Maggie O’Farrell: Hamnet – Shakespearen oman perheen tragedia

Ollako vai eikö olla? Siinä pulma.”

Uskon, että jokainen Kirsin Book Clubin ystävä tietää, että lause on peräisin William Shakespearen Hamletista.  Uutta ehkä on tieto, että Shakespearella oli poika nimeltään Hamlet, tai Hamnet kuten aikalaiset saattoivat sen kirjoittaa. Hän ei tietenkään ollut Tanskan prinssi, vaan Shakespearen ja hänen Anne-vaimonsa ainoa poika, joka kuoli 11.8.1596 vain 11-vuotiaana. Nyt kirjailija Maggie O’Farrell on herättänyt Hamnetin ja hänen lähiperheensä jälleen henkiin.

Kirja Hamnetista vai kirja Agnesista?

Kirjan nimi on ytimekkäästi Hamnet. Se voisi yhtä hyvin olla Agnes, mitä nimeä Hamnetin äidistä Anne Hathawaysta kirjassa käytetään. Agnes oli ollut myös nimi, jota todellinen Richard Hathaway testamentissaan tyttärestään käytti.

Agnes sopisi kirjan nimeksi siksi, että kirja kuvaa Agnesin ja Shakespearen rakastumisen, perheen perustamisen ja suunnattoman surun lapsen kuolemasta. Agnes pääsee paljon enemmän ääneen kuin Hamnet. Mielenkiintoisesti kirjassa ei kertaakaan mainita William Shakespearen nimeä. Hän on isänsä poika, Agnesin velipuolien latinanopettaja, Agnesin puoliso, lasten isä ja Lontoossa uraa luova komeljanttari.

Historia kertoo hyvin vähän

Maggie O’Farrell on perehtynyt historiallisiin dokumentteihin, joista on selvinnyt hyvin vähän. Shakespearen perheen elämästä tiedetään vuosilukuja, mutta ei varmuudella esimerkiksi sitä, mihin poika Hamnet kuoli. Niinpä O’Farrell on tiedonmurusten pohjalta luonut erään avioliiton tarinan, jossa Agnes-vaimo on olemisen peruskallio. Lapsen kuolema järkyttää myös peruskalliota, eikä mikään ole sen jälkeen entisellään.

Hamnetin kuolinsyyksi O’Farrell on valinnut paiseruton, joka jylläsi siihenkin aikaan Euroopassa. Kiinnostavaa oli lukea kuvitteellinen ruttotartunnan leviäminen, kuinka se alkaa Aleksandrian sataman marakatin kirpusta ja päätyy monen sattumuksen kautta Shakespearen perheeseen. Ihan minulle ei selvinnyt, ymmärrettiinkö 1500-luvulla, miten rutto tarttuu. Ruumis piti haudata nopeasti, mutta mitään muita suojautumiskeinoja ei Hamnetissa käytetty.

Elämää Stratford-upon-Avonissa

Hypätäänpä 1500-luvun lopun Stratfordiin. Siellä on äkkiväärä käsinemaakari, joka on velkaantunut usealle kyläläiselle. Hänellä on vaimo Mary ja kuusi lasta, joista esikoispoikaan hän kohdistaa melkoisesti tyytymättömyyttään. Poika tekee kyllä isälleen töitä ja käy lähitilalla opettamassa latinaa, mutta jotenkin mikään ei isälle riitä. Niinpä syntyy melkoinen poru, kun lähitilan erikoinen, poikaa kahdeksan vuotta vanhempi Agnes-tytär tulee ilmoittamaan, että kantaa pojan lasta. Poika on silloin 18-vuotias.

Agnes viihtyy metsässä, kasvattaa haukkaa, ymmärtää yrttejä ja näkee ihmisten kohtalot. Hän on hyvin samankaltainen hahmo kuin Evie Wyldin Me olemme susia -kirjan 1600-luvun Sarah. Silloin naisia, jotka osasivat parantaa sairauksia vaikkapa yrteillä, voitiin julistaa noidiksi ja esimerkiksi polttaa. Agnes on ehdottomasti tämän määritelmän mukaan noita-ainesta!

Agnes on nähnyt, että latinan opettajapojasta tulee hänen puolisonsa, myös lapsiluku oli etukäteen selvillä. Todellisuus tekee kuitenkin kepposet ja Agnes synnyttää kaksoset. Nyt on yksi lapsi enemmän kuin Agnes on nähnyt.

Aivan kirjan alusta asti on lukijalle selvää, että kaksosista toinen, Hamnet-poika, kuolee. Lukiessa selviää, miten tapahtumat etenevät. Kohta, jossa Agnes valmistelee poikaansa hautaan on huikea, niin kaunis ja toisaalta karmea. Suru oikein tihkuu kirjan sivuilta!

Hamnetin isä laskee hänet hautaan. Miten maailmassa mies siihen kykenee? On pakko kyetä, isä tekee sen koska on pakko, mutta Agnes ei tehtävään edes ryhtyisi. Vaikka mikä olisi, hän ei kuuna kullan valkeana laskisi poikansa ruumista maan poveen, peiteltäväksi multiin, yksinään ja kylmissään.”

sivu 285-286

Hamnetissa on myös herkullisia sivuhenkilöitä. On inhottava äitipuoli, sympaattinen käly, ihana Agnesin isoveli Bartholomew. Koko yhteisö ja sen suhteiden verkko on taitavasti punottu. Tuntuu kuin itsekin astelisi Henley Streetillä ja istuisi perheen ruokapöydässä, jossa pikku Suzanne hakkaa puulusikalla pöytää.

Lapsen kuolema

Hamnet toi vahvasti mieleeni Naja Marie Aidtin upean teoksen Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja, jossa hän runoilijan kynällä kuvaa oman 25-vuotiaan poikansa huumehöyryisen kuoleman. Molemmissa kirjoissa on uskomattoman vahva tunnelma, joka tavoitti äidinsydämeni ja kirvoitti kyyneleet silmiini. Äidin ensi epätoivo, sielua raastava tuska, kaiken ympärillä olevan sulkeminen pois ja vähitellen hienoinen paluu maailmaan, josta puuttuu iso pala, mutta jossa on vielä muita läheisiä elossa. Huh, se on rankkaa luettunakin.

Palkittu ja ylistetty!

En yhtään ihmettele, että Hamnet on voittanut arvostetun Women’s Prize for Fictionin, se on valittu Waterstones-kirjakauppaketjun Vuoden kirjaksi ja Vuoden romaaniksi British Book Awardissa. Lukiessa hyppää toiseen aikakauteen, ihastelee Agnesin rohkeutta ja äidinrakkautta. Joskus toivoisi, että tapahtumat etenisivät hieman nopeammin, mutta kaikella on aikansa. Hamnetin kieli soljuu Arja Kanteleen viehättävänä suomennoksena: runsasta ja juuri sopivasti irti tästä päivästä.

Loistava loppu

Kirjan paras anti odottaa lopussa. Historioitsijat ovat spekuloineet Hamnet-pojan kuoleman vaikutusta Shakespearen tuotantoon, etenkin Hamlet-näytelmään, ja Maggie O’Farrell on kehittänyt kauniin ja täysin uskottavan teorian. Seuraavan kerran, kun näen Hamletin esitettynä, seuraan dialogia eri korvin, miettien kuinka löydän Shakespearen Hamnet-surun tekstistä.

Viitteitä tietäjille

Keskustelin englantilaista kirjallisuutta opiskelevan tyttäreni Kirren kanssa Hamnetistä. Hän pystyi minua paremmin poimimaan viitteitä esimerkiksi roolien vaihdosta ja yrttien käytöstä Shakespearen tuotannosta, joten tietäjille Hamnet tuonee vielä yhden extra-tason lukunautintoon. Meidän keskustelussamme nousi esiin mm. äkäpussi-Kate, Macbethin velhot ja Romeon ja Julian myrkkyjuoman sekoittaja.

Suosittelu

Hamnet on hieno kirja! Suosittelen sitä erityisesti heille, joita kiinnostaa historia ja Shakespeare. Tämähän on biofiktiota, jossa vahva paino fiktio-osuudessa, mutta kylläpä Hamnet sai nostettua matkakuumetta kohti Stratford-upon-Avonia ja kirjan aitoja maisemia. Kun matkalle lähtee, voi käydä katsomassa, joko Hamnet on saanut oman hautakiven kylän hautausmaalle, sillä se on Maggie O’Farrellin tavoitteena.

Kirjan tiedot

• Maggie O’Farrell: Hamnet
• S&S 2022
• Suomentaja: Arja Kantele
• 382 sivua / 10 h 41 min
• Äänikirjan lukija: Satu Paavola

Lue myös

Johnny Kniga on kustantanut suomeksi Hogathin Shakespeare-sarjaa, jossa ansioituneet kirjailijat kirjoittavat modernin version tunnetuista Shakespearen näytelmistä. Sarjassa on ilmestynyt seitsemän kirjaa, joista olen lukenut kaksi. Aiemmin ilmoitettiin, että kahdeksas olisi Gillian Flynnin versio Hamletista, mutta nyt siitä ei enää ole mainintaa Hogartin sivustolla. Se olisi saattanut olla kiinnostavaa luettavaa!

David Nichollsin teoksessa harjoitellaan Romeota ja Juliaa.

• Anne Tyler: Äkäpussi – Shakespeare kesytettynä nykyaikaan
• Edward St Aubyn: Shakespearen Kuningas Learin nykyversio
• David Nicholls: Suloinen suru – ensirakkauden kesä Shakespearen hengessä

HAMLET TEATTERISSA

Hamlet elää ja voi vahvasti teattereissa. Hamletin voi nähdä näyttämöllä ainakin Kansallisteatterissa, jossa Hamlet-esitykset jatkuvat 25.8.2022 alkaen.

Aiemmin olemme kirjoittaneet seuraavista Shakespeare-tulkinnoista:

• Rakastunut Shakespeare – hyvän mielen riemukas näytelmä
• Kansallisteatterin Macbeth – Knoweth Thy Shakespeare First!
• Suomenlinnan kesäteatteri: Kesäyön uni – kunniaksi Shakespearen juhlavuodelle
• Julia ja Romeo – hurmaavaa teinilempeä Kansallisteatterissa
• Hamlet Private – teatterin taikaa ja klassikon voimaa