Helsingin Kirjamessut vuosikerta 2022 – kolmen konkarin huippuhetket

Helsingin Kirjamessut vuosikertaa 2022 olivat kirjojen ja lukijoiden juhlaa. Käytävillä kuhisi ihmisiä, katsomot täyttyivät kuulijoista ja kustantajat kertovat ennätyksellisistä kirjamyynneistä. Hieno avaus ohjelmajohtaja Ville Blåfieldin kaudelle.

Kirjabloggareilla ja -grammaajilla oli oma osasto messuilla. Sieltä löytyi aina keskusteluseuraa, parhaimmillaan 75 kirjasomen aktivistia. Kuvassa vasemmalta Aija Noronen, Arja Korhonen, Satu Tuominen, Satu Rämö ja Kirsi Ranin.

Kattaus oli niin runsas, että sovimme Kirsin Book Clubin kirjoittajien kanssa, että saamme nostaa vain yhden kokonaisuuden tähän messuraporttiimme. Ei ihan helppo valinta, mutta tässä Kirsin, Minnan ja Airin huippuhetket:

Ruotsalaisten dekkarikirjailijoiden seurassa (Kirsi)

Ruotsissa julkaistaan joka vuosi noin 350 ruotsalaista dekkaria. Kilpailu on kovaa ja huipulle pääsyyn ei ole yhtä ainoaa oikeaa reseptiä, mutta aineksiin varmuudella sisältyy paljon työtä, hippusellinen sattumaa ja kirjailijan halukkuus markkinointiin. Ja viehättävästä ulkonäöstä ei ole haittaa!

Messuilla oli esiintymässä kourallinen eturivin ruotsalaisia dekkarikirjailijoita, joiden jokaisen teosmyynnit lasketaan miljoonissa. Minulla oli suuri kunnia tavata ja tutustua muutamaan heistä messulavojen ulkopuolella.

Ykkösnimi oli 15 miljoonaa dekkaria myynyt Lars Kepler, jonka takana on pariskunta Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril. En ollut aiemmin lukenut heidän Joona Linna -sarjaansa, mutta luin uuden Hämähäkin ennen tapaamistamme. Kirja oli tosi raju minun asteikollani ja mietinkin, millaiset ihmiset kirjoittavat tällaisia julmuuksia. Yhteisen illallisen jälkeen voin vain todeta, että he olivat hurmaavia, sydämellisiä, viisaita ja avoimia ihmisiä. Ilta oli aivan maaginen, messujen huippuhetki, ja erotessa halasimme kahdesti!

Upea illallinen Lars Kepler -pariskunnan, kirjailija Salla Simukan ja toimittaja Suvi Kerttulan kanssa. Illan valloittavana emäntänä toimi Tammen kustantaja Outi Mäkinen.

Uusi tuttavuus oli myös Emelie Schepp, jolta luin hänen uuden, seitsemännen Jana Berzelius -dekkarin nimeltään Karhu nukkuu. Tunti keskustelua Emelien kanssa ja tuntui kuin olisimme tunteneet vuosia! Juttelimme hänen kohta kymmenen vuotta kestäneestä urastaan, joka alkoi omakustanteesta. Pian kirja oli jo myyty maailmalle ja kustantajat kilpailivat hänestä. Suomessa hän on juuri siirtynyt Otavan talliin. Halasimme myös symppiksen Emelien kanssa. Niin ja puhuimme minun toiveestani ruotsia.

Suloinen Emelie Schepp.

Sitten olikin vanhan tuttavan tapaaminen ja halaaminen jo tavatessa: Viveca Sten. Vierailimme vuonna 2019 Sandhamnissa hänen kotonaan ja sen jälkeen olen lukenut kaikki hänen Sandhamnin murhat -kirjansa ja nyt uuden Åren murhat -sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Hänen kanssaan juttelimme toki Laakson varjo -kirjasta ja sen pääparista Hannasta ja Danielista, mutta myös yksityisemmistä asioista. Opin myös, että ruotsin kielessä ei ole erillistä sanaa ruskalle, se on vain höstfärger.

Olimme Vivecan kanssa samoissa sävyissä.

Olin myös kustantajan lounaalla Anna Janssonin kanssa. Kysyin Annalta, mikä pistää vielä kirjoittamaan 70 romaanin jälkeen, onhan Maria Wern -sarjaakin ulkona jo 25 osaa? Hän sanoi samaa kuin kollegansa, hän yksinkertaisesti rakastaa kirjoittamista. Hauskaa oli, kun hän kertoi erikoisosaamisekseen sen, että sairaanhoitajana hän kyllä tietää, miten ihminen saadaan hengiltä.

Anna Janssonin ja hänen Synnin vartijat -kirjansa kanssa kuvaan sopii suomalainen Nilla Kjellsdotter, jonka esikoinen Kivipuiston tyttö ilmestyi ensin Ruotsissa ja jota siellä markkinoidaan ruotsalaisena dekkarina.

Lukupiirien lumo on säilynyt (Minna)

Kirsin Book Club ja bookclubilaiset ovat messulukupiirien konkareita. Olimmehan useana vuonna ns. esilukupiirinä keskustelemassa kirjailijan ja kustantajan edustajan kanssa ajankohtaisista romaaneista toisen kerroksen Lonna-salissa. Lukupiirin muoto messuilla on uudistunut, ja suunta on meidän kokemuksemme mukaan ollut oikea. Ilmoittautumista etukäteen ei enää tarvita, jolloin mukaan on helppo poiketa joustavasti. Olisikohan tämä muutos jopa nostanut lukupiirien osallistujamäärää? Ainakin keskustelut olivat ilahduttavan vilkkaita.

Vaikka kustantaja Niko Aulan ja suomentaja Rauno Sainion torstainen puolituntinen ei varsinainen lukupiiritapahtuma ollutkaan, haluan ottaa mukaan tämän sykähdyttävän kiinalaista nykykirjallisuutta ja sen kääntämistä esittelevän keskustelun, jossa osansa saattoi olla myös Lonna-salin rauhaisalla taialla. 

Rauno Sainio aloitti kiinan kielen opinnot vuonna 2006 ja on ehtinyt suomentaa jo kuutisentoista teosta suoraan kiinan kielestä, näistä kymmenkunta Aula & Co:n kustantamana. Mukaan on mahtunut niin kaunokirjallisuutta, scifiä kuin tietokirjojakin. Rauno Sainio kertoi käännöstyön lisäksi siitä, miten hän etsii käännettäviä teoksia, ja mitkä tekijät saattavat nostaa kirjan työjonon kärkeen.

Sunnuntaina kuljin oikeaan aikaan Lonnan ohi, ja bongasin lukupiirissä Karin Erlandssonin, jota haastatteli Alma Pöysti. Tilaisuus oli sujuvasti tarpeen mukaan kaksikielinen, ja keskustelu kulki eloisana. Olemme aikaisemmin kirjoittaneet kahdesta Karin Erlanssonin dekkarista, Kuolonkielot ja Saarretut. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi nimetty Hem/Koti sijoittuu Ahvenanmaalle ja kertoo naisten ja lasten historiaa kautta aikojen.

Keskustelusta sain paljon tietoa kirjasta ja sen syntyhistoriasta. Kiinnostuin niin, että ehdin jo yhden luvun kuunnella. Sen perusteella voin todeta, että Karin on onnistunut erinomaisesti ruotsinkielisen äänikirjan lukijan valinnassa! Myös Karinin teksti ja kieli vievät kuulijan mukanaan.

Karin Erlandsson ja Alma Pöysti keskustelivat laajasti kirjasta, sen taustasta, seksistä kirjoittamisesta ja äänikirjoista. Ja paljon muutakin asiaa mahtui tuntiin.

Ossi Nyman tuli esikoisromaanillaan Röyhkeys vuonna 2017 ryminällä ja hieman ulkokirjallisellakin keskustelulla koko kansan tietoisuuteen. Vuonna 2019 ilmestyi Patriarkaatti ja uusin teos Häpeärauha päättää trilogian. Teoksen kustannuspäällikkö Päivi Koivisto johdatteli kirjojen maailmoja ja filosofiaa avaavaa keskustelua. Koska aikanaan pidin Röyhkeydestä, uskon vielä palaavani tähän omaa aikaamme kuvaavan kokonaisuuden muihin osiin.

Keskustelussa lentelivät sellaiset käsitteet kuin (tietynlainen) feminismi, miten autofiktio muuntuu kaunokirjallisuudeksi, häpeä, parisuhde, luokka, ystävyys. Luvassa siis paljon ajattelemisen aihetta!

Ossi Nyman ja Päivi Koivisto Ossin kirjoittaman trilogian äärellä.

Miten kirjallisuudesta hurmaannutaan (Airi)

Ennakkoon kiinnostavin messujen ulkomaisista kirjailijavieraista oli merkittävimmän ranskalaisen kirjallisuuspalkinnon Goncourtin kirjallaan Miesten syvimmät salaisuudet (La plus secrète mémoire des hommes) voittanut senegalilainen Mohamed Mbougar Sarr. Olin merkinnyt hänen sunnuntaisen esiintymisensä messujen lukujärjestykseeni, mutta ilman suurempia odotuksia tai intohimoja. Sarrin kirjaa olin jo pitänyt kädessäni kirjaston pikalainahyllyn edessä, mutta siirtänyt takaisin muistuttaen itseäni, että nyt lukuvuorossa olivat kotimaiset romaanit. Hesarin juttuakin olin vain silmäillyt.

Mohamed Mbougar Sarr kuuntelee intensiivisesti, mitä Annastiina Heikkilä kysyy häneltä. Molemmat asuvat Pariisissa ja puhuvat ranskaa, mutta messuyleisön takia keskustelukieli oli englanti. Kuva Emmi Kähkönen/Kirjamessut.

En ole juurikaan 60-luvun Beatles-huuman jälkeen ollut taipuvainen hurahtamiseen, mutta nyt niksahti. Kirjailijan karisma ja sympaattisuus säteilivät vahvasti lavalta katsomoon, mutta se miten hän kuvaili kolonialismin vaikutusta kielen, tässä tapauksessa ranskan kielen kautta mieleen ja mielikuvitukseen sai minut syttymään. Ja kun hän kertoi kirjoitusprosessistaan, jossa etukäteissuunnitelmien sijaan itse kirjoittaminen määrittelee muodon ja henkilöt syntyvät prosessin mukana, tulin uteliaaksi. Kirjailijaa haastatelleen Annastiina Heikkilän kommentit kirjan monipuolisuudesta vakuuttivat.

Ensin rikoin päätökseni, etten osta messuilta yhtään kirjaa, en ainakaan sellaista jonka voin lukea lukuaikapalvelusta. Toiseksi halusin ehdottomasti saada Mohamed Mbougar Sarrin signeerauksen. Voin melkein yhden käden sormilla laskea ne kirjailijat, joilta olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana pyytänyt nimikirjoituksen: Pirkko Saisio, Paul Auster, Peter Sandström … Tilaisuuksia olisi ollut vaikka kuinka.

Ryntäsin Gummeruksen osastolle ja näin valehtelematta pisimmän jonon, minkä muistan ainakaan näillä messuilla nähneeni. Liityin jonon jatkeeksi, vaikka heti näytti toivottomalta, että kirjailija ehtisi hänelle varatussa puolessa tunnissa signeerata kaikkien meidän halukkaiden kirjat. Jonoon osui bloggariystäviä, ja lohdutukseksi saimme kirjan toiselta suomentajalta Sampsa Peltoselta pienen sievän signeerauksen.

Tällaisen hymyn minäkin sain kotiin vietäväksi kirjan ja signeerauksen lisäksi. Tässä vaiheessa oltiin vielä kirjan suomeksi julkaisseen Gummeruksen osastolla ja minä jonotin jossakin signeerausjonon häntäpäässä. Kuva Emmi Kähkönen/Kirjamessut.

Puolet jonosta oli jäljellä, kun Sarr siirtyi haastateltavaksi Akateemisen osastolle. Minä perässä ja käsitykseni kirjasta ja sen merkityksellisyydestä vain vahvistui kirjailijan vastatessa Gummeruksen toimitusjohtajan Anna Baijarsin kysymyksiin.

Kärppänä olin uudessa signeerausjonossa, en ensimmäisenä, mutta tällä kertaa 10 minuuttia riitti. Sain palkinnoksi signeerauksen, josta yhä yritän saada selvää, ja mitä kauneimman hymyn, jonka voin tallentaa vain messumuistoihini.

For Airi, A poetic quest in a ghost’s labyrinth … Kiisto! (pitäisi varmaankin olla Kiitos!) M.M.SORR

Jälkikirjoitus: Yleensä messupäivät väsyttävät ahkeran messuilijan, mutta nyt palasin sunnuntai-iltana kotiin virkistyneenä. Halusin etsiä Sarrin kirjasta yhtälön, johon Akateemisen keskustelussa viitattiin. Avasin kirjan ja kuin ihmeenä suoraan oikeasta kohdasta. Yhtälö menee näin: ystävyys miinus rakkaus kertaa kirjallisuus jaettuna politiikalla on yhtä kuin ? Siinä pohjaa lukukokemukselleni, joka on vielä edessä.

Te, joilla on messulippu ja siihen liittyvä mahdollisuus katsoa messuesiintymisten tallenteita, voitte hurmaantua Mohamed Mbougar Sarrista vielä kuukauden ajan, niin kuin monista muistakin messujen kirjailijoista.

Ja vielä pari väläystä

Kirjakallion osasto ilahduttaa joka vuosi. Keskustelut ovat inspiroivia ja aiheet raikkaita. Tänä vuonna Minna sai Kirjakalliossa kirjallisen muotokuvan, jossa lukiolainen Sofia tarkkaili hetken Minnaa ja kirjasi havaintonsa (Muotokuva alkoi: Hymyyn leviävät suupielet kirkastavat koko olemuksesi…). Mikä ihana idea!
Meitä kirjoista harrastuksenaan kirjoittavia oli messuilla ennätysmäärä. Kirjasome on monipuolistunut ja kirjablogien rinnalla on kirjakuvia ja -juttuja Instagramissa, YouTubessa tai TikTokissa. Tässä kirjagrammaajien kokoontuminen yhteisellä ständillämme.
It’s not over until it’s over. Olin messuilla kun ne avautuivat torstaina, joka päivä aamusta iltaan ja vielä silloinkin, kun ovet sunnuntaina pantiin kiinni. Kun treffit viereisen hotellin aulassa (jonka kustantaja Anna-Riikka Carlson nimitti Open Loppu -baariksi) oli ohitse, niin kuka tulee vastaan: uusiseelantilainen, Australiassa asuva Heather Morris! Hän tuli Helsinkiin Portugalista, mutta oli myöhästynyt jatkolennolta ja jumittunut Müncheniin, joten messuesiintyminen ja bloggaritapaaminen ei onnistunut suunnitellusti. Matkalaukkukin oli vielä kateissa. Todettiin, että ei se haittaa, että After Book Fairissa ei enää ole huulipunaa kuvissa. Suomeksi on juuri ilmestynyt Kolme sisarta, kolmas Holocaustiin liittyvä teos. Parhaillaan Heather kirjoittaa uutta kirjaa, joka liittyy toiseen maailmansotaan, mutta tapahtumapaikat siirtyvät Aasiaan. Todellakin odotan! Kysyin Heatherin fiiliksiä kirjailijuudesta ja maailman ympäri matkustamisesta ja hän vastasi: ”I am living my dream!”

Kävitkö messuilla? Mikä oli sinun messuvierailusi kohokohta?

Kommentit
  1. Liisa
  2. Kirjaluotsi
    • Avatar photo Minna
      • Kirjaluotsi
    • Avatar photo Airi Vilhunen
      • Kirjaluotsi
        • Avatar photo Airi Vilhunen
  3. Anki
  4. Ursula Högström

Kommentoi