Maaza Mengiste: Varjokuningas – Etiopian sodassa naiset taistelivat maan itsenäisyyden puolesta

Maaza Mengiste on kirjoittanut loistavan, historiallisen romaanin Varjokuningas Italian ja Etiopian sodasta, jossa etiopialaiset naiset tarttuivat rohkeasti aseisiin. Kirjailija on tehnyt valtavan työn tutkiessaan ja kerätessään viisi vuotta tausta-aineistoa, ja vasta kirjoitustyön loppuvaiheessa hän kuuli äidiltään, että oma isoisoäitikin oli värväytynyt armeijaan. Vuonna 2019 ilmestynyt kirja oli Booker-palkintoehdokkaana. Aleksi Milonoff on tehnyt erinomaisen suomennoksen.

Varjokuningas alkaa vuodesta 1974. Hirut, yksi kirjan päähenkilöistä, saapuu sotilasvallankumouksen riehuessa Addis Abeban rautatieasemalle mukanaan laatikko, jossa on valokuvia.

Kuolleet liikehtivät kannen alla. Vaikka kuinka pitkään Hirutin raivo on saanut heidät vuoroin nousemaan ja vuoroin kaatumaan. Nyt kuolleet sanovat sen, minkä hän jo tietää. Maan todellinen keisari viljelee pientä maatilkkua Hirutin naapurissa. Miehen päässä ei ole kruunua ja hän elää yksin vailla vihollisia. Tuo hiljainen mies johti kerran Etiopian kansaa teräspetoa vastaan ja Hirut oli hänen luotetuin sotilaansa, varjokuninkaan ylpeä vartija.”

Italian ja Etiopian sota

Seuraavassa luvussa siirrytään vuoteen 1935. Kolonialismin kukoistaessa Mussolinin joukot hyökkäävät Etiopiaan juuri maailmansodan kynnyksellä. Romaanin väkivalta on rankkaa luettavaa, ja sodasta ja väkivallasta lukiessa mielessä on väistämättä Euroopassa käytävä sota. Niin paljon yhtymäkohtia sodilla on, kun vahva armeija hyökkää heikomman maan ja tavallisten ihmisten kimppuun.

Kirjan henkilögalleria on laaja, ja päähenkilöiksi nousevat Hirutin ohella armeijan upseeri Kidane ja hänen vaimonsa Aster. Sivurooleihin jäävät vihollisleirissä asuvat etiopialaiset Fifi, italialaisen everstin rakastajatar, sekä kokki, jonka nimeä ei mainita.  Italian joukoista esiin nousevat eversti Carlo Fucelli ja valokuvaaja Ettore Navarra.

Naiset taistelijoina

Molemmat vanhempansa menettänyt Hirut on tullut äitinsä ystävän Kidanen taloon palvelijaksi aikana, jolloin luokkaerot ovat suuret. Kidanen vaimo Aster suree ainoan lapsensa menetystä, ja Hirutia kohtaan hän on väkivaltainen. Muistona Asterin lyönneistä Hirutilla on pitkä arpi, jota hän kantaa koko elämänsä ajan.

Hirutissa nousee sisäinen vastarinta, kun uuden armeijan johtajaksi kohonnut Kidane riistää häneltä sodan varjolla tärkeän esineen, ainoan muiston isästä, kiväärin. Isän mukaan siinä asui kuolema ja rinnassa sykkii elämä, eikä isän sanoin kumpaakaan saa ikinä aliarvioida.

Sodan keskellä ihmisen pahuus kasvaa myös omia kohtaan, ja niin käy myös Kidanelle. Hän raiskaa Hirutin, jonka viha kasvaa entisestään. Hirutista tulee sotilas, vaikka Kidanen mielestä naisten paikka olisi taistelijoiden huoltajina ja palvelijoina.

Naisten asema on vaikea, useat ovat kokeneet väkivaltaa, varsinkin entisten orjien kokemukset ovat järkyttäviä. Kun naiset tarttuvat aseeseen, heistä tulee vahvoja ja tasavertaisia luokkaerojen väistyessä.

Aster pukeutuu Kidanen viittaan ja vaatteisiin, värvää naisia ja on hevosensa Bunan selässä voimakas naistaistelijoiden johtaja.

Hän on häikäisevä. Hän on hurja ja hätkähdyttävä näky, samaan aikaan tuttu ja tuntematon, pelottava ja käsittämätön. Soturiksi pukeutunut nainen, joka näyttää yhtä hirmuiselta kuin kuka tahansa mies.”

Mihin joukkoon kuulut

Keisari Haile Selassie jättää maansa ja pakenee Lontooseen. Hirut löytää taistelijoiden joukosta Haile Selassien kaksoisolennon Minimin, joka puetaan keisarin vaatteisiin ja jolle opetetaan keisarin eleet ja ryhti. Kun sana kuninkaan paluusta leviää, etiopialaisten taistelutahto nousee, ja vaikka heidän varusteensa ovat huonot, etuna heillä on tuttu maasto ja luolastot. Asterista ja Hirutista tulee varjokuninkaan urheita henkivartijoita, taistelun todellisia johtajia.

Sodan vastapuolista kerrotaan vuorotellen. Italialaisleiri vankiloineen on rakennettu korkean rotkon yläpuolelle, ja siellä vangittuja etiopialaisia teloitetaan. Ihmisiä kuoleman hetkellä kuvaava valokuvaaja Ettore Navarra on ristiriitainen ja kiinnostava hahmo. Hän on juutalainen ja osallistuu silti fasistiarmeijan julmuuteen. Valokuviensa kautta hän on kaiken pahuuden todistaja.

Jokainen valokuva on ollut Ettorelle rikottu lupaus, halkeama kivessä, jolla hän on torjunut sen mikä oikeasti on: hävyttömyyksien tallettaja, kauhujen keräilijä, todistaja kaikelle sille, mikä lävistää ihon, murtaa päättäväisyyden ja ottaa ihmisen hengiltä.”

Kirjan italialaisilla päähenkilöillä Carlo Fusellilla ja Ettore Navarralla on vaikea isäsuhde, ja isän hyväksyntä on monen teon motiivi. Ettoren Leo-isän lähettämä ainoa kirje vaikuttaa poikaan syvästi, se avaa isän menneisyyttä ja kertoo isän rakkaudesta, mutta herättää myös uusia kysymyksiä. Kirje vaikuttaa voimakkaasti myös Carlo Fucelliin, kun hän saa sen käsiinsä. Lopulta valokuvalaatikko ja isän kirje joutuvat Hirutille.

Muistiin tallentunutta

Kirja päättyy vuoteen 1974, jolloin vuonna 1941 maanpaosta palannut keisari Haile Selassie vangittiin sotilasvallankaappauksessa ja suljettiin palatsiinsa. Siellä hän kuoli seuraavana vuonna. Muilta osin kirjan henkilöt ovat fiktiota.

Hirut on suostunut matkustamaan Addis Abebaan tapaamaan Ettorea, joka on päätynyt sinne monien vaiheiden jälkeen. Syyllisyydentunto viattomien tappamisesta ja kuvaamisesta sekä omien vanhempien hylkäämisestä painaa raskaasti Ettorea, eikä hän juutalaisuutensa vuoksi ole voinut palata Italiaan.

Ettore kerjää sääliä, sen Hirut tajuaa vanhojen sotahuurujen ja yliluonnollisen hiljaisuuden takia. Ettore luulee, etteivät vuodet ole lujittaneet Hirutin raivoa. Ettore luulee, että voi kävellä hänen luokseen kuin ei olisi ikinä käyttänyt univormua ja mukautunut sen muotoon. Ettore ei suostu uskomaan, että se mikä on muistiin kerran iskostunut, säilyy ikuisesti luissa ja lihaksissa. Se ei lähde pois, vaan seuraa meitä hautaan asti.”

Maaza Mengiste on hienovaraisesti kuvannut sodan kauheudet ja samalla etiopialaisten vahvuuden ja puolustustahdon. He eivät alistuneet edes kuoleman hetkellä. Julmuuksia pystyy kuitenkin tarkastelemaan etäältä, vaikka pari kertaa heräsin selkeästi kirjasta johtuviin painajaisiin.

Varjokuningas on kirja, joka jättää mieleen vaikuttavan lukumuiston.

Maaza Mengiste

Maaza Mengiste, 48 v, on Yhdysvalloissa asuva etiopialaistaustainen kirjailija. Mengisten perhe pakeni Etiopian vallankaappausta Nigeriaan hänen ollessaan vielä vauva. Myöhemmin perhe muutti Yhdysvaltoihin, jossa Maaza Mengiste kävi koulunsa.

Kirjailija vieraili toukokuussa 2022 Helsinki Litissä ja kertoi Varjokuningas-kirjastaan. Hän kertoi kuulleensa tarinoita Etiopian ja Italian sodasta koko lapsuutensa ja kasvaneensa kuvien kanssa. Niissä seisoivat valkopukuiset etiopialaissotilaat, miehet.

Miten nainen muuttuu, kun hänestä tulee sotilas, on yksi kirjan teemoista. Kirjailija kertoi, miten kirjassa kieli pehmenee, kun jotakin kauheaa tapahtuu. ”Niin toimii mielikuvitus todellisuudessakin ja vie pois hirveydestä.”

• Maaza Mengiste: Varjokuningas
• Atena,2022
• Alkuperäinen teos The Shadow King, 2019
• Suomentanut Aleksi Milonoff
• 500 sivua/15 t 44 min.
• Äänikirjan lukija Fiona Musanga

Lue myös aikaisemmat vuoden 2022 naistenviikon jutut:

• Jenny Colgan: Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja
• Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja

Mukana #naistenviikko-haasteessa

Lue myös muut naistenviikon lukuvinkkimme:

• Jenny Colgan: Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja
• Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
• Johanna Valkama: Kuningatarlaiva
• Lena Andersson: Tytär