Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti – eläkeläisten murhakerho ratkaisee jälleen

Terveisiä Englannin Kentistä! Vietin jälleen muutaman lukupäivän Coopers Chasen eläkeläisten kanssa, samojen, joihin tutustuin jo Richard Osmanin esikoisdekkarissa nimeltään Torstain murhakerho. Nyt murhakerho saa ratkaistavakseen kadonneiden timanttien arvoituksen. Kakkososan nimi on Mies joka kuoli kahdesti.

Sama nerokas harmaahapsinelikko on edelleen koossa. Se ei ole itsestäänselvyys, sillä kaikki murhakerholaiset ovat jo yli 70-vuotiaita. Joukon selkeä johtaja on Elizabeth, entinen MI5:n agentti, jonka hoksottimet ovat yhä hyvässä ammattivireessä. Joyce on herttaisen mummomainen sairaanhoitaja, joka ei häkelly tiukoissakaan paikoissa. Ron on entinen ammattiliittojyrä, mutta hänkin on pehmennyt ikävuosien myötä. Neljäntenä jäsenenä on Ibrahim, tyylikäs psykiatri, joka joutuu kirjan alussa onnettomuuteen.

Lue juttu sarjan ensimmäisestä osasta, jossa murhakerholaiset esitellään hieman perusteellisemmin: Torstain murhakerho.

Richard Osman on huippusuosittu brittiläinen tv-kasvo ja käsikirjoittaja. Torstain murhakerho oli menestys jo ennen ilmestymistään, ja nyt dekkari on käännetty yli 40 kielelle. Richard Osman on ehditty valita mm. vuoden kirjailijaksi (British Book Awards).

Mikäli Osman on kokenut paineita kakkososan kirjoittamisessa, se ei näy negatiivisesti lopputuloksessa. Mies joka kuoli kahdesti on vähintään yhtä viehättävä ja sujuva kuin Torstain murhakerho. Parannusta on mielestäni juonen selkeydessä ja tarinan tasapainoisessa rakenteessa. Yksinkertaisesti: kaikki toimii!

Kolme parasta pointtia

1Murhakerhon eläkeläiset ovat sympaattisia. Kukapa meistä ei haluaisi olla yhtä nokkela ja kykenevä kuin Elizabeth! Murhakerholaiset eivät kuitenkaan ole mitään yli-ihmisiä. He nukahtelevat kesken päivää, askel on hidastunut ja elämän rajallisuus on hyvin tiedostettu. Heidän tunne-elämäänsä raotetaan hyvin vähän, mutta esiin nousee suhde dementoituvaan puolisoon, suhde etäiseen tyttäreen, suhde alakouluikäiseen lapsenlapseen ja ylipäätään suhde elämään: kannattaako olla avoin ja utelias vai pysyä taatussa turvassa oman kodin seinien sisäpuolella.

2Dialogi on briljanttia, myös suomeksi eli taputukset suomentaja Antti Saarilahdelle. Näppärään sanailuun pohjautuva brittihuumori taipuu usein hieman tahmeasti suomennoksissa, mutta nyt mielestäni teksti toimii hyvin. Jotkut jutut on jätetty kääntämättä ja sekin on oikein toimiva ratkaisu. Vai miten olisit itse kääntänyt Joycen uuden Instagram-käyttäjätunnuksen: @GreatJoy69? Osmanin huumori kolahtaa minuun, se on tyylikästä, brittiläisittäin sanottuna: simply witty.

3Väkivallalla ei mässäillä. Timanttien metsästyksen tuoksinassa syntyy ruumiita, mutta murhatavat eivät ole keskiössä. Torstain murhakerholaisten supervoimat ovat monipuolinen kokemus, hyvät hoksottimet ja yhteistyö. Murhakerholaisilla on myös joukko ensimmäisestä kirjasta tuttuja luottoapureita, poliisit Chris ja Donna sekä puolalainen iso, kiltti jätti Bogdan.

Mitä olisin toivonut lisää?

Mies joka kuoli kahdesti -dekkarin alussa Joyce on hankkimassa löytökoiraa. Tämä juonilinja olisi kiinnostanut minua kovasti ja toivonkin, että tähän palataan seuraavassa osassa (uskoisin, että sellainen on tulossa).

Dekkarissa on myös romanttista jännitettä, mutta saisi olla vielä enemmän.

Seuraavaan osaan toivon myös jämäkämpää yhteiskunnallista otetta, sillä nyt rima oli todella alhaalla. Ehkä ihan kaikessa ei tarvitse ottaa kantaa, mutta eläkeläisyhteisö tarjoaa mahdollisuudet pohtia arvoja ja arvoväritteisiä rikoksia, vaikka tyyli olisikin witty. Nyt tekstissä on vihjauksia ja heittoja, mutta rikos pyörii kuitenkin timanttien, huumeiden ja mafian ympärillä.

Suosittelen

Mies joka kuoli kahdesti on todellinen hyvän mielen dekkari. Joka sivulla todistetaan, kuinka kiinnostava tekeminen ja hyvät ystävät pitävät mielen virkeänä. Uskon, että murhakerholaisten mysteereistä pitävät kaikki arvoituksia ja brittikulttuuria rakastavat iästä riippumatta. Eivät Richard Osmanin kaksi kirjaa ole turhaan keikkuneet Sunday Timesin myyntilistan kärjessä. Toimii loistavasti myös äänikirjana.

Kirjan tiedot

• Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti
• Otava, 2022
• Alkuperäisteos: The Man Who Died Twice
• Suomentaja: Antti Saarilahti
• 409 sivua / 12 h 26 min
• Äänikirjanlukija: Jukka Pitkänen

Lue myös

• Richard Osman: Torstain murhakerho – neljä neuvokasta harmaahapsea
• Sara Osman: Kaikki mikä jäi sanomatta – nykyajan ruotsalaiset juhannustanssit. Sara ja Richard eivät tietääkseni ole sukua.
• Peter James: Kuolema peittää jäljet – tv-sarjasta tuttuun Roy Graceen kannattaa tutustua äänikirjoina. Roy Grace seikkailee samoilla seuduilla eli Brighton & Hoven ympäristössä kuten murhakerholaisetkin. Coopers Chasen eläkeläisyhteisö sijoittuu kuvitteelliseen Fairhaveniin, joka muistuttaa kovasti Hastingsia.