Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä – Yönainen matkusti ”yhden käsilaukun taktiikalla”

Yhdysvaltalainen journalisti Nellie Bly tuli suomalaisille lukijoille tutuksi Mia Kankimäen mainiosta ja erilaisesta matkakirjasta Naiset joita ajattelen öisin. Nellien, todellisen yönaisen 132 vuotta sitten julkaistu matkakirja Maailman ympäri 72 päivässä on vuosi sitten ilmestynyt myös suomeksi.

Nellien oikea nimi oli Elizabeth Jane Cochran (1864 – 1922), mutta koska naisen ei ollut soveliasta käyttää lehtijutuissa omaa nimeään, hän käytti toimittajana nimeä Nellie Bly. Häntä voi pitää tutkivan journalismin pioneerina, sillä tunnetuksi hänet teki New York World -lehdelle kirjoittamansa kohuartikkeli 10 päivää mielisairaalassa. Bly tekeytyi mielisairaaksi ja päätyi sairaalaan, jonka surkeita olosuhteita ja kyseenalaisia hoitokeinoja hän kuvasi jutussaan. Lehden omisti Joseph Pulitzer, jonka nimi elää merkittävässä kirjallisuus- ja journalismipalkinnossa.

Vielä tunnetumpi Nelliestä tuli oman juttuideansa ansiosta. Hän halusi matkustaa maailman ympäri ja rikkoa Jules Vernen romaanihahmon Phileas Foggin ennätyksen. Päätoimittaja piti ideaa hyvänä, mutta talouspäällikkö tyrmäsi sen. Hänen mukaansa nainen tarvitsisi matkalle suojelijan ja niin paljon matkatavaraa, etteivät nopeat muutokset matkasuunnitelmassa onnistuisi. Vain mies voisi tehdä matkan nopeasti.

Yhden käsilaukun taktiikka

Vuoden viivästyksen jälkeen matka kuitenkin onnistui, ja Nellielle jäi vain vuorokausi aikaa valmistautua. Hän pani töpinäksi, tilasi matka-asun, leningin, ulsterin ja vielä toisenkin leningin, josta hänen kuitenkin piti luopua, sillä se ei mahtunut hänen ainoaan matkatavaraansa, käsilaukkuun.

Uskon vahvasti siihen, että mikään ei ole mahdotonta, jos vain suuntaa energiansa oikein. Kun haluan saada asiat tehdyksi, mikä tapahtuu aina viime hetkellä, ja minulle vastataan jotain sellaista kuin ”on liian myöhäistä, tuskinpa se onnistuu”, sanon yksinkertaisesti:
   ”Pötyä! Se onnistuu kyllä, jos vain haluat. Kysymys kuuluu, haluatko.”

Nellie matka-asussaan. Kuva Wikimedia Commons.

Nellien maailmanympärysmatka alkoi torstaina 14.11.1889 klo 9.40. Matkareitti kulki New Yorkista Southamptonin kautta Lontooseen ja kanaalin yli Ranskaan. Ainoa poikkeus reitillä oli vierailu Jules Vernen ja tämän vaimon luona Amiensissä, olihan Nellie saanut idean matkaansa kuuluisan kirjailijan romaanista, jossa matka taitettiin 80 päivässä. Sitten matka jatkui junalla Italiaan ja sieltä laivalla Suezin kanavan kautta Adeniin.

Minulle Adenin täydelliset pronssipatsaiden kaltaiset naiset olivat lumoava näky. He olivat kietoneet vyötäröidensä ympärille viehättävästi poimutettua ohutta silkkiä, joka ulottui polviin ja jonka kulma oli vedetty takaa ylös ja tuotu olan yli rinnan poikki ristiin. Heidän paljaissa, täydellisenmuotoisissa käsivarsissaan ja ranteissaan oli paksuja rannerenkaita, usein ketjuilla toisiinsa yhdistettyinä. Myös nilkoissa oli renkaita, ja sormet ja varpaat olivat täynnä sormuksia. Toisinaan heidän nenästään roikkui suuria renkaita, ja korvalehdet olivat lähes aina täynnä korvarenkaita aina korvannipukasta korvan ja pään yhtymäkohtaan. Renkaita oli niin tiheässä, että kauempaa näytti kuin korvassa olisi kultareunus.

Colombossa, nykyisessä Sri Lankassa, Nellie joutui odottamaan viisi päivää matkan jatkumista. Hän tuskaili viivästystä mutta tutustui myös Colombon lähiympäristöön ja vieraili oopperassakin.

Merisairaat kasvot

Colombosta matka jatkui Oriental-laivalla, jonka kohteliasta henkilökuntaa ja hyvää ruokaa Nellie kehui. Suuri osa Nellie Blyn matka-ajasta kuluikin eri laivoilla. Ennen maailmanympärysmatkaansa Nellie ei ollut matkustanut laivalla, ja heti ensimmäisellä meriosuudella hän tutustui viheliäiseen seuralaiseen, merisairauteen. Myöhemmilläkin meriosuuksilla Nellie kuvasi värikkäästi äkillisiä poistumisia ruokailuista ja koko seurueen huonovointisuutta. Hän ei myöskään jättänyt mainitsematta, kun kohtelu laivalla oli epäystävällistä tai ruoka huonoa. Vastapainoksi hän antoi myös kiitosta.

Malesian Penangin ja Singaporen kautta Nellien matka jatkui Hong Kongiin, jonne hän tuli matkan 39. päivänä mukanaan Singaporesta ostettu apina. Hong Kong ei saanut Nellieltä kiitosta, sillä kaupunki ja sen asukkaat olivat hänestä epäsiistejä. Ärtymystä lisäsi tieto, että laiva Japaniin, Nellien seuraavaan kohteeseen lähtisi vasta viiden päivän kuluttua.

Nellien matkareitti maapallon ymäri. Kartta Punos-kustannuksen sivuilta.

Kahden naistoimittajan kisa

Toinen paha takaisku oli Nellien Hong Kongissa saama tieto, että hänellä oli kilpailija, samaan aikaan vastakkaiseen suuntaan lähtenyt toimittaja, nainen hänkin, joka oli jatkanut matkaansa Hong Kongista kolme päivää aikaisemmin. Nellie ei kirjassaan palaa enää myöhemmin tämän kilpailijan kohtaloon, mutta googlaten selviää, että kyse oli Cosmopolitan-lehden toimittajasta, ja molempien matkaajien kisaa seurattiin lehdissä ympäri maailman. Kisan voitti Nellie, kollega ehti perille vasta muutama päivä hänen jälkeensä.

Nellie vietti Hong Kongin päivät kaupunkiin tutustuen, kantotuolissa kulkien ja juuri valmistuneella funikulaarilla Victoria Peakille matkaten. Nellien kunniaksi haluttiin järjestää illallisia ja vastaanottoja, mutta niistä hän kieltäytyi – koska hänellä oli vain yksi puku. Läheisessä Kantonin kaupungissa hän käy kiinalaisen oppaan vetämän ryhmän mukana temppeleissä ja vankilassakin, sekä mestauspaikalla, jossa vuosittain teloitettiin yli 400 rikollista ja kapinallista.

Nellien lehtiartikkelien pohjalta julkaistiin kirja ja matkasta tehtiin myös lautapeli. Kuva National Portrait Gallery.

Jos kiinalaiset olivat Nelliestä likaisia, tyytymättömiä ja ärtyisiä, japanilaisia hän ylisti. He olivat hänen mukaansa ”puhtain kansa maan päällä”.

Jos rakastuisin ja menisin naimisiin, sanoisin puolisolleni: ”Tule, tiedän missä paratiisi on.” [–] jättäisin synnyinmaani ja lähtisin Japaniin, rakkauden, kauneuden, runouden ja puhtauden maahan. Olen jostain syystä aina yhdistänyt Japanin ja sen asukkaat Kiinaan ja kiinalaisiin ja kuvittelin, ettei toinen ole toista kummempi. En olisi voinut olla enempää väärässä. Japani on kaunis. Naiset ovat ihastuttavan suloisia. Japanilaisista miehistä en tiedä paljonkaan, paitsi etteivät he meidän miehisen komeuden mitta-asteikollamme sijoitu korkealle, sillä he ovat pienikokoisia, tummia ja kaukana puoleensavetävistä. Heidän sanotaan olevan äärimmäisen älykkäitä, joten en nyt puhu heistä kaikista, ainoastaan niistä, joita kohtasin.”

Maailma valkoisen amerikkalaisen silmin

Nellie Bly tarkkailee ympäristöään ja matkan varrella kohtaamaansa oman aikakautensa amerikkalaisen naisen silmin. Häneltä ei juurikaan heru myötätuntoa köyhissä ja alkukantaisissa oloissa eläville. Hän edellyttää palvelua ja odottaa, että hänen amerikkalaiset rahansa kelpaisivat kaikkialla.

Journalistin tapaan hän on kuitenkin utelias ja silloin, kun aika riittää, hän tutkii ympäristöään kiinnostuneena ja kirjaa huomionsa ylös. Useammassa maassa hän käy hautausmailla ja hautajaisissa tai seuraa hääkulkuetta, ja raportoi länsimaista poikkeavia tapoja ja kuvailee ihmisten ulkonäköä ja rakennuksia. Sukellus yli 130 vuoden takaiseen maailmaan, jossa on paljon enemmän eksotiikkaa kuin nykyisin, on kiinnostava, ja Nellien taitavaa tekstiä lukee mielellään. Eläväksi sen tekevät myös keskustelupätkät, jotka hän on kirjannut mukaan.

”Ole aivan saamarin reipas!” on yksi niistä neuvoista, joita Mia Kankimäki antaa itselleen ja muille naisille Naiset joita ajattelen öisin -kirjassa. Sitä Nellie todellakin oli, reipas ja rohkea.

Nellien viimeinen merireitti vei Oceanic-laivalla Tyynenmeren yli Jokohamasta San Franciscoon. Viimeinen etappi, Amerikan mantereen ylittäminen junalla oli yhtä juhlaa. Kaikkialla Nellie otettiin vastaan sankarina ja häntä kiritettiin loppuun asti. Nellien tavoite 75 päivää alittui ja kaikkiaan hänen matkaansa kului 72 päivää, 6 tuntia ja 11 minuuttia. Tarkasti tilastoiden Nellie kirjasi matkansa keskinopeudeksi ilman pysähdyksiä 26 km/h.

Vastaanottokomitea Nellien saapuessa perille voitokkaalta maailmanympärimatkaltaan. Kuva ilmestynyt Frank Leslie’s Illustrated News.

Suomenkielinen versio

Maailman ympäri 72 päivässä on ilmestynyt suomeksi pienen Punos-kustannuksen julkaisemana. Punoksen perustaja Tuija Tuomaala on myös suomentanut kirjan. Hän on halunnut kustantaa suomeksi ”unohdettuja klassikoita ja kirjahelmiä vuosien takaa”, ja varsinkin naisten kirjoittamia. Nellie Blyn kirja on juuri tällainen helmi, joka on ollut syytäkin löytää. Siitä kiitos ja kunnia Tuomaalalle, jonka käännöstäkin voi kiittää.

Kirjan ulkoasu on vaatimaton, ja pehmeäkantisena kirjastosta lainaamani kappale oli kaiken lisäksi surkeasti muovitettu. Sisällön arvoa ulkoiset seikat eivät himmennä. Iloinen uutinen on, että Maailman ympäri 72 päivässä ilmestyy 17. elokuuta äänikirjaversiona.

Punos-kustantamon sivuilla on paljon tekstiä ja kuvia Nellie Blyn maailmanympärysmatkasta. Käy lukemassa lisää tämän linkin kautta: (KLIK).

  • Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä
  • Punos-kustannus, 2021
  • Around the World in Seventy-Two Days, 1890
  • Suomentanut Tuija Tuomaala
  • 234 sivua / 7 t 25 min
  • Ilmestyy äänikirjana 17.8.2022
  • Lukija Johanna Kokko

Rating: 4 out of 5.
Nellie Bly oli viehättävä nuori nainen, joka laivamatkoilla sai sekä ihailijoita, suojelijoita että ystäviä. Myöhemmin hän jätti toimittajan uran, meni naimisiin miljönäärin kanssa ja johti miehensä kuoleman jälkeen tämän metallialan suuryritystä, joka kuitenkin myöhemmin meni konkurssiin. Kuva United States Library of Congress.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *