Lukumaraton original – 24 tuntia kirjojen ääressä

Kirjabloggarit rakastavat lukumaratoneja, ja niitä järjestetään usein juhlapyhien aikaan ja kesäkuukausina. Kirsin Book Club osallistui joukkueena kesäkuun lukumaratoniin. Nyt heinäkuussa Minna lähti taipalelle yksin alkuperäisessä lukumaraton-hengessä. Pyhitän siis 24 tunnin mittaisen pätkän viikonlopustani lukemiselle. Äänikirjat ovat tämän maratonin ajan tauolla, ja keskityn esinekirjojen lukemiseen.

Lauantai klo 02.00

Lukumaratonini alku hieman viivästyi alun perin suunnittelemastani, koska kuunneltuani perjantai-iltana Helena Immosen vuonna 2020 ilmestyneen Operaatio Punaisen ketun loppuun olin niin vaikuttunut, että kirjoitin blogijutun siltä istumalta. Ja koska kirjoitan vielä hitaammin kuin luen, oltiin jo hyvän matkaa lauantain puolella, kun klo 02.00 tartuin sarjan toiseen osaan Operaatio Aavikkokettu. Aavikkokettu ilmestyy 31.8.2022, ja kustantaja oli ystävällisesti muistanut minua ennakkokappaleella. Siitä iso kiitos!

Kovin pitkään en yöllä enää jaksanut jatkaa, sen verran vain että pääsin kirjassa hyvään alkuun parinkymmenen sivun verran.

Lauantai klo 10.00 

Yöunien ja aamun tuplakahvin jälkeen tartuin Operaatio Aavikkokettuun, joka myös tempaa lukijan mukaansa ensi sivuilta alkaen. Tekee siis mieli ahmia, ellei suorastaan hotkia. Toisaalta tarinan tiivis kiinnittyminen tähän aikaan saa minut pysähtelemään ja pohtimaan romaanin juonen ja todellisuuden välisiä suhteita. Tarkemmin Operaatio Aavikkoketusta blogijutussa lähempänä kirjan ilmestymispäivää.

Lauantai klo 16.00

Siitä huolimatta, että elämä ja lyhyiden yöunien paikkaaminen päiväunilla kovasti pyrkivät minun ja kirjani väliin, olen edennyt mukavasti Aavikkoketun parissa. Nyt vedän hetken henkeä, ja hotkaisen sitten viimeiset 50 sivua. Vielä on aika paljon palloja ilmassa. Luotan kuitenkin, että nekin saadaan hallitusti kasaan, niin vakuuttava on Helena Immosen kirjoittajanote.

Lauantai klo 18.00

Onnittelen itseäni siitä, että maltoin pidättäytyä äänikirjasta ruoanlaiton ajan. Sain Aavikkoketun päätökseen, ja sen jännitys ja tunnelma piti loppuun asti. Jälkisanoissa kirjailija Helena Immonen kertoo haluavansa kirjoittaa jännäriä ilman sodan ihannointia. Molempien ulottuvuuksien suhteen hän onnistuu erinomaisesti.

Mitä seuraavaksi? Odotan, että Italo Calvinon suomeksi vuonna 1970 ilmestynyt Halkaistu varakreivi (Il visconte dimezzato, 1952) tarjoaa edellisestä poikkeavan lukukokemuksen. Miten kävikään? Myös tässä kirjassa soditaan, tosin eri aikaan ja vanhemmalla teknologialla.

– Hevosetko tässä sodassa varsinaisesti kuolevat?
– Turkkilaisten sapelit ovat kuin tehdy puhkomaan hevosten vatsoja. Tuonnempana tulette näkemään miesten ruumiita. Ensin ratsut, sitten ratsumiehet.

Hmmm… ei aivan sitä mitä olin – kirjasta mitään tietämättä – odottanut. Ei muuta kuin Avanti! ja katsotaan, mitä tuleman pitää.

En aivan onnistunut nopeasti orientoitumaan Calvinon maailmaan. Googlaamalla löysin Italia-Turkki maaottelun vain viime vuosisadan alkupuolelta, eivätkä kirjan ajoitusta tarjoavat maininnat oikein tähän aikaraamiin sopineet. Kun vielä perhevelvollisuudet veivät huomioni joksikin aikaa, oli pakko siirtää kirja sivuun hetkeksi.

Lauantai klo 21.00

Palaan vielä Calvinon pariin. Kertojan eno, Terralban varakreivi on haavoittunut taisteluissa, ei vain pahasti vaan aivan dramaattisesti. Hänen koko kehonsa on miekan puolittama. Hän pukeutuu viittaan joka peittää tyhjän puolen, ja hän liikkuu aina hevosella, jolla on erikoisvalmisteinen satula. Harmillisinta ympäristön kannalta on kuitenkin, että henkiin jäi hänen pahantahtoinen ja häijy puolensa.

Asetelma on herkullinen. Siitä huolimatta en pääse Calvinon loppuun ennen maratonini päättymistä. Aikaa jää vielä käyttämättä, uni kutsuu kuitenkin houkuttelevasti.

Maraton-saldoni

Maratonilla luin yhden kokonaisen kirjan, jonkun matkaa toista, ja selailin vaihtoehtoja hakiessani muutamaa muuta ehkä parinkymmenen sivun verran. Luettuja sivuja yhteensä noin 500.

Lukupinoon jäi vielä

… lukemattomien lukemattomien kirjojen joukkoon mm. Helena Kujalan elämäkerta Tekla Hultinista, Tekla – Tahtonaisen elämä (Warelia 2022), jolla Tekla liittyy yönaistemme joukkoon. Tekla Hultin (1864-1943) oli mm. Suomen toinen naistohtori ja ensimmäinen naispuolinen filosofian tohtori. Teklan luo palaan vielä, maratonilla ehdin vain silmäillä elämäkertaa.

Lukumaraton original kokemuksena

En aivan onnistunut rauhoittamaan lukuvuorokautta ja sulkemaan elämää kirjani ja minun taikapiirin ulkopuolelle. Ehkä seuraavalla kerralla kiipeän vintille tai kaivaudun kellariin, joka paikassa muualla on häiriön mahdollisuus. Mutta eikö sekin ole hienoa, että maailma pyörii ja elämä etenee, vaikka minä ihan luvan kanssa vetäydyn toiseen maailmaan?

Mitä lukea maratonilla? Olin valmistautunut ja pinonnut kiinnostavia maraton-kirjoja. Hieno pino on tuossa edelleen, liki koskemattomana! Kannattaa siis myös tarttua hetkeen ja lukea sitä mikä juuri sillä hetkellä oikealta tuntuu.

Lue myös aikaisemmista lukumaratonkokemuksistamme täältä.