Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä – naistenviikon nimipäiväsankari Olga viihtyi hotelleissa ja kylpylöissä


Donner on sukunimenä tuttu, mutta naistenviikon nimipäiväsankarista Olga eli Olly Donnerista (1881 – 1956) en ollut kuullut mitään ennen Jasmine Westerlundin kirjan Olly Donnerin kiehtova elämä julkaisemista. Kuka oli tämä kirjailija ja loistohoteilleissa viihtyvä, suuriin hattuihin mieltynyt helsingitär? Kirjan kuvissa hän on iloisesti hymyilevä kaunotar tai kamelin selässä Egyptissä istuva maailmanmatkaaja. Mutta oli hän paljon muutakin.

Olly Donner oli syntyjään Sinebrychoff, isä Nicolas oli rikas perijä ja kiinnostuneempi purjehduksesta kuin panimon johtamisesta. Hän kuoli tyttären ollessa vasta 14-vuotias. Äiti Anna, vapaaherratar ja keisarinnan hovineito, oli omaasukua Nordenstam. Kesät perhe vietti Björnholmin eli Karhusaaren huvilassa. Äiti seurasi ainoan lapsensa elämää tiiviisti kirjeiden avulla elämänsä loppuun asti.

Kosmopoliitti Olly

Vähän alle 15-vuotiaana alkaa Ollyn maailmanmatkailu, ensin lyhyen aikaa opiskellen Hannoverissa ja sitten kaksi lukuvuotta Dresdenissä. Koskaan tämän jälkeen Olly ei enää viihtynyt Suomessa pitkää aikaa kerrallaan. Koko elämänsä hän kaipasi aurinkoon ja lämpöön, ja hänellä oli varakkaaseen yläluokkaan kuuluvana myös mahdollisuus toteuttaa kaipuunsa.

Olly oli kielitaitoinen ja puhui ruotsin lisäksi englantia, saksaa, ranskaa ja venäjää. Suomea hän tuskin osasi ollenkaan, muutaman sanan korkeintaan.

Vertaisensa matkakumppanin Olly sai aviomiehestään Uno Donnerista, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1900. Uno oli insinööri, villakehräämön ja höyrysahan omistaja, mutta kiinnostunut myös taiteista – ja matkailusta. Osa pariskunnan matkoista liittyi Unon liikeasioihin, mutta vielä useammin matkattiin hoitamaan terveyttä kylpylöihin ja parantoloihin, huvittelemaan ja tapaamaan tuttavia sekä yöpymään loistohotelleissa.

Nuori aviopari Olly ja Uno Donner. Kuva n. vuodelta 1900, Museovirasto/Atelier Apollo.

Olen lukenut tai kuunnellut monta viime vuosina ilmestynyttä viime vuosisadan ja edellisen puolelle sijoittuvaa naisen elämäkertaa. Niitten päähenkilöt ovat olleet itse taiteilijoita, kirjailijoita tai arkkitehtejä tai taiteilijoiden puolisoja, suomalaisen kulttuurielämän kärkeä. Heihin verrattuna Olly Donner, vaikka olikin kirjailija, edustaa kiinnostavasti erilaista elämänpiiriä ja henkilöä, jolla, kuten Westerlund kirjoittaa, oli elämään ja toisiin ihmisiin ”häpeämättömän yläluokkainen asenne”. Tällaistakin elämää pieni osa suomalaisista on voinut viettää yli sata vuotta sitten.

Luovaa tietokirjoittamista

Kirjansa aineistona Jasmine Westerlundilla on ollut Donnerien arkistot Åbo Akademissa. Aineistonsa määrää hän kuvaa ”henkeäsalpaavaksi”: kirjeitä, muistiinpanoja, valokuvia, postikortteja, lippusia, ruokalistoja, sähkeitä. Hän on kirjoittanut mukaan kirjaan myös oman tutkimus- ja kirjoitusprosessinsa:

Tämä kirja on minun versioni Ollyn elämästä.”

Westerlundin ratkaisu on onnistunut. Se tuo mukaan tämän päivän näkökulman ja antaa kirjoittajalle vapauden rakentaa tarinaa menemättä kokonaan fiktion alueelle. Westerlund määrittelee kirjansa genreksi luovan tietokirjoittamisen (narrative nonfiction), jossa ”tieto puetaan tarinan asuun; kysymys ei ole keksimisestä vaan asioiden esittämisestä fiktiosta tutuilla tavoilla”. 

Halusin kirjoittaa esille juuri elämänkerran aukot ja kaiken sen, mitä koin arkistojen äärellä: hämmennyksen, ilon, surun, kiukun, riemun.”

Olly – aina matkalla

15-vuotiasta Ollya, joka on juuri menettänyt isänsä, vaivaa Hannoverin sisäoppilaitoksessa koti-ikävä. Hän sairastaa jatkuvasti, kurkkukipua ja päänsärkyä. Äiti Anna on huolissaan tyttärensä sairastelusta, mutta lohdutusta koti-ikävään häneltä ei heru, enemmänkin vain ohjeita ja kieltoja.

Mitä oikeastaan saa tehdä? Opiskella kuuliaisesti, olla tuottamatta häpeää äidille, jakaa asiansa vain Greta-serkun kanssa. Olla reipas ja ahkera. Ikävöidä saa, mutta se menee ohi. Taidenäyttelyt ovat hyväksyttäviä, teatterin ja konserttien kanssa on vähän niin ja näin. Jos pystyy viihtymään, hyvä. Jos ei, kyllä tilanne ajan myötä paranee. Nauriiden kasvatus on tärkeää, ja päivälliset.

Olly kuvattuna Dresdenissä. Kuva Museovirasto.

Äiti kirjoittaa, ettei arvosta ihmisiä, jotka puhuvat tunteista ja käsittelevät niitä. Myös Anna on lapsena ollut useamman vuoden sisäoppilaitoksessa ulkomailla, ja saman kasvatuksen hän haluaa tyttärelleen. Dresdenissäkin Olly kaipaa kotiin, mutta samalla nauttii vapaudestaan ja ottaa kaiken irti kaupungin kulttuurimahdollisuuksista, erityisesti oopperasta.

Myöhemminkin Olly sairastelee paljon. Hän kärsii anemiasta ja Westerlundin tulkinnan mukaan myös anoreksiasta. Äiti seuraakin huolehtuneena tyttären painoa. Apua haetaan myös viinistä. Jossakin vaiheessa lääkäri määrää hänelle kuusi lasillista punaviiniä päivässä.

Vaikkei kirjeissä suoraan kirjoiteta Ollyn raskaudesta, Westerlund päättelee sanavalinnoista, että nuori vaimo on ainakin kaksi kertaa raskaana, mutta raskaudet päättyvät keskenmenoon. Olly ja Uno jäävätkin lapsettomiksi. Myös Uno sairastelee paljon, ja apua hänen sekä Ollyn vaivoihin haetaan säännöllisillä kylpylähoidoilla.

Antroposofi Olly

Vuonna 1913 Olly ja Uno Donner tutustuivat Rudolf Steinerin kehittämään uuteen ajatussuuntaan, antroposofiaan. He matkustivat kuuntelemaan Steinerin luentoja eri puolille Eurooppaa, ja heistä tuli säännöllisiä vieraita Dornachissa, jossa sijaitsi Steinerin perustamana ja suunnittelema Goetheanum. Pariskunta myös tuki antroposofien toimintaa taloudellisesti. Uno Donnerista tuli Suomen antroposofisen liiton ensimmäinen puheenjohtaja, ja Ollyn aloitteesta ja taloudellisesti tukemana perustettiin Gustafsbergin kehitysvammaisten hoitokoti, jossa toteutettiin Steinerin kehittämää hoitopedagogiikkaa. 

Antroposofia ja muu esoteria, salatiede, kiinnosti viime vuosisadan alussa monia taiteilijoita ja älykköjä, joten poikkeavaa pariskunnan kiinnostus ei ollut. 

Kirjailija Olly Donner

Olly Donner oli tuottelias kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuului yli  kolmekymmentä teosta. Loistohotellien kirjoituspöydän ääreen Olly asettui kirjoittamaan paitsi kirjeitä suvulle ja ystäville myös satunäytelmiä, aikuisten mysteerinäytelmiä, romaaneja ja runoja. Kirjojensa julkaisemisen hän kustansi itse, vaikka ne ilmestyivät Bonnier-kustantamon kautta.

Kirjojen vastaanotto oli Westerlundin mukaan ristiriitaista. Itse hän kuvaa Ollyn kirjallisia tuotoksia hellävaraisesti ja jopa kehuen, mutta toteaa, että useita niistä on antroposofiaan perehtymättömän vaikea ymmärtää, eikä ymmärtämistä helpota pitkälle viety modernismi. Olly lähetti kirjojaan lahjaksi sukulaisille ja ystävilleen ja oli ikääntyneenä katkera siitä, ettei hänen teoksiaan arvostettu. 

Tuntematon Olly

Olin jo kirjan loppupuolella, kun ymmärsin, etten loppujen lopuksi ”tunne” Ollya ollenkaan. Ollyn äidin Annan persoonastakin minulle piirtyi selkeämpi kuva. En päässyt sisään Ollyn ajatuksiin enkä ymmärtänyt, oliko hänen ja Unon loputon matkustelu tai asuinkartanoiden vaihtuminen pakoa tai tyhjän elämän täyttämistä, vai oliko se elämäntapa, jota ei vanhanakaan pystynyt muuttamaan.

Kun palasin kirjan alkuun tätä naistenviikon juttua kirjoittaessani ja luin uudelleen Westerlundin johdannon, olin ensimmäistä lukukertaa tarkkaavaisempi ja huomasin, että sama ongelma oli kirjan kirjoittajalla, vaikka hänellä oli lähteenään valtava määrä kirjeitä ja säilyneitä valokuvia:

Silloinkin, kun Olly kirjoittaa ihmisille, jotka ovat hänen hengenheimolaisiaan, hän tuntuu jäävän tietyn etäisyyden päähän. Usein tämä tietenkin johtuu siitä, että minulla on useimmiten luettavana vain Ollyn saamat kirjeet, ei hänen lähettämiään – ne ovat karanneet maailmalle. Silti en voi välttyä tunteelta, että Olly ei päästänyt montakaan ihmistä kovin lähelle – Olly on kaunis, rakastettava, ihmeellinen ja kaukana silloinkin, kun häntä puhutellaan etunimellä (mitä ei tapahdu kovin usein). Rakas, rakas Olly, rakas hyvä Olly, vieras tuntematon Olly, kuka sinä olet? Olly jää piiloon myös niiltä, jotka hänen kirjeitään vastaanottavat. Lähes jokainen heistä toivoo Ollyn kertovan enemmän itsestään, edes jotain. 

Olly Sinebrychoff kuvattuna Dresdenissä 17-vuotiaana. Dresdenissä hän tapasi myös tulevan aviopuolisonsa. Kuva Museovirasto.

Hotelli = koti

Vuosien mittaan Olly ja Uno hankkivat kartanoita Ruotsista ja Suomesta ja luopuivat edellisestä ostaakseen uuden. Heillä oli myös kaupunkiasunnnot Helsingissä ja Tukholmassa, mutta mikään niistä ei lopulta ollut heille koti. Parhaiten he viihtyivät hotelleissa.

1950-luvulla heillä oli vielä talo Bulevardilla ja siellä henkilökunta, mutta Suomeen tullessaan he siirtyivät sieltä hotellin suojiin, Seurahuoneelle. Westerlund kirjoittaa:

Ehkä kodista on tullut Donnereille hotelli ja hotellista koti —”

Jasmine Westerlund

Jasmine Westerlund on filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija, sanataiteilija ja sanataideopettaja. Westerlund on kirjoittanut mm. sukupuolen ja taiteilijuuden sekä sukupuolen ja uskonnon kytköksistä. Hän on ollut mukana Uuden etsijät -tutkimushankkeessa tutkien Olly ja Uno Donneria. Tutkimushankkeen tuloksista kootussa kirjassa Uuden etsijät – Salatieteiden ja okkultismin suomalainen kulttuurihistoria 1880-1930 (Teos, 2021) on hänen artikkelinsa Matkailevat antroposofit Olly ja Uno Donner, joka on saanut alaotsikon: hengellistä turismia vai oikean kotimaan kaipuuta?

  • Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä
  • WSOY, 2022
  • 279 s./8 t 38 min.
  • Äänikirjan lukee Lotta Merenmies

Rating: 3.5 out of 5.

Tässä linkit muihin naistenviikon juttusarjamme julkaistuihin kirjoituksiin:

Kommentoi