S.J. Bennett: Kolme koiraa haudattuna – kuningatar Elisabet II ja tietyn taulun tarina
Kuuntelin Kolme koiraa haudattuna jo kuukausi sitten. Mieleeni ei silloin tullut, että kirjoittaisin blogijuttua samaan aikaan, kun taustalla on BBC:n lähetys kuningatar Elisabet II:n ruumissaatosta. Kirjassa eletään vuotta 2016 ja kuningatar on kaikin puolin voimissaan.

Hänen majesteettinsa tutkimuksia
Kirjailija S.J. Bennett on kerran hakenut kuningattaren apulaisyksityissihteerin paikkaa, mutta häntä ei valittu. Sen sijaan hän on uinut syvälle hovin sisäpiiriin fiktiivisin keinoin. Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan avaus oli Windsorin solmu, jossa Windsorin linnasta löytyy ruumis. Tapauksen selvittäminen etenee virallista tietä kovin tahmeasti, joten kuningatar Elisabet ryhtyy itse tutkimaan tapausta.
Kuten olemme kuningattaren elämäkertadokumenteista oppineet, hänen rooliinsa on kuulunut olla ottamatta julkisesti kantaa. Varmasti vaikuttamista on tapahtunut taka-alalla, mutta siitä kaikestahan me emme tiedä. Kirjoissa hän toimii samanlailla. Hänen täytyy tehdä rikostutkimuksensa vaivihkaan, tuupaten virallisia tahoja oikeaan suuntaan. Ja lopussa näytellä hämmästynyttä, kun poliisit kertovat, kuka oli syyllinen, vaikka kuningatar on oikeasti ratkaissut koko tapauksen.
Kirjan rikokset
Kolme koiraa haudattuna jatkaa siitä, mihin Windsorin solmu jäi eli tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2016. Kansakunta on äänestänyt Brexitistä ja päättänyt erota EU:sta. Elisabet II oli juuri täyttänyt 90 vuotta ja hänen aviomiehensä prinssi Philip 95. Molemmat ovat perinteikkään tapansa mukaan viettäneet kesälomaa Skotlannissa, Balmoralin linnassa, kuten aina elokuusta lokakuulle. Kun he palaavat takaisin etelään, Buckinghamin palatsin uima-altaan reunalta löytyy eräs pitkäaikainen työntekijä kuolleena.

Jo aiemmin kuningatar on havainnut, että eräs tietty Britannia-laivaa kuvaava maalaus on kadonnut. Itse asiassa kuningatar näkee maalauksen puolustusministeriön näyttelyssä, vaikka se on aiemmin roikkunut käytävässä kuningattaren makuuhuoneen ulkopuolella. Miten se on mahdollista?

Tarvitaan jälleen kahden naisen tiimiä! Kuningatar ja hänen apulaisyksityissihteerinsä Rozie Oshodi ryhtyvät ensin selvittämään maalauksen mysteeriä, mutta samaan soppaan tulee useita muitakin elementtejä. Loppujen lopuksi kyseessä onkin paljon isommasta asiasta kuin yhdestä maalauksesta tai edes yhdestä ruumiista.
Kirjan plussat
Kolme koiraa haudattuna on hyvin sukunäköinen Windsorin solmulle. Kirjassa on samat vahvat ja kiinnostavat asiat, mutta myös samat miinukset.

+ Iso plussa on erittäin uskottava ympäristön kuvaus. En tarkoita vain linnojen tiloja, vaan sitä, kuinka ”The Firm” toimii. Tulee tunne, että kuningattaren ja hänen palveluksessaan olevan henkilökunnan arki voisi olla juuri kuvatun kaltaista. Tämä onkin iso houkutin tarttua Hänen majesteettinsa tutkimuksia -kirjasarjaan, lukemisessa on hieman tirkistelyn makua. Lukiessä pääsee Elisabetin ja Philipin yksityiselämään ja saa tietää, mitä (fiktiivinen) Elisabet ajattelee vaikkapa Hillary Clintonista ja Donald Trumpista. Tosin täytyy todeta, että molemmissa kirjoissa ollaan kyllä poliittisesti erittäin korrekteja. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin myös muista kuninkaallisista kuin kuningattaresta ja Philipistä.
+ Päähenkilöhahmot ovat erittäin sympaattisia. Elisabet on viisas ja kokenut mummeli, joka käyttäytyy tahdikkaasti tilanteessa kuin tilanteesa. Philip on suorasanainen hurmuri. Rozie on nuori, musta nainen, joka taidoiltaan muistuttaa James Bondia. Hänen pomonsa, pitkän linjan Sir Simon, edustaa hyvin stereotypistä hovin ykkösketjun henkilökuntaa. Sellaista kuin The Crown -tv-sarjassakin on esitelty.
+ Rikos on nokkela, aihepiiri kiinnostava. Pistää epäilemään, että ihan oikeasti jotain vastaavaa on tapahtunut. Kirjassa sekoitetaan todella herkullisesti oikeita ihmisiä ja todellisia tapahtumia fiktiivisten osuuksien kanssa. Ja aivan loistavaa on, että taideteoksista puhuttaessa esiin nousee myös Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin -kirjasta tuttu yönainen Artemisia Gentileschi!
+ Vielä yksi tärkeä asia: kirjassa Rozie käy kuninkaallisen taidekokoelman intendentin Sholto Harvien kotona ja kokee vierailun laadukkaan elämän mestarikurssina. Talo – The Old Haberdashery – ja sen sisustus vaikuttavat absolute charming! Niin hurmaavalta, että kirjan kuunneltuani tein heti niin kuin Rozie eli ostin kotiimme tuoksukynttilän. Sholton kynttilä oli Cire Trudon Ernesto Candle (hintahaarukka koon mukaan 52 € – 670 €), mutta minä tyydyin Desicon Lemongrass-kynttilään (8,60 €), joka mielestäni tuoksuu ihanalle.

Kirjan miinukset
– Valitan samasta kuin Windsorin solmun kanssa. Kirjan loppupuolella minulla lukijana alkoivat henkilöhahmot jo mennä sekaisin. Toivon, että kirjasarjan kolmannessa osassa – Murder Most Royal – juonen käänteisiin osallistuu enemmän kuninkaallisia ja vähemmän virkamiehiä. Olen Monarkian muruseni lukenut ja pysyn taatusti Mountbatten-Windsorien seurassa henkilökartalla, mutta lukuisat Sirit, merilordit ja muut virkakunnan edustajat sekoittuvat, kun heidät kuvataan melko samankaltaisiksi yksityiskoulujen kasvateiksi.
– Koiraihmisenä olin pettynyt myös siihen, että kirjan nimi antoi ymmärtää, että kyseessä olisi joku kuningattaren koiriin liittyvä mysteeri, mutta valitettavasti ei. Koirat mainitaan, mutta niillä ei ole ollenkaan tärkeää roolia tarinan kulun kannalta. Kirjan alkuperäinen nimi on A Three Dog Problem, mutta esimerkiksi Amerikan markkinoilla sitä myydään nimellä All the Queen’s Men.

Etsin kolmelle koiralle muita merkityksiä ja googlen mukaan käsite a three-dog night tarkoittaa niin kylmää yötä, että pitää nukkua kolmen koiran kanssa pysyäkseen lämpimänä. Tämäkään ei ollut oikea selitys, mutta my dear Watson, vastaus löytyikin S.J. Bennettin uutiskirjeestä, jonka olin tilannut hänen kotisivuiltaan:
When Sherlock Holmes has a difficult problem to solve, it takes him three pipes to think about it, and it becomes a three pipe problem. When the Queen has similar work to do, she takes three dogs for a walk in the gardens of Buckingham Palace. Hence, A THREE DOG PROBLEM. Now you know.
Koirat olivat oikeassa elämässä kuningattarelle tärkeitä ja hän on varmaan pilvenreunalla iloinen, että hänen lempipoikansa Andrew ja tämän ex-vaimo Sarah Ferguson ovat lupautuneet ottamaan corgit hoteisiinsa.

Kenelle suosittelen?
Suosittelen Kolme koiraa haudattuna -rikosromaania ensisijaisesti lukijoille, joita kiinnostaa hovin elämä. Kirja avaa kuninkaallisten ja tukijoukkojen työtä ja arkea hyvin aidontuntuisesti. Dekkarina kirja on moniuloitteinen, liikutaan taidemaailmassa ja sana provenienssi tulee taas tutuksi. Kirjassa syntyy ruumiita ja paljastuu kaikenlaisia rikoksia, mutta se ei ole pelottava, eikä ainakaan raaka. Kolme koiraa haudattuna on tyylikäs ja nokkela hyvän mielen rikosromaani, joka sopii hyvin luettavaksi kuningattaren suruaikana.
Ennakkotietojen mukaan sarjan seuraavassa osassa siirrytään ajassa taaksepäin, Elisabet II:n valtakauden alkuvuosiin 1950-luvulle, joten saattaa olla, että saamme vielä monta jatko-osaa tälle viehättävälle sarjalle.

Kirjan tiedot
- S.J. Bennett: Kolme koiraa haudattuna
- WSOY 2022
- Alkuperäisteos: A Three Dog Problem
- Suomentaja: Maria Lyytinen
- 448 sivua / 12 h 24 min
- Äänikirjan lukija: Sari Haapamäki


Tykkäsin Windsorin solmusta, tosin se oli vähän hidas omaan makuuni. Haluan lukea myös jatko-osat!
Kolme koiraa haudattuna on hyvin samankaltainen kuin Windsorin solmu. Tosin taidemaailma tuo siihen kiinnostavan lisäsäväyksen!
Windsorin solmua lukiessani mietin, mitä kirjailija mahtaa tehdä kirjasarjan kanssa, kun kuningatar menehtyy. Hyppääminen ajassa taakse päin tuntuu hyvältä ratkaisulta myös kerronnallisesti, sillä se mahdollistaa vähän erityyppisten juonen rakentamisen kuin pitkälti palatsissaan pysyttelevä ikääntynyt kuningatar. Minäkin jäin kaipaamaan Windsorin solmussa enemmän kuninkaallista perhettä ja vähemmän virkakuntaa. En usko, että tulen sarjan tähän osaan tarttumaan kun kerran on kovin samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta ehkä sitten seuraaviin.
Höh, olisin lukenut koirista mielelläni minäkin. Tosin on ensimmäinen osakin vielä aloittamatta…
Nämä kyllä toimivat paremmin järjestyksessä, sillä vaikka tässä toisessa osassa kerrataan, niin Windsorin solmussa tulee esikunta paremmin tutuksi.
Kuuntelin Windsorin solmun ja mieleeni on jäänyt juuri tuo valtaisa henkilögalleria. Luin oman juttuni siitä, ja olin päättänyt, että mikäli tartun jatko-osiin, niin lukukirjana. En osaa kuunnella kirjaa tekemättä muistiinpanoja mainituista henkilöistä, kun ei ikinä voi alkuvaiheessa tietää, tuleeko siitä henkilöstä merkityksellinen vai ei. Ärsyttää, että sellaisia ”merkityksettömiä” henkilöitä tulee vastaan ihan vilisemällä. Tässä kakkososassa on kiinnostavia elementtejä, mutta kun muutenkin ehtii lukea vain murto-osan niistä mitä haluaa, niin tämä minun on helppo skipata 😊
Kyllä Kolme koiraa haudattuna toimii äänikirjanakin, etenkin jos asennoituu, että ihan kaikkia tyyppejä ei tarvitse painaa mieleensä.