Miranda Cowley Harris: Paperipalatsi – kun suvun kesäparatiisissa on suuri salaisuus

Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi (The Paper Palace) on hittikirja, joka nousi New York Times Bestseller -listan ykköseksi kesällä 2021. Kirja onkin aivan täydellistä kesälomaluettavaa, mutta toki sopii myös hetkiin kun illat ovat pimenneet ja kynttilät syttyvät.

Paperipalatsi kertoo Eleanorin, perheen kesken Ellen, yhden elokuisen vuorokauden tapahtumat. Hän herää aamulla muistikuviin, kuinka on rakastellut edellisillan juhlissa nuoruudenrakkautensa kanssa suvun kesäpaikan, Paperipalatsin, pihan varjoissa. Ellestä tuntuu kuin olisi tullut kotiin, näin elämän olisi pitänyt mennä. Mutta. Samanaikaisesti mökin sisällä on Ellen rakas aviomies Peter, heidän kolme lastaan, Ellen äiti sekä nuoruudenrakkaus Jonaksen vaimo. It’s complicated.

Paperipalatsi on lapsuuden paratiisi

Paperipalatsi sijaitsee Cape Codilla, suojaisen lammen rannalla. Hiekkadyynit erottavat lammen Atlantin valtamerestä. Palatsi on nimenä vitsi, sillä kyseessä on suvun kesäpaikka, joka koostuu hieman ränsistyneestä päätalosta ja heppoisista pinkopahvimökeistä, joissa nukutaan. Talvisin huonekalut peitetään lakanoilla ja petivaatteet laitetaan pusseihin hiirten varalta. Sähkö on, astiat pestään käsin ja pihalla on ulkohuussi ja suihku.

Naapurit tunnetaan vuosikymmenten takaa. Yhdessä tehdään eväsretkiä rannalle, juhlistetaan ilotulituksin itsenäisyyspäivää tai viiniä siemaillen ihan mitä vaan.

Elle on kirjan nykyhetkessä 55-vuotias. Hänen lapsuudessaan lapsia ei vahdittu, vaan he saivat kulkea metsissä mielin määrin ja uida omin päin lammissa ja meressä. Kymmenvuotiaana Elle kohtasi metsässä eksyneen pikkupojan, Jonaksen, ja sen jälkeen he olivat vuosia erottamattomat. Kaksi ruumista, yksi sydän. Kunnes tapahtui jotain, joka jäi laahaavaksi varjoksi molempien elämään.

Kirjailija Miranda Cowley Heller on luovien ihmisten suvusta. Hän on itse viettänyt kesät Cape Codilla ja asuu siellä osin edelleen. Ilmeisesti kirjan moninaiset suhteet, etenkin avioerolasten heittely useiden kotien välillä, pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Kirja on omistettu Mirandan isoäidille ja myös Paperipalatsissa isoäidit, omat tai lainatut, ovat elämän luottohenkilöitä.

Paperipalatsin rakenne

Luin Paperipalatsin printtikirjana, sain kustantajalta ennakkolukukappaleen. Äänikirja ilmestyy samoin kuin kirjakin 8.8.2022. Äänikirjan lukee Krista Kosonen.

Paperipalatsin nykyhetkessä edetään vuorokauden verran, mutta lukuisina takaumina kerrotaan Ellen suvun tarina lyhyehköinä anekdootteina isoäiti Nanettesta alkaen. Minä piirsin Ellen sukupuuta lukiessani, sillä sukuun liittyneiden henkilögalleria on laaja. Kuka olikaan Ellen isän toisen vaimon äiti tai Ellen äidin rakastajatar, joka veti alligaattorin alas vessanpöntöstä. Muistelotapahtumat etenevät kutakuinkin kronologisesti, ja mitä pidemmälle kirjassa päästään, sitä selkeämmäksi rakenne ja henkilögalleria muuttuvat.

Tartuin Paperipalatsiin jo kesäkuun lukumaratonin yhteydessä, mutta silloin oli liian kiireinen hetki heittäytyä tarinan pauloihin. Poseerausseurana Espoon Haukilahdessa on Kerttu Horilan taideteos Espoon Nelli.

Paperipalatsin kolmiodraama

Elle on aikuinen nainen, kolmen lapsen äiti. Kaksi ihanaa miestä rakastaa häntä ja hän rakastaa molempia. Aviomies Peter on englantilainen, yläluokkainen, komea toimittaja, joka kertoo ja osoittaa rakastavansa Elleä ja vaikuttaa erittäin hyvältä isältä. Peter myös tulee anoppinsa kanssa erinomaisesti toimeen. Jonas on kuvankaunis kuvataiteilija, joka huokuu luonnonvoimaa.

Seisahdun edessäni avautuvan muistojen kuilun reunalle, enkä haluaisi muuta kuin syöksyä sinne, mutta tiedän, etten voi. Jonas on eläin, Peter kivi. Ja minä tarvitsen tuekseni kallion.”

Paperipalatsi, sivu 269

Kuvaukseni vaikuttaa ehkä hieman siirappiselta, mutta sitä Paperipalatsi ei ole. Elle on yllättäen tilanteessa, jossa nuoruuden trauma on saanut uuden ulottuvuuden, vakiintunut tasapaino onkin keikahtanut uuteen asentoon. Hän pohtii, mitkä ovat olleet elämän oikeita valintoja ja mitä tästä eteenpäin.

Me emme ole pelkurien sukua. Täytyy uskaltaa kohdata pelkonsa.

Paperipalatsi, sivu 348

Kirjan asetelma on virkistävä. En muista aiemmin lukeneeni tilanteesta, jossa kaksi sinänsä upeaa miestä rakastaa ja himoitsee yli viisikymppistä naista. Tutumpi elementti on se, että viisikymppinen nainen peilaa sukuaan ja elämäänsä.

Elle ui elämän vedessä

Paperipalatsissa uidaan todella paljon. Kirjan elementti on selkeästi vesi. Luin kirjaa mieheni suvun mökillä, jossa vastarannalle on matkaa noin kilometri. Kirjassa Ellen äiti Wallace ui lammen poikki edestakaisin joka aamu, matkaa on yhteen suuntaan 1,5 km ja äiti on reilusti yli seitsemänkymppinen. Huh, melkoinen nainen!

Lammessa on myös muuta elämää. Pohjasta lymyää jättiläisnäykkijäkilpikonna, jonka pienemmät lajitoverit nousevat pintaan näykkimään vaikkapa ihmisjalkoja. Härkäsammakot kurnuttavat. Pesukarhut tulevat rannalta pihapiiriin. Lampi on kuvattu virvoittavana, voimaa ja selkeyttä antavana, mutta minusta se vaikutti melko pelottavalta, etenkin yöuinneilla. Elle on kuin äitinsä, hänkin ui joka aamu. Vedessä hän suutelee ensimmäisen kerran ja vedessä hän kokee olevansa turvassa ajatustensa kanssa. Kauempana meressä vaanivat todelliset vaarat.

Kirjan eri ympäristöjen kuvaus on hienoa: näin silmissäni Cape Codin maaston neulaset ja sammaleet, lumpeet ja hiekan, samoin kuin eri kodit, joissa kirjassa vieraillaan. Kirjailija on kertonut saaneensa tekstiinsä elävyyttä kirjoittamalla runoja. Kuvauksista tulee helposti mieleen toinen amerikkalainen esikoiskirjamenestys eli Delia Owensin Suon villi laulu.

Paperipalatsin parhaat palat

Paperipalatsin henkilögalleriaan kuuluu varsin värikkäitä henkilöitä, kukaan ei huku tapettiin. Mieleen tulevat newyorkilaisia kuvaavat kirjat ja elokuvat, joissa kaikki ovat sanavalmiita, älykkäitä ja vapaamielisiä taiteilijoita. Mukana tietenkin myös myös muutama surumielinen ja ahdistunut.

Paperipalatsissa esiin nousevat naiset. Ellen lisäksi on muitakin reippaita naisia, mutta myös rasittavia naisia. Eräskin kolmas vaimo on karmea tapaus. Ellen miehet, Peter ja Jonas, ovat sympaattisia ja ihania, mutta toisaalta melko samankaltaisia ainakin nokkelassa dialogissaan. Lukijana jäinkin miettimään, mitkä muut asiat miehiä erottivat kuin se, että Peter tupakoi jatkuvasti (selkeä miinus) ja se, että Jonas oli ainoa, joka tiesi Ellen salaisuuden (selkeä plussa).

Pohdin myös, minkälainen Elle oikeastaan oli. Pienenä hän oli kiltimpi ja mukautuvaisempi kuin isosiskonsa. Hyvä koulussa, loistava uimari, mutta muutoin emme tiedäkään hänestä kovin paljoa. Ellen kertojan ääni tuo esiin muut ihmiset, mutta aikuisen Ellen ihon alle ei paljoa päästä.

Ellen salaisuus ja sen aiheuttama trauma on kirjassa käsitelty erinomaisesti. En kerro tässä, mistä on kyse, mutta kyseiset tapahtumat on kerrottu vaikuttavasti. Kovin yksin on Elle traumansa kanssa joutunut olemaan. Kirja lähtee isoäidin aikaisista asioista, mutta historian tuokiokuvat kehystävät hienosti Ellen mielentilaa. Hän liittyy tiiviisti menneisiin sukupolviin, jotka varmasti ovat toivoneet Ellelle hyvää kuten Ellekin toivoo nyt omille lapsilleen. Oli hänen omat ratkaisunsa mitä tahansa.

Kirjan dialogi on monin paikoin ihanan nokkelaa. Käännös toimii, paitsi en kutsuisi paikkaa Perämetsäksi. Tosin en tiedä mikä se alkukielellä on, mutta Perämetsä tuo mieleeni Putkinotkon ja niin holtittomasta toiminnasta ei ole kyse.

Täydellinen lukupiirikirja

Paperipalatsi on aivan täydellinen lukupiirikirja etenkin monitulkintaisen loppunsa vuoksi. Se on todella koukuttava (minä luin mökillä päivin ja öin), tunteisiin vetoava ja mielenkiintoinen. Rakenne toimii, mitä sopii tv-sarjojen tuottajalta odottaakin. Kun jo luulet kaiken oleellisen tietäväsi, niin taas tulee jotain yllättävää. Paperipalatsi tarjoaa paljon sytykettä arvokeskustelulle ja tietenkin sille, kumman kaa.

Vahva suositus, todellinen lukunautinto

Viihdyin erinomaisesti Paperipalatsin seurassa. Se on kunnon lukuromaani, jota suosittelen niihin hetkiin, kun voi viettää hieman pidempään kirjan parissa. Kun pääsee Paperipalatsin tunnelmaan, sieltä ei heti malta lähteä. Tarinassa on surullisia ja karmeita tapahtumia, mutta yhtälailla romantiikkaa, ihania hetkiä ja taianomaisia tunnelmia.

Miranda Cowley Heller (synt. 1962) kasvoi taiteilijoiden ja kirjailijoiden perheessä New Yorkissa. Hän on työskennellyt haamukirjoittajana, Book Doctorina ja HBO:n draamatuotannon johtajana. Ei siis ihme, että Paperipalatsi on siirtymässä myös tv:n minisarjaksi. Kuva Stepha Dansky / Tammi

Kirjan tiedot

  • Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi
  • Tammi 2022
  • Alkuperäisteos: The Paper Palace
  • Suomentaja: Tuulia Tipa
  • 403 sivua / 14 h 37 min
  • Äänikirjan lukija: Krista Kosonen

Rating: 4.5 out of 5.
Kommentit
  1. Anki
  2. Tuulevin lukublogi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. Tuulia / Lukutuulia
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Jonna / Kirjakaapin kummitus
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  5. Viivi / Kirjailuja
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  6. Jane / Kirjan jos toisenkin
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  7. Aline
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  8. Amma
    • Avatar photo Kirsi Ranin
      • Elina
        • Avatar photo Kirsi Ranin

Kommentoi