Turun Kirjamessut vuosimallia 2022

Turun Kirjamessut järjestettiin syys-lokakuun vaihteessa kuten tapana on. Turussa muistetaan myös aina mainita, että kyseessä on Suomen vanhimmat kirjamessut. Ihanaa oli, että taas voitiin järjestää. Kävijöitä oli reilut 13.000, hieman enemmän kuin viime vuonna, mutta noin 10.000 vähemmän kuin huippuvuonna 2019. Kirsin Book Clubin joukkue oli – tietenkin – jälleen mukana.

Eka kerta Turun Kirjamessuilla

Vierailin ensimmäistä kertaa Turun Kirjamessuilla vuonna 2014 tuoreena kirjabloggarina. Kaikki oli ihanaa: kuhina kirjaosastoilla, elävät kirjailijat ja käytävällä kohdattu Jenni Haukio. Meillä oli treffit ranskalaisen menestyskirjailija Kathrine Pancolin kanssa ja kuuntelimme lavoilla mm. esikoiskirjailija Tommi Kinnusta ja loisteliasta Andrei Makinea. Vannoimme palaavamme Turkuun joka vuosi uudelleen!

Vuonna 2014 messumatkalla kanssani oli Kirsin Book Clubin Minna ja mieheni Martti. Sen jälkeen olen joka vuosi ollut messuilla pitkän kaavan kautta eli kaikki kolme päivää. Joinain vuosina meitä on ollut messuilla jopa kymmenisen kirsinbookclubilaista yhtä aikaa. Tänä vuonna olimme reissussa kahdestaan Minnan kanssa, ja sunnuntaina seuraamme liittyi Turussa asuva jäsenemme Päivi.

Ensitunnelma laimea, loppua kohden parani

Saavuimme Minnan kanssa Turkuun jo perjantaiaamuna osallistuaksemme medialle järjestettyyn tervetuliaistilaisuuteen. Messuilla on uusi ohjelmajohtaja, kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen, ja ilmeisesti koko muukin järjestelytiimi on vaihtunut. Iso osa aiempaa kokemustamme on ollut se lämpö, jolla tutut järjestelijät ovat ottaneet meidät vastaan, eikä väheksyä voi myöskään kutsuja kaupungin vastaanotolle tai kustantajien lehdistötilaisuuksiin. Nyt nämä elementit olivat poissa: uudet ajat, uudet kujeet.

Uusi ohjelmajohtaja, kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen istahti Puisto-lavan katsomoon.

Kokemus syntyy aina suhteessa odotuksiin. Me lähdimme messuille innoissamme, mutta vielä lauantaina tuntui vähän valjulta. Kun sunnuntai-iltana ajelimme takaisin Helsinkiin, totesimme Minnan kanssa, että meillä oli ollut erinomainen viikonloppu. Kokemus ei ollut syntynyt messulavoilta annettuna kuten usein aiemmin, vaan kohtaamisista käytävillä, osastoilla ja myös messujen ulkopuolella.

Kymmenen hyvää syytä perustaa lukupiiri

Messujen huippuhetki minulle oli, kun sain nousta lavalle kirjailija Satu Rämön ja bloggarikollega Kirsi Hietasen kanssa keskustelemaan lukupiireilystä. Otsake oli Kymmenen hyvää syytä perustaa lukupiiri ja puhuimme kaikesta ihanasta, mitä lukupiirit ovat tuoneet elämäämme.

Kirjoista keskustelemisen taikaan liittyy enemmän kuin kymmenen hyvää syytä!

Satu kuuluu lukupiiriin Islannin Länsivuonoilla: ”Se oli ensimmäinen islantilainen ryhmä, johon minut pyydettiin. Meillä kirjoista päätetään vuorotellen, minä olen esitellyt heille esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistuksen ja siinä samalla melkoisesti Suomen historiaa.”

Kirsi Hietanen vetää LYLLin eli Lohjan Yhteislyseon lukion lukupiiriä, mukana on nykyisiä ja entisiä opettajia ja muita koulun työntekijöitä. Sen lisäksi Kirsi kuuluu Kiskon lukupiiriin, joka on Salon kansalaisopiston kurssi, avoin kaikille salolaisille. ”Lukupiiri avaa kirjoja ainutlaatuisella tavalla. Kun keskustelimme Sinun, Margot -kirjasta, syntyi vivahteikas keskustelu, kun osa muisti DDR:n hyvin ja osa ei ollut edes syntynyt, kun Berliinin muuri murtui.”

Kirsi Hietanen / Kirsin kirjanurkka -blogi, kirjailija Satu Rämö ja Kirsi Ranin / Kirsin Book Club -blogi. Tarkka selvitys, sillä me Kirsit mennään joskus seuraajilla sekaisin.

Minä puolestani olen kirjoittanut Lukupiiri – Kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika -kirjan, vedän 11 vuotta toiminutta Kirsin Book Clubia ja kahta yrityslukupiiriä (Edita ja TBWA) sekä olen Business-kirjapiirin jäsen. Kuukaudessa on yleensä ainakin kolme lukupiiri-iltaa. Keskustelumme otsake oli poimittu Lukupiiri-kirjasta, jossa on paljon vinkkejä ei vain lukupiirin perustamiseen vaan myös lukupiirin onnistuneeseen pyörittämiseen. Plus 200+ lukupiirikirjavinkkiä.

Muistin ottaa kuvan yleisöstä vasta siinä vaiheessa, kun puolet oli jo lähtenyt.
Kiitos kaikille, toivottavasti saitte inspiraatiota lukupiirin perustamiseen ja pyörittämiseen. Eturivissa vasemmalta Anna Pölkki, Hanna Pudas, Minna Väisälä ja Päivi Jääsaari.

Parhaat lavakeskustelut

Olin katsomassa viittätoista lavakeskustelua, Minna muutamaa enemmän. Nostan tähän muutaman erinomaisen, hyvin vedetyn ja kiinnostavan keskustelun. Valitettavasti mukaan mahtui pari todellista rimanalitustakin, joissa yhteinen valmistautuminen oli ilmeisesti jäänyt tekemättä.

Yleisesti lava-aika oli puristettu 15 tai 20 minuuttiin, mikä oli käsittämättömän vähän. Monella lavalla oli aistittavissa kiireen tuntu, kun kellovahti viittelöi kesken lauseen jäljellä olevista minuuteista. Kari Hotakainen totesikin Agricola-lavalla 15 minuutin haastattelunsa lopuksi osuvasti: ”Meillä oli kaksi minuuttia, nyt enää puolitoista... [Kari kertoo 30 sekuntia Taksikuski-elokuvan yhteydestä Opetuslapsi-kirjaan]…  Kiitoksia Touko Siltala tästä miellyttävästä hetkestä. Tähän keskustelu päättyy.”

Kari Hotakaisen Opetuslapsi-kirjan keskustelussa Touko Siltala siteerasi myös raamatunlauseita.

Perjantaina aivan ensimmäiseksi päädyimme kuuntelemaan jalkapallokeskustelua, joka pohjusti Qatarin tulevia MM-kisoja. Jalkapallotietäjät Markus Pantsar (Jalkapallon MM-kisojen suurimmat ottelut, Vastapaino 2022) ja Sami Kolamo (Riistopallon MM-kisat Qatarissa, Vastapaino 2022) avasivat Tommi Walleniuksen haastattelussa mm. FIFAn mafiaperhettä ja Qatarin kisojen valintaprosessia kutkuttavan kiinnostavasti. Toinen aikoo katsoa kisat, toinen ei. Minä katson marras-joulukuussa pelattavia kisoja nyt ainakin hieman valistuneempana.

Tommi Wallenius, Markus Pantsar ja Sami Kolamo virittivät erinomaisen keskustelun uudella ja kuvissakin kauniilta näyttävällä Puisto-lavalla. Lisää asiantuntevaa keskustelua ja kunnon some-taustoja, kiitos!

Tämän keskustelun osalta en voi olla puolueeton, sillä Riitta Jalonen on minun suosikkikirjailijoitani. Kustantaja Petra Maisonen Tammelta haastatteli Riittaa, joka on ilmoittanut, että Omat kuvat (Tammi 2022) on hänen viimeinen romaaninsa. Olin liikuttunut jo ennen haastattelua, sillä olin lukenut Omat kuvat loppuun edellisiltana. Haastattelun aikana lähinnä pakahduin onnesta, sillä niin hienosti ja koskettavasti Riitta puhui. Hänen mielikuvassaan kaikki hänen 14 päähenkilöään istuvat pieninä hahmoina sulassa sovussa hyllyn reunalla ja heiluttelevat jalkojaan. Nyt hylly on täynnä, Omat kuvat on Riitan tuotannon kokonaiskuva.

Riitta Jalosen Omat kuvat pitää sisällään viittauksia kaikkiin hänen kirjoihinsa. Ihmeellistä siinä on, että lukijana löydät niin paljon tarttumapintaa omaan elämään ja tunteisiin. On kuin olisi yhteinen Taikavuori!

Olimme kuuntelemassa myös Laura Lähteenmäkeä, sillä olimme jo valinneet hänen uuden Sukella silmät auki -teoksen (WSOY 2022) Kirsin Book Clubin marraskuun kirjaksi. Saimme hyvää pohjustusta tulevaa lukupiirikeskusteluamme varten. Kyseessä on sukutarina, jonka päähenkilö muistaa lapsuutensa aivan erilailla kuin mitä isän kirjeissä kerrotaan. Miten lapsuuden kokemukset vaikuttavat meihin vielä aikuisina – siitä saamme varmasti keskustella lukupiirissämme.

Laura Lähteenmäellä oli täydellinen messumekko! Minä etsin jotain kuviollista ja hulmuavaa ennen messuja, mutta en löytänyt sopivaa.

Satu Rämö kanssa keskustelimme lavalla jo lukupiireistä, mutta hän oli Turussa tietenkin puhumassa myös supermenestyneestä Hildur-dekkarista. Satua haastattelu WSOY:n Reetta Miettinen. Siinä saatiin 15 minuutin aikarajojen puitteissa kirjan ydinkohdat todella houkuttelevalla tavalla esille ja keskustelussa oli sopivassa suhteessa energiaa, Islantia, asiaa ja hauskuutta. Hildurin jatko-osa Rosa ja Björk ilmestyy ensi keväänä.

Satu Rämö ja Reetta Miettinen, heilläkin täydelliset messumekot!

Haluan nostaa vielä yhden keskustelun sunnuntaiaamulta. Jäimme seuraamaan, kun Outi Karemaa haastatteli Kai Myrbergiä hän uutukaisestaan nimeltään Viimeinen paraati Pjongjangissa (Minerva 2022). Siinä oli napakka, kiinnostava ja uutta informaatiota sisältänyt haastattelu. Enpä tiennyt aiemmin, että Venäjä ostaa aseita Pohjois-Koreasta. Keskityin niin kuuntelemaan, että en valitettavasti ottanut ollenkaan kuvaa keskustelusta, mutta tässä kirja:

Messut järjestivät tilaisuuden kirjabloggareille ja -grammaajille. Siellä tapasimme ensimmäisen kerran Paula Havasteen, jonka uusin kirja Laahus sijoittuu nuijasodan aikaan. Vaikutti kiinnostavalta, kun olen vuoden aikana lukenut tuosta ajasta sekä Johanna Valkaman että Kaari Utrion kirjoista. Hauskaa oli, kun Paula kertoi, että hänen kirjoissaan on aina lintuja, vahvoja naisia, joista yhden nimi on Anna ja koiria sekä historialliset faktat niin oikein kuin ajasta tiedetään.

Paula Havaste ja nuijasodan aikaan 1500-luvun lopulle sijoittuva historiallinen romaani Laahus.

Kivat kohtaamiset käytävillä ja osastoilla

Arvostan näytteilleasettajia, jotka tarttuvat tilaisuuteen. Hidastimme hieman askeleita Punaisen Silakan osaston kohdalla ja heti kustantaja Rami Ahonen nappasi kiinni ja ehdotti tutustumista Keigo Higashinon kirjoihin. Nimi oli tuttu, sillä Dekkariseura on valinnut Uskollisen naapurin (Punainen silakka, 2020) vuoden käännösdekkariksi. Nyt Higashinolta on käännetty kolmas teos, Namiyan puodin ihmeet (Punainen silakka, 2022), jossa on Ramin mukaan sydäntä, yllätyksiä ja ripaus taikaa.

Seuraavaksi vastaan tuli Anniina Tarasova, jonka dekkarit Venäläiset tilikirjani ja Kuoleman kulissit ovat nyt mennyttä aikaa, sillä tapahtumat sijoittuvat Pietariin, jonne ei ole lähiaikoina menemistä. Niissä on päässyt tutustumaan kaikenlaisiin paikallisiin tapoihin omapäisen suomalaisen Reija Wrenin opastamana. Onneksi Anniinalla on seuraava kirja tekeillä, mutta se on ihan muuta! Sitä odotellessa kannattaa seurata Anniinan hulvattomia postauksia Instassa.

Yhteiskuva Anniina Tarasovan kanssa Fiore-lavan takaseinää vasten, kun muualta oli vaikea löytää kuvausseinää. Kuuntele yhteinen podcastimme TÄSTÄ.

Juuri kun sydämenlyöntini olivat hieman tasaantuneet Riitta Jalosen kohtaamisen jäljiltä, tuli käytävällä vastaan hänen aviomiehensä, kaksinkertainen Finlandia-palkinnon voittaja Olli Jalonen. Jäimme keskustelemaan hänen uudesta kirjastaan Stalker-vuodet (Otava 2022), jonka pohjustusta Olli kirjoitti nykyistä seurantakapitalismia käsittelevässä artikkelissaan (HS 5.2.2017). Meitä seurattiin jo 1970-luvulla, mutta nyt teknologia mahdollistaa saman ilmiön ihmisvakoilua tehokkaammin. Otimme yhteiskuvan ja totesimme, että sekin mahdollistaa meidän ajantasaisen paikannuksemme. Kysyin vielä, miten arki muuttuu nyt, kun Riitta on päättänyt olla kirjoittamatta. Olli hymyili ja sanoi, että hän lähtee yhä joka aamu työhuoneelleen.

Olli Jalonen otti repun selästään ja suostui kuvaan kanssamme. Keskustelimme, että siitäkin jää ikuinen jälki, kun laitamme kuvan Kirsin Book Clubin someen.

Messujen teemana oli kuvataide. Minun messuni tangeerasivat aihetta ainoastaan Mökkigallerian osastolla, jonne pysähdyin katselemaan Sibel Kantolan maalaamia postikortteja. Sibel esitteli myös kuvittamiaan satukirjoja, joista löytyi mm. sama jaguaarin kuva kuin postikorteissa, joita ostin kotiinviemisiksi. Sibel kertoi lähtevänsä Louvreen pystyttämään suomalaisten taiteilijoiden näyttelyä, jossa hänelläkin on kaksi työtä. Hurmaava kohtaaminen!

Sanaston osastolla osallistuimme kilpailuun ja nappasimme suklaakonvehdit. Mieleeni juolahti kysyä, onko minullekin tulossa lainauskorvauksia Lukupiiri-kirjasta, sillä vielä en ole mitään saanut. Yksi lainauskerta kilauttaa tilille 0,32 € ja seuraavaksi tulevat maksuun viime vuoden korvaukset. Lukupiiri ilmestyi syyskuussa 2021 ja kappas vain, kirjaa oli lainattu paljon enemmän kuin olin odottanut eli noin tuhat kertaa, joten lämmin kiitos kaikille lainaajille! Toivottavasti moni lukupiiri on saanut kirjan tukemana alkunsa ja vanha lukupiiri virkistystä! (Lukupiirin voi ostaa vaikka Suomalaisesta kirjakaupasta hintaan 19,95 €.)

Sanasto välittää mm. lainauskorvauksia.

Lukupiiri oli myynnissä Otavan osastolla ja tällä kertaa sain signeerata yhdessä Heli Laaksosen kanssa. Helin uusi kirja Luonnos. meni hyvin kaupaksi.

Lukupiiri-pino madaltui messujen aikana, kuva lauantailta.
Signeeraus on miellyttävää puuhaa, etenkin kun vieressä on iloinen Heli Laaksonen.

Tapasimme myös kaksi nuorta dekkaristia, joiden kirjat ovat nyt erittäin suosittuja. Minna on kirjoittanut jutut sekä Nilla Kjellsdotterin Kivipuiston tyttö -dekkarista (Gummerus 2022) ja Helena Immosen Operaatio Aavikkoketusta (Crime Time 2022). Nillan kanssa sai puhua ruotsia (kiitos!) ja Helenan kanssa maanpuolustuksesta.

Bonuksena Eva Dahlgren

Perjantai-iltana oltiin syömässä ravintola Nooassa ja seuraamme liittyi myös Kirjarouvan elämää -blogin Piritta. Lauantaina Minna, Päivi ja minä menimme Eva Dahlgrenin konserttiin, joka oli kuin aikahyppy vuoteen 1991, jolloin En blekt blondins hjärta -levy ilmestyi. Eva oli edelleen huippuvedossa ja esitti 30 vuotta vanhan levyn kappaleet järjestyksessä. Ah, minä kuuntelin levyä silloin niin paljon, että vieläkin suurin osa lyriikoista oli mielessä ja kappaleet menivät sieluun. Mutta Evaa pitäisi kuunnella niin, että samalla voi tanssia tai ainakin huojua ja siemailla viiniä, ei permannolla satojen muiden ihmisten takana penkissä istuen. ”Det var evighetssekunder, tre korta andetag, hela livet vände, vem valde, inte jag…”

Näkymäni Eva Dahlgrenin konsertissa.

Kiitos Turku! Ensi vuonna Kirjamessujen teemana on tanssi ja tanssin lähettiläänä toimii ballerina Minna Tervamäki. Me suuntaamme silloinkin jälleen viikonloppumatkalle Turkuun, ellei sitten uusita Göteborgin messureissuamme, joka sattuu aina Turkua edeltävälle viikolle. Seuraava messurasti on joka tapauksessa Helsinki lokakuun lopussa, nähdään siellä!

Aiemmat messuraportit Turusta

Kommentit
  1. Pertti Johannes Palo
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Pertti Johannes Palo

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *