa olivat Sara Lövestamin Grejen med ordföljd ja Diane Foreman & Bryan Pearce & Geoffrey Godding: Daring to compete.
(Koosteen laatijan kommentti: tuo Lövestam vaikuttaa oikeasti kiinnostavalta!)

Marja

Lauantai-ilta kului kuunnellessani loppuun Reetta Hännisen mielenkiintoista, mukaansa tempaavaa ja hienoa kirjaa Tulisydän: Maissi Erkon kiihkeä elämä. Kaikki tuntevat Erkot, Päivälehden ja myöhemmin Helsingin Sanomien omistajina. Eero, Eljas ja Aatos kaikki yhteiskunnallisia vaikuttajia ja Suomen suurimman päivälehden pääomistajia mutta toisesta lehti-imperiumin perustajasta, Maissi Erkosta, vaimosta, äidistä ja isoäidistä, en ainakaan minä tiennyt mitään. Naisasianainen, Venäjän sortotoimien kiihkeä vastustaja, nuorsuomalaisen aatteen vahva kannattaja, uskalias, kiihkeä ja äänekäs taustavaikuttaja poliittisissa piireissä, eikä kaihtanut olla eri mieltä Svinhufvudin, Ståhlbergin, miehensä ja varsinkin poikansa Eljaksen kanssa. Upea kirja, jonka nyt kuuntelin jo toisen kerran. 

Sunnuntain äänikirjani on Nick Hornbyn uutuus Olet tässä. Kirja valikoitui kuunteluun koska olen pitänyt hänen aikaisemmin lukemistani kirjoistaan. Hän kirjoittaa vaikeista yhteiskunnallisista asioista ja ongelmista lämpimästi, inhimillisesti, osuvasti ja hersyvällä huumorilla.  Olet tässä -kirja jatkaa samalla tyylillä. Kirjan päähenkilöt ovat Lucy, 42-vuotias eronnut opettaja, kahden lapsen äiti ja Joseph,  parikymppinen monitaskaaja; lihakaupanmyyjä, lapsenvahti, toimintakeskuksen työntekijä, joka unelmoi dj-urasta. Nämä kaksi kohtaavat, aloittavat suhteen ja yrittävät selvitä erilaisten arvojen, ennakkoluulojen, yhteiskunta- ja ikäluokkakäsitysten, meidänlaiset – teidänlaiset, kiistojen ristitulessa. Britannia äänestää EU-erosta ja se syventää eri katsontakantojen edustajien eripuraa ja vihoittelua. Onko tällä suhteella mahdollisuuksia? Vähän epäilyttää, mutta se selviää kuuntelemalla. 

Minna

Jatkoin sunnuntaina kuuntelemalla Sujata Masseyn Satapurin jalokivi -tarinaa, ja pääsin arvoituksen loppuun. Hyvistä aikeistani huolimatta en lukenut, vaan kuuntelin (taas) huomisen lukupiirikirjamme, Anja Eräkiven runokokoelman Olen nyt täällä metsässä hänen itsensä lukemana. Kokoelma sopii erinomaisesti myös kuunneltavaksi, joten kirjan unohtuminen pois mökkireissulta ei ole onneksi suuri vahinko.

Pirjo

Minua on kiehtonut Hilma af Klintin taide. Siksi valitsin viime vuonna ilmestyneen Perjantai-illan klubi -teoksen, koska se toi vahvasti mieleeni Kumu-museon näyttelyn vuonna 2015. Seisoin suuressa näyttelytilassa sillä hetkellä ainoana kävijänä valtavien, värikkäiden teosten edessä. 

Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa ajassa, nykyajassa New Yorkin Guggenheim-museon kuraattori Eben Elliot alkaa järjestellä näyttelyä museoon. 

1800-1900 lukujen taitteessa kokoontoi De Fem -ryhmä, johon kuului Hilma af Klintin lisäksi Alma Cassel, Mathilda Nilsson, Sigrid Hedman ja Cornelia Cederberg, jotka olivat todellisia henkilöitä. Perjantai-illan istunnoissa meditoitiin ja myös maalattiin. Naisia yhdisti vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja intohimo taiteeseen.  Aikakauden taiteilijoille oli hyvin vaikeaa sen ajan miehisessä maailmassa saada taidettaan esille tai arvostusta, vaikka Hilma af Klint oli abtraktin taiteen uranuurtaja. Kirjassa, jota olen lukenut vasta vajaa sata sivua, kuvastuu hyvin vahva luomisen voima ja filosofistinen maailmankatsomus, joka toimii taiteen luomisen pohjana ja josta koko värimaailma ja symboliikka kumpuaa. 

Hilma suojasi taiteensa 20 vuodeksi ja ensimmäinen näyttely oli vasta 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. 

Lukemani perusteella kirja on hyvin selkeästi jaoteltu nykyaikaan ja taiteiljaa ja De Fem -ryhmää koskevat luvut on merkitty vuosiluvuilla.

Kirja on kolmen kirjoittajan yhteisteos: Sofia Lundberg, Alyson Richman ja M. J. Rose. Aluksi mukana piti olla myös  Lucinda Rileyn, mutta hän sairastui vakavasti ja jäi pois.

Olemme ylittäneet tämänvuotisen lukumaratonimme maaliviivan, ja kirjaamme 13 lukupiiriläisen komean yhteistuloksen: 1139 luettua sivua ja 40 tuntia 41 minuuttia kuunneltua äänikirjaa. Kiitokset kaikille mukana olleille, niin lukijoina kuin katsomossakin!

Lue myös mitä luimme aiempien vuosien lukumaratoneissa:

Avainsanat:
Kommentit
  1. Niina
    • Kirsi Ranin

Kommentoi