Podcast-vieraana Max Seeck: Loukko, suljetun paikan mysteeri ja Koputus, kauhuleffa

Sain dekkarikirjailija, elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Max Seeckin podcast-vieraakseni suoraan Espanjasta, Sitgesin kauhuelokuvafestivaaleilta. ”Miksi ihmeessä kauhua?” kysyin Maxilta. Vastauksen siihen ja moneen muuhun kysymykseen, esimerkiksi liittyen Maxin uusimpaan Loukko-jännäriin, saat kuuntelemalla keskustelumme joko alla olevasta linkistä tai suoraan Kirsin Book Clubin Soundcloudista, Apple Podcasteista tai Spotifysta. Jakso kestää tunnin.

Podcast-jakso Max Seeckin kanssa tallennettiin 17.10.2022.

Loukko – kun Jessica Niemi lomailee syrjäisellä Ahvenanmaan saarella

Kerrataan heti Max Seeckin kirjailijameriitit: toinen suomalainen, jonka teos (Uskollinen lukija) on yltänyt The New York Timesin superarvostetulle bestseller-listalle. Ensimmäinen oli Mika Waltari Sinuhellaan. Maxin kirjat ovat levinneet ympäri maailmaa, kustantajasopimuksia on jo yli 40.

Juuri ilmestynyt Loukko jatkaa Jessica Niemi -sarjaa. Loukko on jo nyt kärkikahinoissa sekä painettujen kirjojen että äänikirjojen tilastoissa ja vauhti kiihtynee kohti isäinpäivää. Helsingin Sanomien Pertti Avolan Loukko-arvion otsikko oli selkeä: Max Seeckin neljäs Jessica Niemi -dekkari on sarjan paras. On helppo olla samaa mieltä.

Loukon juoni tiiviisti, ilman paljastuksia

Helsinkiläisen rikosylikomisario Jessica Niemen pinna palaa (aiheesta) ja video hänen teostaan päätyy nettiin. Seuraa tauko työnteosta ja irtautuminen arjesta. Jessica lähtee paikkaan, joka on:

…kaukana kotoa, poissa likaisen lumen värittämästä kaupungista, jossa rikokset eivät lopu ratkomalla. Hänet erottavat Helsingin sykkeestä tuhannet pienet saaret ja alati sulavien jäälauttojen pilkuttama aava meri, jota pitkin hän on muutama päivä aiemmin tullut ensin laivalla Maarianhaminaan ja sieltä pienemmällä veneellä Ahvenanmaan saariston kaakkoisimmalle kolkalle Smörregårdin saarelle. Paikkaan, jossa idyllinen saaristo ja ankara avomeri kohtaavat.”

Loukko, sivu 39

Smörregårdin majataloa pitää iäkäs äiti Astrid ja hänen viisikymppinen poikansa Åke. Majatalon vieraina ovat Jessican lisäksi ruotsalainen pari ja kolme vanhusta, joita kutsutaan muuttolinnuiksi. He olivat olleet Ruotsissa sotalapsina ja päätyneet vuonna 1946 Smörregårdissa toimineeseen orpokotiin. Tuolta ajalta kerrotaan, että orpokodin pieni asukas, Maija Ruusunen, oli seisonut yö toisensa jälkeen laiturilla odottamassa isäänsä. Eräänä yönä Maija katosi, eikä häntä koskaan löydetty.

Kaikki majatalossa tuntevat tarinan sinitakkisesta tytöstä, jonka hahmo on nähty vuosien varrella edelleen seisomassa laiturilla yöllä tasan kello kaksi. Ne, jotka ovat uskaltaneet lähestyä häntä, ovat kuolleet.

Tarina on kiinnostava kerrottuna majatalon takkatulen ääressä, mutta kun yksi muuttolinnuista löytyy rantavedestä kuolleena, ei Jessica voi olla tutkimatta tapausta tarkemmin. Aiemmat Jessica Niemi -sarjan dekkarit lukeneet tietävät, että Jessica sairastaa skitsofreniaa, joka ilmenee harhoina, ääninä ja valveunina. Nyt hän on lääkityksellä ja toden ja tarun raja hämärtyy entisestään. Ovatko kaikki saarella olevat vaarassa? Miten Maijan tarina liittyy kuolemantapaukseen? Saarella on kuoltu aiemminkin, ovatko kaikki tapaukset sattumaa vai onko kyseessä haamusarjamurhaaja?

Suljetun paikan mysteeri

Max on onnistunut luomaan suljetun paikan mysteerin, jossa mahdollisia syyllisiä on rajallinen määrä. Joka kerta, kun Jessica vetää ulkovaatteet päällensä ja lähtee tutkimaan saarta, saa olla sydän syrjällään, minkä puun takaa tulee seuraava vaara. Loukossa oli ainakin minun mielelleni useampikin piinaava kohta, joita ei vaan voinut jättää kesken.

Jessica on uudessa roolissa, hänhän ei ole saarella poliisina. Apua hän pyytää luottotiimiltään Helsingistä, joten tutut Jusuf, Rasmus ja Hellu vilahtavat myös dekkarin sivuilla. Loukko on kuitenkin Jessica-vetoinen kirja ja lukijana pääsee syvälle Jessican mieleen.

Kuten Max podcast-jaksossamme sanoo, suljetun paikan mysteerissä ei ole reilua, että syyllinen on joku ulkopuolinen, joka yhtäkkiä tupsahtaa kuvioon. Niinpä lukijana osaa odottaa, että joku esitellyistä henkilöistä on murhaaja. Niin taitavasti Max juonta kääntää, että ainakin minä menin vipuun, enkä arvannut, kuka loppupeleissä oli koko tarinan takana.

Taattua psykologista jännitystä

Loukko on kaukana tapahtumaräiskeisistä Daniel Kuisma -dekkareista. Loukkoa ei ehkä kannata edes kutsua dekkariksi, vaan ennemmin psykologiseksi jännäriksi. Tuttua on Maxin sujuva kynä, mutta poliisityötä kirjassa kuvataan aiempia Jessica Niemi -kirjoja vähemmän ja niissäkin kohdissa on merkityksellisempää ihmisten vuorovaikutus kuin kuitunäytteiden tutkiminen. Loukossa on voimakas, ehkä jopa elokuvamainen tunnelma, joka jää vahvana mieleen lukemisen jälkeenkin. Samoin jää mieleen kirjan kansi, joka onnistuneesti kuvaa tarinan ydinkuvaa. Kirjan loppu on myös todella nerokas, sillä se mahdollistaa jatkossa lähes mitä vain!

Kannattaa kuunnella podcastistamme, miten Max itse suhtautuu kauhuun, kirjoittamiseen, menestykseen ja unelmiin. Tunnin jakson lopussa sain myös lupauksen Maxilta kutsusta, josta en kyllä aio kieltäytyä, kun se tulee ajankohtaiseksi!

Kirjan tiedot

  • Max Seeck: Loukko
  • Tammi 2022
  • 358 sivua / 10 h 23 min
  • Äänikirjan lukija Satu Paavola
  • Kansi Juri Patrikainen

Rating: 4.5 out of 5.

Max Seeckin kirjatuotanto:

Kommentit
  1. Anki
  2. Amma

Kommentoi