Peter James: Kuolema peittää jäljet – tv-sarjasta tuttuun Roy Graceen kannattaa tutustua äänikirjoina

Kuulin toissavuonna ensimmäisen kerran tuotteliaasta brittiläisestä dekkarikirjailija Peter Jamesista, kun mieheni sai toimeksiannon lukea Jamesin dekkarin äänikirjaksi. Sen jälkeen meillä kotona on puhuttu säännöllisesti jostain Peter Jamesin kirjasta, sillä Martti on lukenut jo 13 hänen kirjaansa äänikirjaksi. Kirjat menevät nimen perusteella helposti sekaisin, sillä kaikkien nimessä on sana kuolema eli englanninkielisissä alkuperäisissä sana dead, esimerkiksi Kuolema kulkee kannoillaKuolema ei käy kauppaaKuolema ei riitä tai se, jonka valitsin kuunteluuni: Kuolema peittää jäljet (Dead Man’s Footsteps).

Grace tv-sarjassa Roy Gracea esittää John Simm (oikealla) ja hänen läheisintä kollegaansa Glenn Branson Richie Campbell. (Kuva ITV:n sivustolta.) Sarja on katsottavissa Ylellä ja Yle Areenassa.

Kuolema-kirjat kuuluvat Roy Grace -sarjaan, jossa on ilmestynyt englanniksi jo 18 osaa ja seuraava tulossa syksyllä 2022. Roy Grace on sympaattinen brightonilainen poliisi, joka selvittää rikoksia tällä hetkellä myös Ylellä näytettävässä tv-sarjassa Grace. Tv-sarja on hyvin uskollinen kirjoille ja tuo kivasti Brightonin maisemia esille. Paitsi juuri sarjan neljännessä osassa eli Kuolema peittää jäljet -dekkarissa ollaan New Yorkissa, Australiassa ja Brightonissa, ja vastaavissa tv-sarjan jaksoissa nimeltään Ilmeinen epäilty (1 & 2) ei päästä Brightonia ja Ranskaa pidemmälle. Dekkarin juoni on monipolvinen ja tällä kertaa tv-sarjan jakso ei ollenkaan pärjää kirjalle.

Poimin juuri Kuolema peittää jäljet siksi, että Martti oli kertonut juonen liittyvän 9/11-terrorismi-iskun jälkitunnelmiin ja suositteli kyseistä osaa. Olinkin nähnyt aiemmat osat jo tv:stä, mutta tämän jakson katsoin vasta dekkarin lukemisen jälkeen.

Mennään perinteisillä dekkarikysymyksillä:

Mikä on Kuolema peittää jäljet -dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Ollaan Brightonissa, jonka viemäriverkosta löytyy jo luurangoksi haperoitunut ruumis. Paikallinen tutkijaryhmä, jota johtaa rikosylikomisario Roy Grace, saa tapauksen tutkittavakseen. Samanaikaisesti nuori nainen jumiutuu hissiin koko viikonlopuksi. Hän on peloissaan, sillä hänen kannoillaan on julmuuksiin kykenevä mies. Heti alusta asti seurataan myös Ronnie Wilsonia, joka matkustaa New Yorkiin tehdäkseen hänelle elintärkeän diilin.

Kun tarina etenee, lisääntyvät myös rikokset. Roy Gracen aisaparina poliisilaitoksella on Glenn Branson, ja oman lusikkansa soppaan yrittää laittaa keikarimainen Cassian Pewe, joka on juuri tullut tiimiin Lontoosta.

Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Koska kyseessä on sarjan neljäs osa, ei Roy Gracen kaikkia taustoja avata. Selviää kuitenkin, että hänen traumansa on yhdeksän vuotta sitten kadonnut vaimo Sandy. Nyt hän on uskaltautunut suhteeseen kuolinsyytutkija Cleon kanssa, mutta aika vähän pääsemme seuraamaan heidän suhdettaan tässä dekkarissa. Samoin vihjataan Glenn Bransonin avio-ongelmiin vaimonsa Arin kanssa, mutta niidenkään alkulähdettä ei erityisemmin avata.

Suurin osa henkilöistä jää melko pinnallisiksi. Esimerkiksi roisto-osaston pääjehut eivät erottuneet mitenkään erityisesti toisistaan ja välillä oli vaikea hahmottaa, kenestä nyt puhuttiinkaan, sillä aikatasot ja nimet vaihtelivat.

Onko juoni vetävä?

Kyllä, juoni oli kiinnostava ja siinä edettiin yksityiskohtaisesti juonen koukeroita selittäen. Missään kohtaa ei tullut sellaista suvantoa, että olisin miettinyt jättäväni dekkarin kesken. Dekkarihan on melko pitkä, äänikirjana melkein 16 tuntia, mutta viihdyin hyvin sen seurassa. (Eikä johtunut pelkästään lukijasta!)

Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista/ jostain muusta?

Kuolema peittää jäljet oli oikein sopiva nimi tälle osalle, vaikka muutoin Peter Jamesin kirjojen nimeäminen on mielestäni typerää – eihän niitä millään muista nimen peristeella. Dekkarissa ollaan osin Brightonissa, vanhassa rakkaassa kielikurssikaupungissani, eli seurasin kartastakin, missä päin Brightonia kulloinkin liikuttiin. Olisin toivonut vieläkin enemmän Brightonin kuvausta. Osin ollaan New Yorkissa ja juuri sillä hetkellä, kun kaksoistornit sortuvat. Kirjan kiitoksien perusteella Peter James on tehnyt runsaasti taustatyötä ja New Yorkin kuvaukset ovatkin hyvin aidontuntuisia. Australiassa vain piipahdetaan, joten Melbourne-osion kohdalla en tutkinut karttaa.

Dekkarin juonen liittyvät postimerkit. Minä en ole kerännyt postimerkkejä, joten oli mielenkiintoista oppia niiden kaupasta ja kuinka niitä käytetään myös rikollisiin rahansiirtoihin.

Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Roy Grace on toki koko kirjan mukana, mutta sanoisin, että kirjan rikostarina on ennemmin pääosassa kuin Roy Grace. Toki aina välissä kerrotaan, kun hän käy pubissa, esimiehensä luona, tiimipalaverissa tai vaikkapa koirakoulussa, mutta nämä ovat vain sivujuonteita.

Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Olin nähnyt kolme ensimmäistä osaa tv-sarjasta ja niissä rikokset olivat raakoja, vieläpä useimmiten naisiin kohdistuvia. No, tämäkään osa ei tee poikkeusta, mutta henkirikoksia ei kuvata erityisen tarkasti, joten tätä oli helpompi lukea/kuunnella kuin katsoa.

Peter James onnistuu kyllä luomaan jännitystä, esimerkkinä vaikkapa ihan alussa ollut hissikohtaus. Lukiessa koko ajan ajatteli, että kohta tapahtuu jotain pahaa. Vastaavia hetkiä oli pitkin kirjaa.

Herättikö dekkari sinussa ajatuksia? Koskettiko?

Dekkari oli melkoisen asenteellinen: miehet olivat (hurmaavia) roistoja ja naiset bimboja, jotka olivat langenneet heihin rikastumisen houkutus silmissään. Onneksi Roy Grace suhtautuu naisiin asiallisesti toisin kuin eräs kollegansa, joka tänä päivänä olisi puheittensa kanssa syytteessä.

Kuolema peittää jäljet oli kelpo dekkari ja aivan varmasti voin kuunnella jonkun muunkin Roy Grace -dekkarin, mutta ei tämä tunteisiin mennyt.

Suositteletko ja kenelle?

Suosittelen dekkareiden ystäville ja kaltaisilleni, jotka ovat joskus olleet Brightonissa ja tietävät heti, mikä on Palace Pier! Kuolema peittää jäljet on sujuva ja viihdyttävä, todisteena myös se, että Peter Jamesin kirjat kipuavat säännönmukaisesti Sunday Timesin bestseller-listalle.

Kuolema peittää jäljet on ilmestynyt suomeksi jo vuonna 2014, joten sitä voi olla vaikea löytää printtikirjana. Mutta tarjolla on äänikirjan lisäksi myös e-kirja kaikista suomeksi ilmestyneistä 17 osasta.

Photo: David Ferguson, kuva Peter Jamesin kotisivuilta.

Kirjan tiedot

  • Peter James: Kuolema peittää jäljet
  • Roy Grace -sarjan neljäs osa
  • Minerva Kustannus, 2014
  • Alkuperäisteos: Dead Man’s Footsteps
  • Suomentanut Leena Mäntylä, Jaana Mäntylä
  • 475 sivua / 15 h 40 min
  • Äänikirjan lukija: Martti Ranin

Rating: 3.5 out of 5.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *