Vuonna 85 – kaikkien aikojen katsotuin kotimainen musikaali Ypäjän Musiikkiteatterissa

Viisi vuotta sitten vierailimme ensimmäistä kertaa Ypäjän Musiikkiteatterissa. Hämmästelimme silloin, kuinka hienon Seitsemän veljestä -esityksen amatöörinäyttelijäjoukko oli saanut kokoon. Ihastuimme myös Ypäjän Musiikkiteatterin ympäristöön, kaikkeen siihen mitä tapahtui näyttämön ulkopuolella.

Tällä kertaa lähdimme Ypäjälle katsomaan Vuonna 85 -musikaalia, joka on kaikkien aikojen suosituin suomalainen musikaali. Sitä esitettiin Tampereen Työväen Teatterissa vuosina 2006-2013, Pyynikin kesäteatterissa 2012-2013, ja siitä tehtiin myös elokuva. Kaiken kaikkiaan arvioidaan, että Vuonna 85 -musikaalin on nähnyt 540.000 katsojaa! Nyt joukon jatkoksi liittyy Ypäjän Musiikkiteatteri omalla versiollaan musikaalista, jonka kaikki biisit ovat Eppu Normaalin, Popedan tai Juice Leskisen tuotantoa.

Vuonna 85 -päähenkilö Tommi Turmiolaa esitti Sampo Lepistö.

Vapaaehtoisuuden voimaa!

Ypäjän Musiikkiteatterissa kaikki asiakaspolun asiat on otettu hienosti huomioon. Kohtasimme Ypäjällä ensimmäiseksi pysäköinnin ohjaajia, heitä oli joka kulmalla ja kaikki hymyilivät ja toivottivat ystävällisesti tervetulleiksi. Oli kuin kylään olisi tullut, joka puolella oli ihmisiä, jotka neuvoivat suuntaa ja ottivat meidät vastaan kuin erityiset vieraat. Katsomoa varten kaikille tarjottiin istuinalustat ja fleecehuovat. Kun Minna, Martti ja minä olimme päässeet paikoillemme, päivittelimme yhdessä vapaaehtoisuuden voimaa, kuinka Vuonna 85 -musikaalikin on vaatinut kymmeniltä ihmisiltä runsaasti uurastusta takajoukoissa. Kirsin Book Clubin Pirjo ei tällä kertaa itse ollut näyttelemässä, mutta hänkin on lähes joka ilta tukijoukoissa avustamassa.

Martti, Minna, minä ja Ypäjällä kotitilallaan paljon aikaa viettävä Pirjo, joka on mukana teatterin toiminnassa.

Vuonna 85 – mitä muistat?

Meistä kukaan ei ollut nähnyt Vuonna 85 -musikaalia aiemmin. Meistä kukaan ei myöskään ole Tampereelta, eikä tunnustanut olleensa mitenkään erityisesti manserockin tai Tapparan lumoissa ainakaan vuonna 1985. Toki tunsimme useimmat Eppujen ja Juicen biiseistä, Popedaan ei oikein ollut samanlaista tuntumaa. Silti monet tarinan elementit herättivät meissäkin nostalgisia tunteita: polttarikuvaus, Jens Weissflog, vaatteiden kirkas värikoodi, Sininen enkeli ja nuoruuden seurustelut. Kun sinapinkeltainen Datsun 100A kurvasi näyttämölle, aloimme nauraa ääneen!

Pitkä harjoittelukausi

Vuonna 85 -esitystä alettiin harjoitella jo vuonna 2019. Korona pilasi kaksi edellistä kesää, joten matkan varrella moni näyttelijä ja roolitus olikin muuttunut. Harjoituksissa oli välillä jo usko heikoilla, kun oli epäselvää, saadaanko musikaalia ikinä esittää yleisön edessä. Musikaalissa on mukana lähes 30 esiintyjää, kun bändikin lasketaan mukaan.

Väliaikatarjoiluja löytyi niin snakarilta kuin kahvilaosastoltakin. Ja kaikkea pyöritetään vapaaehtoisvoimin!

Biisit vievät tarinaa

Musikaalin ytimessä on metallitehtaan työporukka, jonka jäsenillä on erilaisia haaveita. Yksi perustaa Alabama-baarin, toinen ostaa kitaran ja yksi hekumoi Tapparan mestaruudella. Joukon levoton sielu, Tommi Turmiola, kohtaa naisen, mutta kadottaa hänet yhden yön jälkeen. Tommi etsii tätä Karoliinaa, käy Ruotsissakin, mutta kotiin palatessaan löytää jotain, mitä ei ollut kuvitellut. Tarinassa vietetään baari-iltoja, polttareita ja häitä. Ollaan yhdessä ja erossa. Ryypätään suruun, ryypätään iloon.

Siis ryyppäämään, ryyppäämään joka aamu sännätään

ja kun päivä on ohi niin lisää kännätään

Tahdon olla juovuksissa aina sekä maanantaina,

tiistaina, keskiviikkona ja torstaina

Eppujen biisistä Baarikärpänen
Esityksen jälkeen saimme kuvaan Ruban (Jari Torkkeli) ja Maunon (Juho Kaunisto), joiden molempien tulkinta rooleissaan oli erinomainen. Taustalla ruskeassa mekossa poliisi Pepposen vaimo Delilah (Sonja Priimägi)), jolle olisi suonut enemmänkin soololauluosuuksia.

Eppu ja Juice ovat olleet mestarisanoittajia. Hienoa oli huomata, kuinka jotkut lauluista aukenivat musikaalin tarinan myötä uudella tavalla. Aivan valtavasti teki mieli laulaa mukana ja joissain kohdissa oikein toivoi, että siihen olisi yleisöä kannustettu.

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se että meillä oli retkemme

Eikä se että meillä oli hetkemme

Eppujen biisistä Tahroja paperilla

Esityksen toisen puoliajan intensiteetti oli selkeästi ensimmäisetä puoliaikaa vahvempi, kahden tai muutaman henkilön kohtauksia ja vuoropuheluita oli enemmän ja ne toimivat hyvin. Joukkokohtauksissa teatteriseurueen amatöörimäisyys hieman korostui, vaikka niissäkin oli tosissaan tekemisen riemua.

Esityksen jälkeen pääsimme Minnan kanssa jututtamaan Sampo Lepistöä, jonka muistin jo aiemmasta loistavasta roolista Seitsemässä veljeksessä.

Sampo Lepistö Turmiolan Tommina

Kyllä välillä vähän itkettää, on tämä niin hieno tunne, kun viimeinkin ollaan päästy esittämään yleisölle!

Sampo Lepistö

Vuonna 85 -pääroolissa nähtiin Sampo Lepistö, joka ei vuonna 1985 ollut vielä syntynytkään toisin kuin meidän seurueemme, jotka olemme Sampon roolihahmon Turmiolan Tommin ikätovereita. Kysyin Sampolta, minkä kuvan näytelmä antaa hänelle vuodesta 1985:

Vuonna 1985 taisi olla vähän vauhdikkaampaa monella tapaa, ei oltu ihan niin turhan tarkkoja kuin nykyään, ei loukkaannuttu kaikesta ja mentiin arjessakin ehkä vähän kieli poskessa. Ei ollut puhelimia, joilla mitataan askelia ja saadaan toinen kiinni sillä sekunnilla kuin halutaan – ehkä elämä oli kaikkinensa vapaampaa. On ollut nyt musikaalin myötä ihan siistiä matkustaa vuoteen 1985 ja katsoa, mikä silloin oli meininki.

Huippuhetki: pääsin musikaalin jälkeen Sampon kanssa Datsun 100A -ajelulle (noin 100 metriä).

Sampo kertoi, että suurin oppi tänä vuonna hänelle oli se, kuinka erilaista oli ensimmäistä kertaa tehdä pääroolia. Hän vie roolissaan Vuonna 85 -esitystä eteenpäin ja on perehtynyt laajemmin roolihahmonsa tunnetiloihin kuin aiemmissa rooleissaan. Vastuu on painanut myös ulkonäyttämöllisistä asioista, sillä Sampo on teatterin hallituksessa ja vastannut lavastuksista ja osallistunut markkinointiin. Moni on myös myynyt toffeeta ja linnunpönttöjä, jotta Vuonna 85 on saatu esityskuntoon. Kaikki ovat harrastajia, eivätkä saa teatterityöstään palkkaa.

Muutamia poimintoja:

Kotimatkalla kokosimme mieleenpainuneita hetkiä musikaalista:

  • Sampo Lepistön tuskainen olemus Tommi Turmiolana, koimme, että hän oli hyvin sisällä roolissaan.
  • Karoliina (Maria Eklund) oli vahva laulaja ja todella uskottava roolissaan. Voimaa, energiaa, aitoa näyttelemistä.
  • Maunon (Juho Kaunisto) Siilimonologi oli erittäin vaikuttava: hieno teksti ja erinomainen esitys. Humalaista on niin vaikeaa näytellä juuri sopivalla intensiteetillä, nyt osui nappiin!
  • Ruban (Jari Torkkeli) ja Delilahin (Sonja Priimägi) yhteisduo oli hienoa tekemistä ja jäimmekin ihmettelemään, että he eivät olleet enempää esillä.
  • Tapparan (Virpi Seppänen) rooliasustus oli loistava! Samoin Pallen (Valtteri Kangas), joka oli vaikutti kaikkinensa siltä, että hänet oli teleportattu esitykseen vuodelta -85.
  • Bändi oli järkkymättömän ammattimainen tukiranka laulajille.
  • Lavastus oli onnistunut, ja katsomo uusine kattoineen upea!

Suosittelemme!

Suomessa on kesäteatteri lähes joka niemessä ja notkelmassa. Kun katsoin Vuonna 85 -musikaalia, lähes liikutuin, sillä tällaista suomalainen harrastajapohjainen kesäteatteri on, mukana on huippuja ja sellaisia, jotka ovat mukana siksi, että kaikki pääsevät mukaan. Koko esityksestä hehkui riemu ja kaikki tekivät parhaansa, tuloksena viihdyttävä kesäillan esitys, joka innosti hyräilemään ja taputtamaan musiikin mukana, nauramaan ääneen sekä myös hiljentymään surullisemmissa kohdissa.

Kotimatkalla valitsimme Spotifysta Vuoden 85 -soundtrackin ja hoilasimme autossa esityksen biisit alkuperäisten esittäjien mukana.

Tehtaan porukka: Tommi Turmiola, Palle, Mauno, Tappara ja Ruba.

Lue myös:

Kommentit
  1. Anki
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *