Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär – historiallinen romaani ja mysteeri, joka koukuttaa lukijan

Historiallisia henkilöitä, todellisia tapahtumia ja värikästä elämää, mielikuvitusta, mysteeriä, kulinaarisia ja muitakin nautintoja sekä puutarhan kauneutta. Siinä ainekset, joista Leena Parkkinen on rakentanut romaanistaan Neiti Steinin keittäjätär herkullisen historiallisen romaanin. Se koukuttaa lukijansa.

Neiti Stein on Gertrude Stein (1874-1946), yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija, joka asui pitkään Pariisissa ja piti siellä salonkiaan. Hän oli viime vuosisadan alkupuolen todellinen influensseri, ja hänen laajaan ystäväpiiriinsä kuului kuvataiteilijoita, mm. Picasso, Matisse ja Cézanne, ja kirjailijoita, tunnetuimpana Ernst Hemingway. Hänen keittäjättärensä, Margit, oli suomalainen.

Parkkisen kirjan päähenkilö ei ole keittäjätär eikä neiti Stein, vaan Alice B. Toklas (1877-1967), todellinen henkilö hänkin. Myös Alice oli lähtöisin Yhdysvalloista, juutalaisen perheen tyttö San Fransiscosta, lahjakas pianisti, joka nuorena kirjoitti myös näytelmiä. 1907 hän matkusti Pariisiin, tapasi Gertrude Steinin ja hänestä tuli tämän eksentrisen kirjailijan rakastettu ja puoliso, taloudenhoitaja, sihteeri, Gertruden käsikirjoitusten puhtaaksikirjoittaja ja kirjojen kustantaja.

Leena Parkkinen kertoi Helsingin Kirjamessujen haastattelussa, miten sai kymmenisin vuotta sitten lahjaksi ystävältään Alice B. Toklasin keittokirjan, joka ei ole vain reseptikirja vaan myös muistelmat. Kirjassa oli kokonainen luku pariskunnan suomalaisesta keittäjättärestä.

Margit oli monta vuotta taloutemme ilonaihe, joskaan hänen olemuksensa ei säteillyt iloa.”

Alice B. Toklas: Alice B. Toklasin keittokirja

Margitin persoona jäi kiehtomaan Parkkista, ja hän yritti selvittää, kuka oli tämä sivistynyt, englantia ja ranskaa sujuvasti puhuva nainen. Enempää tietoa Margitista ei löytynyt, ja niinpä kirjan Margitin taustaan ja tarinaan liittyvät kohdat ovat puhdasta fiktiota.

Pariisissa ja Paraisilla

Neiti Steinin keittäjätär kulkee kahdessa aikatasossa ja kahdessa tarinalinjassa. Margitin mysteeriä pohjustetaan kertomalla hänen lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Paraisilla, missä hän oli ison kartanon palvelustyttönä yhdessä sisarensa Astridin kanssa. Tämä kirjan tarinasäikeistä kerii auki Margitin mysteeriä kartanon puutarhurin kertoessa Rouva Tohtorille osoitetuissa kirjeissään, mitä kartanossa tapahtui 1920-luvun vaihteen molemmin puolin.  

Toinen kirjan tarinoista, minusta varsinainen päätarina, sijoittuu vuosiin 1935 – 1937 ja Pariisiin. Luxembourgin puiston lähellä, rue de Fleurus’n varrella sijaitsevan asunnon keittiöön saapuu taitava keittäjä, joka ”ei ollenkaan vastannut kapeine siroinen ranteineen ja hillittyine ominaisuuksineen mielikuvaani keittäjättärestä”, kuten Alice B. Toklas kirjassa ajattelee. Mutta keittää hän osasi ja valmistaa kohokkaankin, sen vaikeimman. Margitia ja hänen taitojaan tarvitaan, sillä Gertruden ja Alicen luona vierailee illallisseurue toisensa jälkeen, vaikka Gertrude onkin jo ehtinyt suututtaa ison osan aikaisemmista ystävistä.

Rue de Fleurus’n asuntoa hallitsee Gertruden hahmo mutta taloutta pyörittää ja Gertrudea pönkittää Alice, jolle Gertrude vakuuttaa ilmeisen vilpittömästi rakkauttaan. He ovat puoliavoimesti pariskunta, mikä suvaitsevaisessa Ranskassa on naisparille mahdollista, mutta olisi mahdottomuus puritaanisessa Yhdysvalloissa.

Leena Parkkinen on tehnyt valtavan taustatyön ja rakentanut yksityiskohtaisen rikkaat maailmat sekä Paraisiin että Ranskaan. Vaikka tarinalinjoilla onkin yhtymäkohtansa ja Margitin mysteerin ympärille rakentuu kirjan lähes trillerimäinen jännite, yhteys tuntuu välillä keinotekoiselta. Minulle riittäisi jo pelkästään Alicen ja Gertruden elämä romaanin sisältönä. Joka tapauksessa Neiti Steinin keittäjätär on kiehtova romaani, täynnä kutkuttavia yksityiskohtia, historiallisia henkilöitä, värikkäitä tapahtumia. Sekä kulttuurielämän keskipiste Pariisi että syrjäinen Parainen kartanoineen ja puutarhoineen elävät kirjassa.

Palvelija ja palveltu

Neiti Steinin keittäjättären yhdeksi teemaksi nousee valta, palvelijan ja palvellun välinen suhde.  Alice, huolimatta älystään ja konserttipianistin taidoistaan, oli ennen Pariisiin tuloaan käytännössä isänsä taloudenhoitaja ja palvelija sekä pikkuveljelleen äidin korvike ja hoitaja. Pariisi pelasti hänet siltä, mikä näytti hänen loppuelämänsä kohtalolta. Vai pelastiko, sillä samalla hänestä tuli Gertrudin taloudenhoitaja?

Gertrude hellittelee Alicea nimittäen tätä rakkaaksi tai kalliiksi pieneksi pikkuiseksi tai kuningattarekseen, mutta kun hän kirjoittaa kirjan, jolle antaa nimeksi Alice B. Toklasin elämäkerta, hän kirjoittaa siihenkin pääosan itselleen. Alice kuitenkin tietää, että ilman häntä Gertrude ei selviäisi eikä olisi kirjailijakaan. Tämän todennäköisesti tietää Gertrudekin.

Myös Margitin kohtalo kiertyy palvelijan alisteisen aseman ympärille. Margitin ja hänen sisarensa kokemukset suuren kartanon vähäisinä palvelijoina osoittavat karmealla tavalla, miten vääristynyt vallan käyttö vaurioittaa.

Rue de Fleurus’n keittiössä Margit alkaa näyttäytyä Alicelle yhä enemmän myös ystävänä, ei vain keittäjättärenä.

Rakkaudesta ja lehmäilystä

Leena Parkkinen kertoi Kirjamessujen haastattelussa, että halusi kuvata naisten välisen rakkauden kerrankin jonain muuna kuin onnettomana ja traagisena, jollaisena se usein kirjoissa esitetään. Hän halusi näyttää, että kuusikymppisten naisten elämä voi olla onnellista ja hauskaa.  Mikäs sen parempi lähtökohta, ja värikästä ja elämäniloista elämää Alice ja Gertrude pariskuntana viettääkin. Leena Parkkisella on ollut valtava määrä lähdeaineistoa, ja hän kertoi yrittäneensä olla niin reilu Gertrudelle ja Alicelle kuin vain voi. Hän tutustui mm. Gertrude Steinin päiväkirjoihin, joihin tämä oli merkinnyt myös pariskunnan jokapäiväisen seksielämän koodinimellä cow. Näin Parkkinen on kertonut saman romaanissaan Alicen sanoin:

Olimme viettäneet iltapäivän vuoteessa ja se oli hyvin miellyttävää. Pitkän liiton yksi etu on, että toisen tuntee läpikotaisin. Tämän jokaisen karvan ja poimun, tietää miten lehmän saa herätettyä. ”Minä olen maailman paras cowboy”, Gertrudella oli tapana sanoa. ”Kuka on maailman paras cowboy. Kuka saa lehmän houkuteltua esiin.” Enemmän kuin omia orgasmejaan, minun pikku kuninkaani halusi minun tulevan. Hän kutsui sitä lehmän houkuttelemiseksi esiin. Gertrude sanoi minun ammuvan kovempaa kuin koko Texasin lehmät yhteensä.”

Alicen ja Gertruden ruumiin nautintoihin kuului myös hyvä ruoka, kulinaristeja kun olivat. Herkulliset ankat lisäkkeineen, kakut ja jälkiruuat herauttavat veden lukijankin kielelle. Sitruunakakku minulta vielä onnistuisi, mutta kohokkaat jätän todellisille taitureille, Margitille ja Alicelle.

• Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
• Otava, 2022
• 464 s./ 17 t 41 min.
• Äänikirja lukee Talvikki Eerola

Lue myös juttuni Leena Parkkisen edellisestä kirjasta Säädyllinen ainesosa (KLIK)