Kuikat palaavat ja lähtevät – Kultalammen kesä kuten aina ennenkin

Kultalampi on palannut Helsingin Kaupunginteatteriin, Arena-näyttämölle. Olimme katsomassa ensi-iltaa 8.9.2022.

Helsingin Kaupunginteatteri – Kultalampi – Kuvassa Juhani Laitala ja Heidi Herala – Kuva Robert Seger

Uutta versiota tunnetusta näytelmästä tai elokuvasta on aina vaikea katsoa mieli täysin avoimena, vaikka kuinka yrittäisi. Tämä on erittäin epäreilua etenkin, jos kyseisestä käsikirjoituksesta on tehty Hollywood-leffa (On Golden Pond), joka kahmi parhaan miespääosan (Henry Fonda), parhaan naispääosan (Katherine Hepburn) ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarit.

Olen nähnyt Kultalammen myös vuonna 2000, kun sitä edellisen kerran esitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa. Silloin pääparina näyttelivät Matti Ranin (edesmennyt appiukkoni) ja Tea Ista. Se versio on ymmärrettävästi elokuvan ohella jäänyt vahvasti mieleeni.

Nuoren miehen näkymä vanhuudesta

Käsikirjoituksen sekä näytelmään että elokuvaan on kirjoittanut Ernest Thompson. Hän oli kirjoittaessaan vain 27-vuotias, mikä on siinä mielessä hämmästyttävää, että Kultalampi kuvaa ikääntyneen avioparin kesänviettoa erittäin tunnistettavan oloisesti. Veikkaan, että meistä moni tuntee jonkun Normanin ja Ethelin kaltaisen pariskunnan. Näytelmän sivurooleissa ovat pariskunnan tytär Chelsea, tämän uusi miesystävä Bill ja hänen teini-ikäinen poikansa Billy. Välillä näyttämöllä piipahtaa veneellä postia jakava Charlie.

Kultalammelle eli kesämökille tullaan keväällä kuten aina ennenkin on tultu, jo 48 vuotta. Lakanat pois huonekalujen päältä ja kesänvietto on valmis alkamaan. Jutut eivät myöskään muutu. Ethelin lapsuusajan nukke odottaa takanreunuksella, mansikat kasvavat samassa paikassa kuin ennenkin ja vanhat ystävät, kuikat, ovat myös palanneet.

Ehkä tänä kesänä Norman on entistäkin kärttyisämpi tai ehkä hän on ollut sellainen aina. Ethel touhuaa ja Norman marmattaa. Tämän kesän juttu on se, että Norman tutkii sisällä työpaikkailmoituksia, kun Ethel puuhaa pihalla. Molemmat nokittelevat toisilleen, vaikka kaikesta huokuukin pitkä yhdessäolo ja lempeys.

Norman: Taidat yrittää tappaa minut!

Ethel: On kyllä käynyt mielessä!

Normanin 80-vuotissynttärit lähestyvät ja perheen tytär on tulossa tapaamaan isäänsä ensimmäistä kertaa vuosiin. Mukana tulee uusi miesystävä ja tämän poika Billy. Välejä selvitellään hieman, tytär Chelsea taantuu kesämökillä lapsuuden rooliin kuten niin moni sukumökillään tekee. Norman ei tee tilanteesta kyllä yhtään helppoa, isä naljailee tyttärelleenkin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Kultalampi – Kuvassa Kuura Rossi ja Heidi Herala – Kuva Robert Seger

Chelsea pyytää, että Billy saisi jäädä mökille Normanin ja Ethelin hoitoon ja kuinka ollakaan, tästä tulee vanhusten kesän piristys. Yhtäkkiä he saavat olla niitä isovanhempia joita olisivat halunneet olla tai Norman saa sen pojan, joka Chelsea ei ollut. Norman vie pojan kalaan aamuvarhaisella ja Ethel leipoo suklaakeksejä. Ilmassa on jälleen iloa!

Teksti on viihdyttävää, mutta syvällisempiä teemoja kosketetaan vain kevyesti. Aiemmista tulkinnoista minulla on jäänyt surullisempi olo, haikeus kaiken katoavaisuudesta. Nyt kuolema käväisee vain vitsinomaisesti.

Helsingin Kaupunginteatteri – Kultalampi – Kuvassa Heidi Herala ja Juhani Laitala – Kuva Robert Seger

Heidi Herala on Kultalammen kannatteleva voima

Kultalammen tarinassa Ethel kannattelee perheen arkea ja tuo taloon energiaa. Samoin tekee Heidi Herala Ethelin roolissa. Hän loisti yksinään Everstinna-monologinäytelmässä, täytti säteilyllään koko näyttämön ja niin käy nytkin Kultalammessa. Heidi on roolissaan hallitun hössöttävä, ei yhtään yli tai ali. Hän huolehtii, hermostuu ja kohtaa kanssaihmisensä täydellisen uskottavasti.

Normania näyttelevä Juhani Laitala on olemukseltaan liian nuori kahdeksankymppiseksi. Tunnen monta sen ikäistä ja kyllä heillä askel jotenkin painaa, etenkin jos mökillä on mukana laatikollinen sydänlääkkeitä kuten Normanilla. Yhdessä kohtauksessa muisti pettää, mutta sitten Normanin hahmo taas kirmaa kuin nuori hirvi. Katsomossa en saanut kiinni, mikä tämä Norman oikein on miehiään.

Kultalampi on ohjattu erittäin viipyilevästi. Tämä aiheuttaa jopa kiusallista pysähtyneisyyttä. Kaiken lisäksi eri kohtausten vaihtojen aikana lasketaan väliverho alas, miksi ihmeessä? Istuimme viimeisellä rivillä ja huomasin useamman edessämme istuvan kaivavan silloin kännykkänsä esiin.

Hämmennyin myös ratkaisusta, kun loppupuolella näytelmää postimies Charlie (Jussi Puhakka) muuttuu kammottavasti nauravasta peräkammarinpojasta kauniisti laulavaksi trubaduuriksi, joka kävelee katsomon poikki ja katoaa. Mihin tämä liittyi, haaveiden katoavaisuuteenko?

Helsingin Kaupunginteatteri – Kultalampi – Kuvassa Juhani Laitala ja Sauli Suonpää – Kuva Robert Seger

”Enemmän elämää ahteriin!”

Jotkut kohtaukset sen sijaan toimivat hyvin niin rytmin, energian ja tunnelatauksenkin kannalta. Esimerkiksi kun vävypoikakokelas Bill (Sauli Suonpää) pistää Normanille kampoihin tai kun Ethel lähettää Normanin ja Billyn (Kuura Rossi) eväslaukun kanssa kalaan. Tätä jännitettä olisin toivonut lisää tai Billyn sanoin: ”Enemmän elämää ahteriin!”

Teatteri on taidetta monille aisteille. Kultalammella vietetään kesää, mutta kuumuus, itikat tai ihana lämpö eivät tulleet näyttämölle. Edes Ethelin poimimia mansikoita ei syöty, luonto ei ollut läsnä kuin puheissa. Myös kuulemisen kanssa oli ongelmia. En tiedä johtuiko siitä, että istuimme parvekelipan alla, mutta osasta repliikkejä ei saanut selvää ihan sen vuoksi, että näyttelijöiden, paitsi Heidi Heralan, äänet eivät kantaneet. Samaa valitteli lämpiössä tapaamani tuttava.

Kun olin Kaupunginteatterin syysinfossa, tapasin bloggarikollegan, joka sanoi, että Kultalampi on yksi hänen lempinäytelmiään. Ymmärrän hyvin. Teksti on kompakti, vaikka hieman vanhasta maailmasta, ja pureutuu ihmisenä olemisen ytimeen. Millainen parisuhde kantaa, millainen vanhemmuus antaa hyvät eväät, miten positiivinen mieli ja touhu tuovat iloa ja merkitystä elämään. Kotimatkalla voi pysähtyä miettimään Normanin loppulausetta: ”Vielä elämä jatkuu, eikö jatkukin.”

Helsingin Kaupunginteatteri – Kultalampi – Kuvassa Heidi Herala – Kuva Robert Seger

Kultalampi, ensi-ilta 8.9.2022, Helsingin Kaupunginteatteri, Arena-näyttämö

  • Ohjaus Tuomo Aitta
  • Musiikki Kalle Chydenius
  • Äänisuunnittelu Kalle Chydenius ja Eero Niemi
  • Lavastus Katariina Kirjavainen
  • Puvustus Sari Suominen
  • Valot Valdemar Virtanen
  • Naamiointi Jutta Kainulainen

Rooleissa

  • Ethel – Heidi Herala
  • Norman – Juhani Laitala
  • Bill Ray Jr – Vertti Uusitalo / Kuura Rossi
  • Charlie – Jussi Puhakka
  • Chelsea – Emilia Sinisalo
  • Bill Ray Sr – Sauli Suonpää.
Heidi Herala ja Juhani Laitala Helsingin Kaupunginteatterin syysinfossa elokuussa 2022. Molemmat olivat juuri paketoineet kesäteatterikautensa.
Perinteinen eläytymiskuva ensi-illassa Martti Raninin kanssa.
Kommentit
  1. anttitaipale
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Kommentoi