Brechtiä jokanaiselle Musiikkiteatteri Kapsäkissä – viihdyttävää ajattelemisen aihetta

Bertolt Brechtille kyytiä, kyllä! Sirpa Kähkösen kymmenkunta vuotta kypsyttelemä idea valmistui musiikkinäytelmäksi Brechtiä jokanaiselle, jonka Taru Mäkelä on ohjannut Musiikkiteatteri Kapsäkin lavalle. Käsikirjoitus perustuu laajaan perehtyneisyyteen ja tuo näyttämölle ihaillun Brechtin pimeitä puolia.

Brecht oli jo omana aikanaan asemansa vakiinnuttanut runoilija ja kirjailija, joka rakensi uraansa myös melko arveluttavin keinoin. Minulla oli tilaisuus vaihtaa pari sanaa käsikirjoittaja Sirpa Kähkösen kanssa näytelmän harjoituksissa. Sirpa kertoi, että häntä kiinnosti kuvio, että Brechtillä oli ympärillään naisia, jotka työskentelivät hänelle. He saksansivat tekstejä, hankkivat lähdekirjallisuutta, tekivät tiivistelmiä ja kirjoittivat hänelle tekstejä. Näistä töistä Brecht otti kaiken kunnian.

Katariina Lantto näyttää kaltoin kohdellun Greten tuskan koskettavasti. Kuva Tanja Ahola

Moniin näistä työpajoihinsa kuuluvista naisista Brechtillä oli ns. intiimi suhde. Niin myös Grete Steffiniin, joka oli koko Brechtin perheen assistentti. Hän kirjoitti itsekin, mistä Brecht oli mustasukkainen, hoiti Brechtin sihteerin tehtäviä, ja myös perheen lapsia siinä sivussa. Tämän kaiken keskellä Brechtin vaimo Helene Weigel eli tilanteeseen sopeutuen. Weigel tunsi Bidinsä, kuten Brechtiä kotioloissa kutsuttiin, ja oli itsekin tullut raskaaksi Brechtille tämän edellisen avioliiton aikana.

Ehkäpä Brechin, Helenen ja Greten suhdetta kuvattaisiin nykyisin polyamorisena? Ihan näin ruusuista ei Brechtin laajennetun perheen elämä aina ollut. Kuva Tanja Ahola

Bertolt Brecht ja Helene Weigel lähtivät lapsineen maanpakoon Saksasta vuonna 1933 Hitlerin noustua valtaan. He asettuvat Tanskaan, josta siirtyvät Tukholman kautta Helsinkiin. Brechtiä jokanaiselle kertoo Brechtin oleskelusta Suomessa 1940-1941, ja hänen täällä tapaamistaan suomalaisista vaikuttajista. Talvisodan päätyttyä, huhtikuussa 1940 Brecht ja Weigel lapsineen sekä Grete Steffin asettuvat Töölöön. Brecht ja Hella Wuolijoki olivat tutustuneet ja kesän 1940 seurue viettää Wuolijoen tilalla Marlebäckissä Iitissä.

Grete oli virallisesti Brechtin yksityissihteeri. Reetta Ristimäki tekee nappisuorituksen Hella Wuolijokena. Kuva Tanja Ahola

Brechtiä ei näytelmässä suuresti kunnioiteta, ja hänen hahmonsa saa koomisiakin piirteitä suuren runoilijan keekoillessa omaa erinomaisuuttaan naistensa ympäröimänä.

Suomessa näytelmän Brecht tapaa myös runoilijat Elvi Sinervon ja Elmer Diktoniuksen. Varsinkin jälkimmäinen herättää kiinnostukseni. Niinpä Jörn Donnerin kirjoittama, vuonna 2007 ilmestynyt Diktoniuksen elämäkerta saa paikan lukupinossani.

Toisenlainen naistyyppi Brechtin pyörityksessä – vai pyörittämässä Brechtiä? Hanna Vahtikari Ruth Berlaun roolissa ja Johannes Korpijaakko Brechtinä. Kuva Tanja Ahola

Minulla oli mahdollisuus nähdä näytelmän ensimmäinen läpimeno, kun oltiin vielä harjoitusvaiheessa. Teatterin harrastajalle oli jännittävä kokemus nähdä muutamassa päivässä tapahtunut muutos sinänsä valmiista esityksestä ensi-illan energiaa ja tunnetta tihkuvaan tunnelmaan. Ohjaaja Taru Mäkelä kertoi, että elävän yleisön läsnäolo nostaa esityksen intensiteettiä ja antaa sille hengen.

Käsikirjoittaja Sirpa Kähkönen seuraa tiiviisti harjoitusta.

Sirpa Kähkönen, Taru Mäkelä ja näytelmän taiteellinen tuottaja Reetta Ristimäki ovat yhdistäneet voimansa aiemminkin Suomen lähihistoriaan sijoittuvien näytelmissä. Näistä näin Hakasalmen huvilassa esitetyn Vihan kevään (linkki Airin juttuun), joka toi vuoden 1918 tapahtumat eläviksi. Näiden naisten tuleviakin yhteistyöprojekteja kannattaa seurata!

Olen erittäin iloinen siitä että näin Brechtiä jokanaiselle, ja voin sitä myös lämpimästi suositella. Se on monipuolisesti taitavan, tätä produktiota varten kerätyn freelancer-ryhmän rakentama, monia tunteita herättävä esitys. Se viihdyttää ja samalla tuo tietoa ja haastaa hankkimaan sitä lisää. Tovi jos toinenkin minullakin vierähti teeman ympärillä googlaillessa.

Taru Mäkelä, Sirpa Kähkönen, kolmanneksi kuvaan kaappasin Minna Orpanan, joka on toiminut pitkään Teatterikorkeakoulun – ja siis myös tämän esityksen taitavien näyttelijöiden – laulunopettajana.

Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu! Kuten Taru Mäkelä esityksen käsiohjelmassa toteaa, Brechtin klaanissa työskenneiltä näkymättömiltä naisilta vietiin rahallisen korvauksen lisäksi myös oikeus näkyä oman työnsä tekijöinä. Me luonnollisesti tuomitsemme moisen jyrkästi, kuitenkin tekijänoikeudet ovat meidänkin ajassamme jatkuvasti uhattuina. Ehkä tilanne yleisessä tasolla on jopa muuttunut haastavammaksi, kun uudet mediat ja teknologiat vaikeuttavat valvontaa jo yksin materiaalin suuren määränkin vuoksi.

Esityksen musiikki, joka on pääosin Marko Puron säveltämää, tavoittaa hienosti aikakauden hengen ja tuo mieleen Brechtin hovisäveltäjäksikin mainitun Kurt Weillin olematta kuitenkaan suoraa Weillin toisintoa.

Onnistuneen ensi-illan jälkeen ilo näkyi myös näyttelijöiden kasvoilta.

Esityksen tiedot

Brechtiä jokanaiselle -ensi-ilta 29.9.2022 Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Esitykset 12.11.2022 saakka. Marraskuulle on tämän postauksen ilmestyessä vielä lippuja, kannattaa olla nopea!

Työryhmän tiedot käsiohjelmassa:

Ohjaajan sana ja produktion tekijät, käsiohjelma
Kommentit
  1. Anki

Kommentoi