Jumalainen näytelmä tuo Valter Juveliuksen elämän ihmeelliset käänteet Espoon Kaupunginteatterin näyttämölle

Tomi Alatalo Kasimir Leinoja ja Eetu Känkänen Valter Juveliuksena.

Espoon Kaupunginteatterin johtaja Erik Söderblom tarjosi Juha Hurmeelle tilaustyötä. Toiveena oli näytelmä, joka pohjautuu Timothy R. Stewartin palkittuun tietokirjaan Valter Juvelius ja kadonneen aarteen metsästys. Hurme suostui, sillä hän piti kirjan suurena ansiona sen tieteenfilosofista pohdintaa tiedon ja uskon liikkuvista rajoista. Sen lisäksi tietenkin, että Valter Juveliuksen tutkimusretki Jesusalemin Temppelivuorella liitonarkkia etsimässä on mitä uskomattomin tositarina.

Lue lisää: Timo R. Stewart: Valter Juvelius ja kadonneen aarteen metsästys – uskomaton tositarina!

Miten tietokirjasta tehdään näytelmä

Käsiohjelmassa Juha Hurme kertoo käsikirjoitukseen tuomistaan ratkaisuista. Hän keskittyy kahteen paikkaan. Ensimmäisellä puoliajalla ollaan Valter Juveliuksen tohtorinväitösjuhlissa Kankaanpäässä, joissa vierailee myös aikalaiset Eino ja Kasimir Leino ja L. Onerva, kaikki runoilijoita. Toisella puoliajalla ollaan jerusalemilaisessa hotellihuoneessa tilanteessa, kun syndikaatti on juuri kärähtänyt laittomista, lahjonnalla avulla toteutetuista kaivauksista Kalliomoskeijan alla.

Runoilijoiden visiitti on täyttä fiktiota, mutta hyvää, rinnasteista ajankuvaa. Samoin Valter tai hänen siskonsa Ester eivät olleet pääsiäiskapinan aikoihin Jerusalemissa. Laittomat kaivaukset tapahtuivat vasta, kun Valter oli jo palannut takaisin Viipuriin.

Cécile Orblin (Ester Juvelius) ja Tomi Alatalo (Habib Bey) Jerusalemissa.

Näytelmän lopussa on vielä eräs aikalaisruno, ilkkuva teksti Valter Juveliuksen retkestä, sekä hieno kuvitteellinen kiteytys, mitä Valter olisi seuraavaksi voinut tehdä.

Näytelmässä on runsaasti tietoa pohjalla. Tekstiä on paljon, niin paljon, että kaikkea ei pysty ensikertalaisena sulattamaan. Se, että olin lukenut Stewartin kirjan, ja keskustellut siitä lukupiirissä, auttoi hahmottamaan tapahtumien kulkua. Kirjassa liitonarkin etsintä on tärkeässä roolissa ja minä katsoin näytelmääkin hieman siltä kantilta. Mukana ollut mieheni ei ollut lukenut Stewardin kirjaa, joten hänen katsomokokemuksessaan liitonarkilla ei ollut mitään merkitystä, vaan Juveliuksen henkilökohtainen tarina ja jumaluuden merkitys nousivat keskiöön.

Valterian isä (Antti Laukkarinen) ei ollut tyytyväinen aikuiseen poikaansa. Taustalla menoa ihmettelee runoilijatrio Kasimir Leino (Tomi Alatalo), Eino Leino (Roosa Söderholm) ja L. Onerva (Anni Ojutkangas).

Keskustelutilaisuus esityksen jälkeen

Olimme valinneet nimenomaan 14.9.2022 olleen näytännön, sillä esityksen päätteeksi käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Hurme, musiikin säveltänyt ja ohjannut Iida Savolainen sekä lavastuksesta että pukusuunnittelusta vastannut Raisa Kilpeläinen kertoivat yleisölle esityksen synnystä ja toteutuksesta. Näyttelijöistä mukana oli Antti Laukkarinen.

Tilaisuus oli loistava, tätä lisää! Haastattelija toimi teatterikuraattori Julia Pajunen, joka esitti myös yleisön väliajalla lappuihin kirjaamia kysymyksiä. (Vastaava tilaisuus järjestetään myös lauantaina 24.9. klo 12 Tapiolan kirjastossa, silloin paikalla Juha Hurme ja Timothy R. Steward.)

Saimme kuulla, että Hurme oli työstänyt tekstiä reilun vuoden. Hän oli pallotellut ratkaisuja työryhmän kanssa ja kovasti painotti, että esitys oli ryhmätyötä. Näyttelijöille oli annettu valmis teksti ennen kesää, jonka kaikki osasivat, kun harjoitukset alkoivat elokuussa 2022, viisi viikkoa ennen ensi-iltaa.

Enni Ojutkangas veti upean osion L. Onervana

Keskustelu avarsi produktion tekemistä, sekä valittuja toteutusratkaisuja. Olimme esimerkiksi keskustelleet väliajalla L. Onervan (Enni Ojutkangas) upeasta punk-soolosta ja ajatelleet sen korostaneen runouden merkitystä 1900-luvun vaihteessa. No, ei se ihan niin ollut, mutta sooloesitys oli loistava!

Esityksen ansiot

Jo aivan ensihetkistä lähtien puitteet ovat kohdallaan. Lavastus, musiikki ja valot luovat taianomaisen tunnelman. Ollaan oikeasti monen aistin teatterissa.

Esityksessä on kuusi näyttelijää. Ihastuin erityisesti Kasimir Leinoa ja Jerusalemin kaivausia valvovaa virkamiestä Habib Beytä esittävään Tomi Alataloon, jota en muista aiemmin nähneeni. Hänen tekemisestään huokui pakottamattomuus ja läsnäolo. Arvostan myös hänen selkeää ulosantiaan.

Päärooleissa, ja vain niissä, olivat Eetu Känkänen (Valter Juvelius) ja Cécilie Orblin (Ester Juvelius, Valterin sisko). Muut näyttelijät vaihtoivat roolihenkilöään väliajalla.

Kaikki ei mennyt ihan niin kuin Valter Juvelius suunnitteli! Roolissa Eetu Känkänen.

Eetu Känkänen teki Valter Juveliuksesta uskottavasti hieman reppanan tyypin, sellaisen, joka ei osaa pitää omia puoliaan. Isän (Antti Laukkanen) mielestä Valter ei saanut mitään aikaan, vaikka poika väitteli tohtoriksi, sanoitti megahitin (Karjalan kunnailla) ja käänsi laajalti runoutta. Valter ei sen sijaan päässyt ikinä mestarimaanmittariksi kuten isänsä, vaan jäi vain maanmittariksi.

Cécile Orblinia on ylistetty aiemminkin Kirsin Book Clubissa, esimerkiksi esityksissä Hamlet Private, Kangastus 38, Lemminkäinen ja Canth. Nytkin hän toi näyttämölle Esterin hurmoksellisen uskonnon melkoisella vimmalla. Juha Hurme kertoi, että Ester oli roolihenkilöistä lähellä häntä itseään lapsena. Hurme kasvoi uskonnollisessa kodissa ja toisteli nuorena poikana raamatunlauseita ymmärtämättä niiden sisältöä.

Sähkökitarassa Tomi Alatalo Kasimir Leinona, Antti Laukkarinen Pappa Juveliuksena, Cécile Orblin Ester Juveliuksena ja Enni Ojutkangas L. Onervana juhlistamassa Valter Juveliuksen tohtorinväitöstä.

Laajempi näytelmä kuin liitonarkki

Kokonaisuutena Jumalainen näytelmä nosti Stewardin kirjan oleellisia kohtia Valter Juveliuksen elämästä, mutta sen varsinainen ansio on siinä, että Juha Hurme on kytkenyt 1900-luvun alun ajatusmaailman yleisempään inhimillisyyteen. Kuinka me etsimme johdatusta jostain ulkopuolisesta kuten Ester, tai haaveilemme suurista uroteoista kuten Valter. Näytelmässä ei ole mitään uskonnollisia symboleja, joten siinäkin mielessä uskon voi liittää moneen jumaluuteen.

Kysyin, mitä Juha Hurme luulee liitonarkille käyneen tai onko sitä koskaan ollutkaan. Hän totesi, että liitonarkki mainitaan Vanhassa testamentissa noin 200 kertaa, mutta tuoreimmissa teksteissä ei kertaakaan. Meillä pohjoisessakin on ollut oma ”liitonarkkimme” eli Sampo, jota edelleen etsitään Lemminkäisen temppelin jo 30 vuotta kestäneissä kaivauksissa Sipoon Gombostrandissa, joten mitä ihmeellistä siinä on, että Valter lähti raamatusta löytämänsä salakoodin johdattamana kaivamaan Jerusalemin temppelin aluetta?

Kotimatkalla puhuimme, että ilta oli ollut hyvin virkistävä, taiteellisesti runsas. Näytelmä antoi ajattelemisen aihetta niin vanhemmuuteen, tavoitteiden asettamiseen kuin hengelliseenkin elämään. Oli erinomainen kombo lukea kirja ja nähdä näytelmä, mutta kyllä Espoon Kaupunginteatterin Jumalainen näytelmä on erittäin kiinnostava, vaikka ennakkoon ei mitään Valter Juveliuksesta tietäisikään!

Sarjassamme eläytymiskuvia, yksi odottaa mannaa taivaasta, toinen keskittyy jumalaiseen nektariin ennen Jumalaisen näytelmän aloitusta. Kirsi ja Martti Ranin Espoon Kaupunginteatterissa 15.9.2022.

LIPPUTARJOUS: Espoon Kaupunginteatterin Jumalainen näytelmä erikoishintaan (25 €) Kirsin Book Clubin lukijoille

Juha Hurme: Jumalainen näytelmä – Valter Juveliuksen ihmeelliset seikkailut
Espoon Kaupunginteatteri, Revontulentie 8, Tapiola, Espoo
Esityspäivät ja alennusliput (25 € / kpl) 

Kommentoi