Johanna Venho: Syyskirja – lämmin ja haikea biofiktio Tove Janssonista luopumisen hetkellä

Johanna Venho kirjoitti vuonna 2019 erinomaisen biofiktion Sylvi Kekkosesta, kirjan nimi oli Ensimmäinen nainen. Kirsin Book Club piti lukupiirin Tamminiemen pihalla ja ihasteli, kuinka uskottavasti Johanna toi tekstillään Sylvin eläväksi. Lue juttumme Ensimmäisestä naisesta.

Biofiktion kohteena Tove Jansson

Myös Johanna Venhon syksyllä 2021 ilmestynyt Syyskirja on biofiktiota eli kirjaa raamittaa tosiasiat Tove Janssonin elämästä, mutta Toven päänsisäiset ajatukset ovat Johannan mielikuvituksen tuotetta. Sylvi Kekkosesta hän kirjoitti minä-muodossa, mutta Syyskirjassa Johanna etäännytti kerrontaa kirjoittamalla Tove-osuudet hän-muodossa.

”Vaikka kuuntelin jopa Toven ääntä taustatyönä, en uskaltanut mennä minä-kertojana hänen nahkoihinsa.”

Johanna Venho Helsingin kirjamessuilla 2021

Syyskirjassa eletään syyskesää 1991. Tove Jansson ja elämänkumppani Tuulikki Pietilä viettävät viimeisiä päiviä rakkaassa Klovharun saaressaan, jossa on vietetty 30 kesää. Ikä painaa sen verran, että seuraavana kesänä saareen ei enää palattaisi. Siinä on hyvä hetki reflektoida elämän tärkeitä valintoja, mitä taiteilijuus on edellyttänyt niin Tovelta kuin aiemmin hänen äidiltään Hamilta.

”Tove Jansson näkee kaiken huumorin lämpimässä valossa”, sanoi Syyskirjan kirjoittanut Johanna Venho, kun WSOY:n Anna-Riikka Carlson kysyi Helsingin kirjamessujen lukupiirissä Johannan päällimmäistä ajatusta Tovesta.

Syksyn vastapainona kevät

Tove Jansson on kirjoittanut vuonna 1972 Kesäkirjan (Sommarboken), jossa ollaan samalla Klovharun saarella. Biofiktion nimeäminen Syyskirjaksi on hyvä valinta, sillä nyt ollaan vielä enemmän elämän syksyssä, luopumisvaiheessa, sillä saaren rantakivillä ei hyppele pientä Sophia-tyttöä.

Mutta myös Syyskirjassa löytyy pirteää energiaa eli kirjan toinen tärkeä hahmo on Maria, nuori opiskelija, joka ihailee suuresti Tovea. Johanna Venho kertoi messujen lukupiirissä, että Mariassa on paljon häntä itseään opiskelijana, hänkin oli ihaillut Tovea, pitänyt tätä esikuvana. Tosin fiktiivisen Marian Tove-ihailu saa jo pakkomielteisiä piirteitä, kun hän naapurisaaresta kiikaroi Toven ja Tuutikin askareita.

Polttopisteessä taiteilijan valinnat

Johanna Venho kertoi, että hyvästijättö tuli Syyskirjan teemaksi melko alkuvaiheessa.

Halusin, että on saari. Aluksi tekstissä oli kuvitteellinen saari, joka sitten muuttui Klovharuksi, kun pääsin käymään siellä. Käynti muutti koko kirjaa! Minua kiinnostaa vanheneminen ja kuvittelin Toven tilanteen: 30 vuotta Klovharussa ja sitten oli pakko jättää rakas saari.

Johanna Venho Helsingin kirjamessuilla 2021

Tove on luopumisen äärellä, elämän taitekohdassa, jolloin tietää että jokin on iäksi mennyttä, eikä ole tulevaisuudesta mitenkään erityisen innoissaan. On aika reflektoida, mitä saari ja luonto ovat merkinneet, mitä äitisuhde on merkinnyt, mitä olen saavuttanut, millä on ollut merkitystä, mistä olen jäänyt paitsi.

Rakkautta se on. Elämän ensimmäinen suuri rakkaus. Hamin käsi ohjaili häntä, Hamin katse ohjaili. Jos hän käyttäytyi huonosti – harvoin sitä tapahtui! – ei Ham sanonut mitään, vain katsoi häntä tyynillä, vakavilla silmillään. Se riitti.

Syyskirja, sivu 214-215

Tove miettii paljon oman äitinsä, rakkaan Hamin valintoja. Kuinka tuo uuttera nainen tuki häntä ja elätti perhettään. Keskittyi välttämättömään. Toven perhe on Tooti, jonka kanssa on jaettu arki ja taiteentekeminen. Ja nyt yhdessä hyvästellään kesäparatiisi.

Luku, jossa mikään ei katoa ja kädessä on ruusu

Syyskirjan Tove-luvut on nimetty hurmaavasti. Tulee tunne, että niin Tovekin olisi ne halunnut nimetä. Koko kirjassa on hyvin tovemainen henki. Tai paremminkin Syyskirja on linjassa viime aikain Tove-kirjojen ja muiden tuotantojen kanssa.

Luimme lukupiirissämme Tuula Karjalaisen, Tove Jansson -Tee työtä ja rakasta, elämäkertakirjan, josta sai faktarungon tapahtumille. Sitä täydensi Boel Westinin ja Helen Svenssonin Brev från Tove Jansson. Kävimme yhdessä Ateneumin taidenäyttelyssä, katsomassa Toven Svenska Teaternissa ja toki Tove-leffakin on nähty. Syyskirja sopii hyvin jatkoksi, kertaa elämän ja kuvaa ikääntyneen Toven ajatuksia.


LUE: Tove Janssonin kirjeet ja muuta ”svammelia”

LUE: Kaksi naista ja meri – teatteriesitys Lahden Kaupunginteatterissa

LUE: Svenska Teatern Tove-näytelmä


Minulle Syyskirja oli ilman muuta kirja Tovesta. Rinnalla kulkee nuoren Marian tarina, jossa on äidin sairautta, alistavaa poikaystävää ja melko käsittämätöntä Toven fanittamista. Maria toi toki kontrastia Toven tilanteeseen, hän on nuori ja monet elämänvalinnat vielä edessä. Yhteistä on molempien vahva suhde luontoon.

Muistan, kuinka aikoinaan lukupiirikaverini sanoi, että ei ole koskaan fanittanut ketään, mutta nyt Toven elämäkerran luettuaan, hän voi fanittaa Tovea. Minullakin on vähän samanlainen tunne. Onneksi myös Johanna Venho on kirjoittanut kunnioittavalla ja inhimillisellä otteella Tovesta. Ei kuitenkaan lääpällään, vaan erittäin tyylikkäästi. Syyskirjasta jää mieleen lempeän syyspäivän lämpö ja haikeus.

St. Georgen lukupiiriläisten kommentteja Syyskirjasta

Syyskirjasta keskusteltiin sekä St. Georgen lukupiirissä että Helsingin Kirjamessujen lukupiirilavalla. St. Georgessa vaikutti, että mielipiteet kirjasta vaihtelivat sen perusteella, mitä lukupiiriläiset tiesivät Tove Janssonin elämänvaiheista. Jos ei tiennyt paljoa, kirja tarjosi tiedonmurusia. Jos taas historia oli selvillä, kirjaa luki enemmän tunnetilan tuojana.

Syyskirjasta keskusteltiin St Georgen lukupiirissä WSOY:n Leena Balmen (oikealla) johdolla lokakuussa 2021.
  • ”Aivan ihana, luin nautiskellen.”
  • ”Laaja taustatyö paistoi hieman läpi.”
  • ”Olen ihan fiiliksissä. Tovessa kiehtoo hänen monipuolisuutensa!”
  • ”Minulle tämä kirja ei antanut mitään. En ole koskaan ollut kiinnostunut muumeista tai Tove Janssonista.”
  • ”Olisi hyvä tuntea Toven tuotanto vielä paremmin, silloin Syyskirjasta saisi kunnolla irti.”

Tuo viimeinen lukupiirissä tallentamani lausahdus pitää hyvin paikkansa. Johann Venho itsekin kertoi, kuinka hän luki Toven tuotantoa kirjoittaessaan ja silloin esimerkiksi viimeisimmät muumikirjat avautuivat hänelle uudelleen. Muumilaakson marraskuussa on sama tilanne kuin Syyskirjassa eli Maria menee saareen kun Tove on jo lähtenyt. Samoin Vaarallisessa matkassa Sanna-tytön silmälasit rikkoutuvat kuten Mariallakin.

Syyskirjan päällyksen maalaus on Rauha Mäkilän ja kannen on suunnitellut Martti Ruokonen.

Kirsin Book Clubin Pirjon mietteet Syyskirjasta

Myös Pirjo Helenius-Viitamäki kirjasi mietteitään Syyskirjan luettuaan:

Johanna Venhon Syyskirjan lukeminen oli todellista mielen hoitoa, minulle se oli suuri kirja ja merkittävä lukukokemus. Ihmisten luontoyhteys on kirjan tärkeä teema. Ihmiset elivät luonnon armoilla ja rakastivat merta, jokaista kalliota, kallion koloa ja kaikkea kasvillisuutta, joka sinnikkäästi puski esiin karusta maastosta. Kirja on hyvästijättö saarelle, pitkä, lähes elämänmittainen matka muistoihin ja menneisyyteen.

Syyskirja oli suuri rakkaustarina monella tasolla, Toven ja Tootin tarina, rakkaus luontoon ja luonnonsuojelija Marian rakkaus Toven kirjoihin. Ankarissa olosuhteissa elettiin varsin vaatimatonta, mutta taiteellisesti hyvin rikasta elämää, Tooti oli kädentaitaja, joka piirsi tai puuhaili koko ajan ja jonka kädenjälki näkyy saaren rakennelmissa. Säät sanelivat paljon, mutta myrsky oli ystävä, joka puhalsi kaiken kaupungin kuonan ihmisestä.

Johanna Venho on kirjoittanut niin kauniisti ja elävästi, että sanoista aistii haikeuden ja surun, joka liittyy luopumiseen. Lukiessani kirjaa oivalsin lisää muumien filosofiaa ja muutaman tarinan liitin mielessäni suoraan Toven omakohtaisiin kokemuksiin saarella.

Kirjan tiedot

  • Johanna Venho: Syyskirja
  • WSOY 2021
  • 280 sivua / 6 h 55 min
  • Äänikirjan lukija: Sari Haapamäki

Rating: 4 out of 5.
Naisia Syyskirjan takana: kirjailija Johanna Venho (vas.), kustantaja Anna-Riikka Carlson, WSOY:n markkinointi- ja viestintäjohtaja Reetta Miettinen ja kustannustoimittaja Hanna Pudas.
Kommentit
  1. Tea
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Kommentoi