Lars Kepler: Hämähäkki – yhdeksäs Joona Linna -sarjan dekkari

Ruotsissa julkaistaan 350 ruotsalaista dekkaria joka vuosi, ja näiden lisäksi vielä melkoinen määrä käännösdekkareita. Nordic Noir on dekkarikäsite, johon liitetään synkkyys, raakuus ja silkoisen yhteiskunnan alla kuplivat ongelmat. Sankaripoliisit ovat sielultaan rikki tai heillä on synkkä salaisuus menneisyydestä tai joku riippuvuus ja silti he ratkovat rikoksia ylivertaisen nokkelasti. He myös uhmaavat auktoriteettejä, mikä ei olekaan ihme, sillä poliisilaitosten johdossa saattaa olla melkoisia mulqvistejä.

Lars Keplerin dekkarit ovat Nordic Noirin ydintä

Lars Keplerin taiteilijanimen taakse piiloutuu pariskunta Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril. He ovat kirjoittaneet yhdeksän supersuosittua kirjaa, joissa päähenkilöinä ovat suomalaistaustainen Joona Linna, joka työskentelee komisariona Ruotsin keskusrikospoliisissa, ja Saga Bauer, joka työskentelee Säpossa eli Ruotsin turvallisuuspalvelussa.

Osallistuin Helsingin Kirjamessujen aikaan Tammen Lars Kepler -tilaisuuteen, jossa kirjailijaparia haastatteli Max Seeck. Max kysyi, miten Joona Linna syntyi ja he vastasivat, että Joona vain tuli. Heillä molemmilla oli jo kirjallista tuotantoa, kun he päättivät kirjoittaa yhdessä rikosromaanin. Joona nimi tulee Raamatusta, valaan vatsaan joutuneesta ja pelastuneesta Joonasta ja Linna on kunnianosoitus Väinö Linnalle, jonka kirjoja molemmat ihailevat. He tunnustivat muutoinkin olevansa Suomi-faneja ja halusivat kunnioittaa Suomea Joonan muodossa, sillä heidän mielestään Ruotsissa on liian usein suhtauduttu Suomeen alentuvasti.

Miten kirjoittaa ja käsitellä karmeuksia?

Alexandran ja Alexanderin yhteistyö toimii hyvin. He suunnittelevat tarinajuonen erittäin tarkasti etukäteen ja sen jälkeen alkaa varsinainen yhdessä kirjoittaminen, kahdeksan tuntia päivässä puolentoista vuoden ajan per kirja.

Karmeuksista kysyttäessä he sanoivat, että he menevät kohti omia pelkojaan. Heitäkin kauhistuttaa julmuudet ja pahuudet tulevat jopa heidän uniinsa. Yksi heidän kotinsa toimi erään kirjan tarinan tapahtumapaikkana sillä seurauksella, että heidän oli muutettava, asunto alkoi tuntua liian ahdistavalta.

He sanoivat, että heidän on tunnettava empatiaa päähenkilöitään mutta myös rikollisiaan kohtaan. Vaikka kirjojen murhaajat surmaavat, niin kirjailijoiden on ymmärrettävä, mitä murhaajien päässä liikkuu, miksi he toimivat niin kuin toimivat, miksi noudattavat omaa logiikkaansa.

Joona Linna -sarjan 9. kirja: Hämähäkki

Päätin lukea Lars Keplerin uunituoreen Hämähäkki-dekkarin. Heidän nettisivuillaan vakuutetaan, että jokainen Joona Linna -sarjan osa on itsenäinen teos ja näin ollen mukaan voi liittyä minkä osan myötä tahansa.

Tarkastelin Hämähäkkiä Kirsin Book Clubin perinteisten dekkarikysymysten kautta, joihin vastasin ennen kuin tapasin pariskunta Ahndorilin.

Mikä on Hämähäkin rikos ja kuka sitä selvittää?

Saga Bauer saa postia. Kolme vuotta sitten hän on saanut kryptisen kortin, jossa kerrotaan yhdeksästä valkoisesta luodista, joiden tarkoituksena on surmata yhdeksän henkilöä, mukaan lukien Joona Linna.

Hämähäkin alussa suunnitelma alkaa toteutua. Saga saa postissa paketin, jonka sisällä on pieni, tunnistettava tinahahmo – surmanluodin kohde – ja muita vinkkejä murhapaikasta ja ruumiin löytöpaikasta. Perillä odottaa säkki, jonka sisällä on uhrin maalliset jäännökset hapon syövyttämänä mössönä. Saga, Joona ja muut poliisit yrittävät estää murhia ennättämällä tapahtumapaikoille ennen sarjamurhaajaa, mutta huonolla menestyksellä.

Ovatko Hämähäkin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Sekä Joona Linna että Saga Bauer ovat äärettömän kykeneviä poliiseja. Joona on komea, vahva ja empaattinen. Häntä on kiusattu suomalaisuudesta, tiedättehän ne iänikuiset Koskenkorva-vitsit, ja Hämähäkissäkin vielä mainitaan, että hän puhuu ruotsia suomalaisaksentilla. Hän kantaa aikaisempia tapauksia synkkyytenä sielussaan. Hänen luotettavuuttaan himmentää se, että hän käy rentoutumassa oopiumiluolassa.

Saga on kuvankaunis, tehokas nyrkkeilijä ja nokkela kuin mikä. Aiemman rikostapauksen jäljiltä hänellä on lukuisia traumoja, jotka vaikuttavat hänen ihmissuhteisiinsa.

Minulle jäi vielä melko pintapuolinen kuva pääparista yhden kirjan perusteella. Selkeästi molemmat ovat hyviä taistelemaan, mutta minun mielestäni myös erittäin uhkarohkeita. He eivät jää odottelemaan vahvistusjoukkoja, vaan säntäävät ratkaisemaan rikoksia ominpäin, vastoin itsesuojeluvaistoa, järkeä ja kaikkia ohjeita.

Onko juoni vetävä?

Juoni on erittäin vetävä, ellei järkyttävä raakuus pakota pitämään taukoa lukemisesta. Aineksia mysteerin ratkaisuun tiputellaan pienissä annoksissa, ja jokaisen uuden tinahahmon kohdalla toivoo, että viimeinkin poliisit ehtisivät pelastaa tinahahmon esikuvan ennen kuin murhaaja iskee. Jos pitää arvoituksista, niin silloin tämä juoni sytyttää.

Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista/ jostain muusta?

Hämähäkin oppi minulle oli se, että ilmeisesti todella moni nauttii lukea julmista tapporituaaleista tai väkivaltaisesta seksistä, sillä ei kai muutoin tämäkin kirja keikkuisi juuri nyt Ruotsin myyntilistojen ykkösenä. Tapporituaalit oli kopioitu hämähäkkien ihmeellisestä maailmasta. Kuulin myös ensimmäisen kerran Swedish Solar Systemistä eli maailman suurimmasta aurinkokuntamallinnuksesta, jossa Avicii Arena (Globen) toimii aurinkona.

Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Pääsemme hieman kurkkaamaan Joonan orastavaan parisuhteeseen, mutta aika vähän. Saga on isommassa roolissa ja hänen elämäänsä ja ajatuksiaan esitellään hieman enemmän. Koska minua kiinnostavat ihmissuhteet, niin olisin mielelläni lukenut enemmän pääparin läheisistä ihmissuhteista kuin esimerkiksi heidän käsiaseistaan.

Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Hämähäkki on ehkä raain dekkari, minkä olen lukenut. Ja nyt ei ole kysymys yhdestä raa’asta kohtauksesta, vaan niitä on kirjassa runsaasti. Ihmisiä murhataan kiduttavan julmilla tavoilla. Uhrit ovat läheisiä työkaveria ja elämän tärkeitä ihmisiä, mutta silti kukaan ei tunnu surevan. Aluksi jännitti, mutta sitten lukijanakin aloin jo suhtautua melko kylmästi kaikkiin henkilöihin, kun näköjään kuka vaan saatettiin raivata pois pelistä.

Herättikö Hämähäkki sinussa ajatuksia? Koskettiko?

Mitä pidemmälle tarina eteni, aika vakaasti päätin, että minun on parempi pysyä cozy crime -osastolla. Pidin siitä, että Hämähäkissä oli paljon arvoituksia, mutta julma väkivalta oli minulle liikaa. Karmivinta oli ajatella, että tällaista voinee tapahtua ihan oikeassakin elämässä.

Suositteletko ja kenelle?

Hämähäkki sopinee heille, jotka eivät kaihda minkäänlaista väkivaltaa kirjojen sivuilla. Tarina etenee vauhdikkaasti, kun yksi uhri vielä sätkii säkissä, niin sarjamurhaaja ja poliisitiimi ovat jo seuraavan murha-arvoituksen kimpussa. Tapahtumia riittää, tunteita tuskin ollenkaan. Hämähäkki on täsmäkirja toimintatrillereiden ystäville ja uskon, että Joona Linnan tuntevat saavat juuri sitä, ehkä enemmänkin, mitä toivovat!

Annan Hämähäkille kirjana neljä tähteä, vaikka oma lukukokemus tuntui välillä ihan puistatuksena kehossa ja en ole ollenkaan varma, että haluan lukea lisää tätä lajia. Mutta täydellinen Halloween-kirja!

Kirjan tiedot

• Lars Kepler: Hämähäkki
• Tammi 2022
• Alkuperäisteos: Spindeln 2022
• Joona Linna -sarjan 9. osa
• Suomennos: Terhi Vartia ja Antti Saarilahti
• 554 sivua / 17 h 26 min
• Äänikirjan lukija: Toni Kamula