Lena Andersson: Tytär Kertomus kansankodin hajoamisesta

Tarkkakynäisen Lena Anderssonin Tytär Kertomus kansankodin hajoamisesta jatkaa siitä mihin romaani Svean poika jäi. Nyt keskiössä on Svean sisukas ja määrätietoinen pojantytär Elsa, jolla on lukuisia yhtymäkohtia siihen Lena Anderssoniin, jonka julkisuudessa tunnemme. Lena Andersson kuvaa mitä Elsalle tapahtui kansankodin vakiintumisen jälkeen, kun maailma avautui.

Kansankodin kehityskaari

Elsa kasvaa perheessä, jonka vanhempien varttuessa kansankoti rakennettiin. Isä Ragnar syntyi vuonna 1932. Hän on suoraviivainen mies, jonka mielestä kaikki pitää tehdä kunnolla ja täysillä, kaikki muu on puolittaista. Elsa, joka voisi olla syntynyt vuonna 1970 kuten Lena Andersson, on myös suoraviivainen. Pienestä pitäen hän on sisukas, pitää minkä lupaa ja odottaa samaa muilta. Isä havaitsee tyttärensä lahjakkuuden urheilijana ja ilmoittaa tämän paikalliseen hiihtoseuraan. Elsa olisi mieluummin aloittanut rakastamansa sulkapallon, mutta sellainen laji ei Ragnarin mielestä ole heidän kaltaisilleen sopiva. 

Andersson kuvaa kansankodin onnea ja sen luokkaeroja juuri vaikkapa urheilun kautta. Nuorison musiikkikasvatus on yhteiskunnan kaikille lapsille mahdollistama sivistyksen muoto, joka tarjoaa työväenluokalle nousun keskiluokkaan. Niinpä Elsa aloittaa melko innottomasti myös musiikkiopistossa. Instrumentiksi valikoituu käytännöllisesti kitara, jonka äänestä Elsa ei edes pidä. Hän käy kuitenkin tunneilla, koska isä haluaa hänen käyvän.

Elsa on urheillessaan paitsi lahjakas myös tinkimätön harjoittelija, jota isä kannustaa, jopa piiskaa. Tuloksia tulee, Elsaa voi kuvata jopa ylivoimaiseksi, ja suorituskyvystä tulee hänelle ihmisen arvostuksen mitta. Elsa ei ole taitava sosiaalisissa peleissä. Hän ärsyttää opettajiaan kyseenalaistamalla kouludemokratian ja vaatimalla päätösvaltaa niille, joilla on osaamista. Kaiken kaikkiaan särmikäs tyyppi siis.

Mitä tehdä, kun elämän sisältö katoaa?

Urheilu täyttää Elsan elämän, eikä hän ole tottunut vastoinkäymisiin, vain menestykseen palkkiona ahkeroinnista. Niinpä hän ei pääse yli yhdestä omasta arviointivirheestään, vaan kimpaantuu ja ripustaa sukset naulaan. Syömishäiriöstä tulee hänen keinonsa yrittää hallita elämäänsä, ja menetetty urheilijanvartalo saa ison roolin Elsan elämässä.

Elsa haluaa maailmalle, niinpä hän hakeutuu au pairiksi Yhdysvaltoihin. Mukanaan hän vie pohjoismaisen tasa-arvokäsityksen ja uskon ruotsalaisen yhteiskunnan ylivertaisuuteen. Ei siis ihme, että hän joutuu hakaukseen isäntäperheen kanssa, ja toisenkin.

Au pairin identiteettiongelma

Koska Elsa haluaa kehittää itseään, hän aloittaa opiskelun Amerikassa. Tiedostava identiteettipolitiikka ja vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen ovat nousussa, ja näitä kysymyksiä Elsakin joutuu pohtimaan. Väliin ilmapiiri on melko painostava, ollaan yhden totuuden maailmassa. Vaikka Elsa myös itselleen uskollisesti kysyy hankalia kysymyksiä, hän myös imee vaikutteita.

Opinnot jäävät kuitenkin kesken, kun toinenkin isäntäperhe saa tarpeekseen pohjoismaisesta kummajaisesta, ja koittaa kotiinlähdön aika. Amerikassa hän on joutunut puolustamaan Ruotsia ja sen historiaa, palattuaan hän haastaa kotiväkensä.

Aika antaa perspektiiviä

Elsa löytää kotimaastaan oman alansa. Hän opiskelee lingvistiikkaa, ja löytää koulutustaan vastaavaa työta. Perheen äiti Elisabet, jolle aiemmin oli varattu paikka hellan vierestä, on puhjennut kukkaan. Hän on vireä eläkeläinen, joka käy kursseja ja keskustelee tyttärensaä kanssa antaumuksella.

Hän käy monenlaisilla luennoilla, ja kerran hän soittaa ja kertoo esitelmöitsijän kertoneen, ettei ole olemassa totuuksia, ainoastaan näkökulmia. Elisabet kuulostaa mietteliäältä. Elsa sanoo, että väittämään kannattaa suhtautua varauksella.
– Se ei siis pidä paikkaansa?
– Se riippuu siitä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta jo kysymyksesi osoittaa, että ihmiset etsivät ja haluavat tietaa asioita suhteessa johonkin mikä voi olla miten tahansa. Ymmärrys antaa elämälle merkitystä ja ajattelulle ryhtiä.”

Monen elämässään kiertämänsä mutkan kautta Elsa löytää tasapainon. Hän myös palaa perusasioiden äärelle, ryhtyy kokkaamaan isoäidiltään Svealta perimiensä reseptien mukaan. Niissä mitkään raaka-aineet eivät ole kiellettyjä, eikä mikään ole syntiä, vaan maut ratkaisevat.

Elsa on elämässään kasvanut aikuiseksi, ja hänen vanhempiensa sukupolvi hiipuu. Olisi mielenkiintoista lukea Lena Anderssonin tekstiä siitä, mikä on Elsasta seuraavan sukupolven asema kansankodissa ja maailmassa.

• Lena Andersson: Tytär Kertomus kansankodin hajoamisesta
• Siltala 2021
• 272 s / 7 t 26 min
• Alkuteos: Dottern: en berättelse om folkhemmets upplösning, 2020
• Suomentaja: Sanna Manninen
• Äänikirjan lukija: Anna Saksman

Lue myös muut arviomme Lena Anderssonin teoksista:

• Svean poika – perhe kansankodissa
• Vailla henkilökohtaista vastuuta – pakollista luettavaa suhdekiemuroihin
• Lillanin Egenmäktigt förfarande – riutuva ja raivostuttava rakkaustarina

Lue myös muut naistenviikon lukuvinkkimme:

• Jenny Colgan: Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja
• Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
• Maaza Mengiste: Varjokuningas
• Johanna Valkama: Kuningatarlaiva