Paimiolaiseen mäntymetsään syntyi Aino ja Alvar Aallon suunnittelema kokonaistaideteos, johon pääsee nyt tutustumaan

1930-luvun alkupuolella valmistui kaksi upeaa rakennusta, jotka merkitsivät Aino ja Alvar Aallon uran kannalta läpimurtoa, myös kansainvälisesti. Paimion tuberkuloosiparantola valmistui vuonna 1933 ja kaksi vuotta myöhemmin Viipurin kirjasto. Paimion parantola on nyt avoinna kävijöille ja sitä voi lämpimästi suositella arkkitehtuuri- ja kulttuurimatkan käyntikohteeksi. Minä vierailin Paimiossa helteisenä elokuun päivänä.

Alun perin lähimpänä kameraa oleva parantolan osa oli avoparvekkeita. 1960-luvulla, kun parantola muutettiin yleissairaalaksi, parvekkeet muutettiin hoitajien työskentelytiloiksi.

Pohjusta matkaa lukemalla blogijuttumme kahdesta Aaltoihin liittyvästä kirjasta, Heikki Aalto-Alasen isovanhempiensa kirjeenvaihtoon perustuvasta kirjasta Rakastan sinussa ihmistä ja Jari Järvelän fiktiokirjaan AinoA. Kuuntele myös podcastimme, jossa vierailemme Kirsin kanssa Aaltojen kodissa Helsingin Munkkiniemessä ja keskustelemme näistä kirjoista. Tässä linkki juttuun, jonka kautta pääset kuuntelemaan myös podcastin: (KLIK)

Paimion parantolan kaupassa oli myynnissä myös Rakastan sinussa ihmistä -kirjaa.

Paimion parantola on kesäkautena auki 28.8. asti tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 19.00. Opastetuilla kierroksilla pääset parhaiten tutustumaan rakennuksen historiaan sekä talon näyttelyihin. Päivittäin järjestetään viisi opaskierrosta, joista yksi on englanniksi. Liput kierroksille kannattaa varata etukäteen.

Rakennuksessa on myös lounasravintola Toivo, jonka paistetut muikut maistuivat erinomaisilta ennen opaskierrosta. Tässä vielä linkki Paimion parantolan sivuille, josta saat lisätietoa ja voit ostaa liput opaskierroksille: (KLIK)

Talo tulvii valoa suurista ikkunoista ja luonto on lähellä.

Valoa tulviva talo

1930-luvulla rakennettiin useita maakunnallisia tuberkuloosiparantoloita, ja Varsinais-Suomen alueelle tulevasta Paimion parantolasta järjestettiin avoin ja anonyymi arkkitehtuurikilpailu, jonka Aino ja Alvar Aallon ehdotus voitti. Valmistuneesta parantolasta tuli humaanin funktionalismin malliesimerkki, rakennus, jossa yhdistyivät ihmisläheisyys ja käytännöllisyys. Arkkitehtuuri palveli potilasta ja hänen parantumistaan.

Keltainen, turkoosi ja musta ovat käytävätilojen värejä.

Ulkoa valkoinen rakennus yllätti sisätilojen väreillä, keltaisella lattialla, voimakkaalla turkoosilla ja mustalla tai rauhoittavalla vihreällä värillä. Valoa tulvi rakennukseen suurista ikkunoista, ja potilashuoneiden ikkunat ulottuivat lähes lattiaan asti niin, että makuultakin pystyi näkemään ulos. Kaarevat muodot olivat paitsi kauniita myös helpompia puhdistaa. Parantolan ruokala muuntui myös elokuvateatteriksi, olihan Alvar Aalto tunnetusti elokuvista innostunut.

– sitä vaan, että tee siinä väriasiassa aivan diktaattorivaltuuksilla, kuinka tahdot ja pidä norjalaiset kurissa. Tee se – muista – omana työnäsi. Ja tee hyvä – kyllä sinä sen osaat.

Alvarin kirjeestä Ainolle todennäköisesti Paimion parantolan väreihin liittyen. Norjalaisilla hän viittää arkkitehtitoimiston norjalaisiin arkkitehteihin.
Parantola-aikana viherkasvit sijoitettiin ikkunoiden väliin, jotta ne eivät keräisi pölyä ja levittäisi bakteereita. Nyt juhlatilan kulmaikkunoiden välissä on näytillä Paimio-tuoli.

Rakennusten lisäksi Aallot suunnittelivat rakennuksen pienimmätkin yksityiskohdat, joissa otettiin huomioon ehdottoman puhtauden ja pölyttömyyden vaatimukset. Paimioon suunnitelluista huonekaluista, varsinkin Paimio-tuolista tuli yksi Aaltojen tavaramerkki.

Kauneus on tarkoituksen ja muodon sopusointu.​ 

Alvar Aalto

Kurkistus ajan hoitokeinoihin

Parantola oli mitoitettu yli 270 potilaalle, joiden pääasiallinen hoitomuoto oli ulkoilmassa, suurilla parveilla makaaminen ja mäntymetsän tervehdyttävän ilman hengittäminen. Hoito käsitti kolme kertaa päivässä ulkona oleskelun 1,5 – 2 tuntia kerrallaan, myös talvisin, jos pakkanen oli alle 15 astetta. Potilaat saattoivat viettää parantalossa jopa kaksi vuotta, ja osa opiskeli itselleen parantola-aikana myös uuden ammatin.

Seitsemännen kerroksen lähes 100 metriä pitkälle avoparvekkeelle mahtui yli sata potilasta saamaan ilmahoitoa.

Parantaloalue oli oma maailmansa, jossa potilaiden lisäksi asuivat myös hoitajat ja lääkärit omissa asunnoissaan. Hoitajat olivat naimattomia naisia ja heitä varten oli parantolan yhdessä siivessä yksiöt. Lääkärit olivat perheellisiä miehiä ja asuivat sairaalarakennuksen lähellä olevissa rivitaloissa.

Koska tuberkuloosi oli vaikea ja tarttuva tauti, paimiolaiset pelkäsivät sen leviävän parantolasta lähiseudulle. Parantolan alue oli eristetty ja sillä oli mm. oma vesi- ja viemärisysteeminsä. Erityisen tarkasti oli suunniteltu yskösten poistoviemäröinti ja ysköskuppien desinfiointi.

Alkuperäisistä potilashuoneista on säilynyt yksi. Takaseinällä lavuaarit ja niiden välissä ysköksille oma, erilliseen viemäriin vievä astia.

Tuberkuloosiparantolana Paimio toimi 1960-luvulle. Sen jälkeen se toimi yleissairaalana 2010-luvulle asti. Nykyisin rakennuksesta vastaa Paimion parantola -säätiö.

Paimion parantola on erinomainen päivän matkakohde, mutta siellä pystyy yöpymään erillisessa vierastalossa. Suosittelen valitsemaan 90 minuutin opaskierroksen, niin paljon kiinnostavaa talossa on sekä arkkitehtonisesti että tuberkuloosin parannuskeinojen kannalta.

PAIMION PARANTOLA
PAIMIO SANATORIUM
Alvar Aallon tie 275
21540 Paimio
info@paimionparantola.fi
041 318 4431

Kommentit
  1. Eila Ranta
    • Airi Vilhunen

Kommentoi