She Said – vaikuttava elokuva kahden toimittajan sinnikkäästä työstä, joka sysäsi #metoo-liikkeen vauhtiin

Tositapahtumiin perustuva She Said -elokuva on erinomainen dokudraama. Se kertoo kiihkottomasti, minkälaisen journalistityön tuloksena syntyi 5.10.2017 New York Timesissa julkaistu artikkeli Harvey Weinstein Paid Off Sexual Harassment Accusers for Decades. Artikkeli sai aikaan syytteen nostamisen Weinsteinia vastaan ja sysäsi #metoo-liikkeen vauhtiin. Weinstein istuu tällä hetkellä 23 vuoden vankeustuomiota mm. raiskauksesta ja edessä on oikeudenkäyntejä, joiden pohjalta kakkuun on mahdollista saada 135 vuotta lisää.

She Said -elokuva vahvistaa #metoo-liikettä

Kirjailija, elokuvakriitikko Martta Kaukosen uusimmassa kirjassa Sinun varjossasi kuusikymppinen taidehistorioitsija havahtuu #metoo-liikkeen laimentumiseen. Alun laajan mediahuomion jälkeen maailma on jälleen palannut entiselle radalleen ja hyväksikäyttäjät porskuttavat. Hän päättää järjestää taideperformanssin, jossa pyydetään julkisesti anteeksi seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön uhreilta.

Sinun varjossasi on havahduttava kirja, mutta niin on myös 18.11.2022 Suomessa ensi-iltansa saanut She Said -elokuva, jonka näin ennakkonäytännössä. Elokuva julkaistiin Suomessa yhtä aikaa Yhdysvaltojen ensi-illan kanssa. She Said tuo konkreettisella tavalla esiin, kuinka yleistä seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö edelleen ovat ja ennen kaikkea, kuinka vaikeaa niiden tekijöitä on saada vastuuseen teoistaan.

Vaikuttavaa tutkivaa journalismia

She Said -elokuvassa seurataan kahta New York Timesin journalistia, Megan Twoheytä ja Jodi Kantoria, jotka yhdessä lähtivät selvittämään seksuaalista ahdistelua Hollywoodissa. Vihjeitä tulee, kunnes yksi haastateltavista kysyy, että miksi ihmeessä tutkitte vanhoja juttuja, hyväksikäyttö on edelleen tätä päivää. Tutkivan journalismin kohteeksi valikoituu Miramaxin johtaja Harvey Weinstein.

Megan Twohey (Carey Mulligan)vas. ja Jodi Kantor (Zoe Kazan) She Said -elokuvassa, jonka on ohjannut Maria Schrader. Kuva UPI Media

Elokuva nostaa loistavasti esiin syyt, miksi nilkit eivät jää nalkkiin. Heillä on valtaa, heillä on rahaa ja heillä on ympärillään ihmismuuri, joka ummistaa silmänsä ja vaikenemalla mahdollistaa hyväksikäytön. Weinsteinin modus operandi oli viedä aloittelevia näyttelijättäriä hotellihuoneeseen ja keekoilla kylpytakissaan pyytäen ”hierontaa”. Jos nainen ei suostunut, ei elokuvaroolejakaan tippunut. Kun nainen kertoi lähentelyistä, ahdisteluista tai raiskauksista, kukaan ei puolustanut, vaan paikalle tuli Weinsteinin juristipartio, joka maksoi naiset hiljaisiksi.

New York Timesin journalistit olivat sinnikkäitä, vaikka uhrit toistensa jälkeen eivät suostuneet nimellään kertomaan tapahtumista. He olivat allekirjoittaneet sopimuksia, joiden sanktiot olivat mittavia. New York Times puolestaan ei voinut julkaista juttua pohjautuen pelkästään nimettömiin lähteisiin.

Toimittajanaisilla oli valtava työurakka ja mieletön henkinen prässi, joten onneksi ne toimittajien aviomiehet tukivat vaimojaan, eivätkä enää lisänneet painetta.

Kommentti elokuvan jälkeen

Hyväksikäytön rankat jäljet

Elokuva tuo naisten kohtalot esiin asiallisesti todeten, mutta tämäkin kerronta riipaisee. Se, kuinka rankan jäljen hyväksikäyttö oli naisiin jättänyt ja kuinka elokuva-alan ovet olivat sulkeutuneet. Rekrytoijat ihmettelivät, että miksi ihmeessä naiset olivat lähteneet Miramaxilta, alan johtavalta toimijalta, jos edelleen elokuva-ala kiinnosti. Hienosti eräs uhri totesi, että hyväksikäyttö vei häneltä äänen koko elämässä. Elokuvassa itseään esittävä Ashley Judd oli yksi niistä rohkeista, jotka puhuivat jo ennen NYT-artikkelin julkaisua, mutta ei silloin vielä kertonut hänet raiskanneen elokuvamogulin nimeä.

En tiennyt elokuvassa mainittuja muita Weinsteinin uhreja, mutta kyllä Gwyneth Paltrown kohdalla hieman hätkähdin.

Kommentti elokuvan jälkeen

Laadukas elokuva

She Said on laadukkaasti tehty elokuva. Se kertoo toimittajien työstä, hieman heidän kotielämästään ja pureutuu jutun kokoamisen haasteellisuuteen. Selväksi tulee myös se, minkälaisella eettisellä ryhdillä New York Times toimii. Mitään ei julkaista, jos on pienikin riski siitä, että heitä vastaan voidaan nostaa syyte. Vaikka katsojana tiesinkin lopputuleman, olivat prosessin vaiheet erittäin kiinnostavaa seurattavaa. Ehkä katsomossa oli helpompi hengittää juuri siksi, että tiesi Weinsteinin joutuneen vankilaan.

Pääosia esittävät kaksinkertainen Oscar-ehdokas Carey Mulligan ja Zoe Kazan. Molemmat ovat rooleissaan tinkimättöminä toimittajina erittäin uskottavia. Elokuvan on ohjannut Maria Schrader (mm. Unorthodox) ja käsikirjoittanut Oscar-voittaja Rebecca Lenkiewicz (Ida).

Elokuvan käsikirjoitus pohjautuu Megan Twoheyn ja Jodi Kantorin kirjaan Weinstein-artikkelin synnystä. Rebecca Lenkiewicz halusi työn lisäksi valottaa, miten artikkelin kirjoittaminen vaikutti toimittajien kotielämään. Molemmilla oli pienet lapset ja hyvin ymmärtäväiset puolisot. Kun Weinsteinin tiimi oli saanut vihiä artikkelin työstämisestä, alkoi jatkuva pelossa eläminen.

Minusta elokuvassa tuli loistavasti esille järjestelmällisyys, että kyseessä on systeemin ongelma. Kun sairas ihminen ryhtyy niin sanotusti toteuttamaan itseään, ja hänellä on oikeat työkalut, niin järjestelmä ryhtyy tukemaan häntä. Koska osa tukijoista pelkää, osa hyötyy. Viime kädessä on kysymys vallasta.

Kommentti elokuvan jälkeen

Mitä artikkeli sai aikaan?

Artikkeli sai Harvey Weinsteinin tilille teoistaan. Tärkeämpää oli kuitenkin lumipalloefekti, jonka artikkeli ja sitä seurannut julkinen keskustelu sai aikaan. Näyttelijä Alyssa Milano twiittasi 15.10.2017: “Ehdotus ystävältä: jos kaikki seksuaalista häirintää kokeneet naiset kirjoittaisivat statuksekseen #metoo, saattaisimme saada käsityksen tämän ongelman laajuudesta”. Loppu on historiaa: #metoo-tunnistetta käytettiin pelkästään ensimmäisen vuorokauden aikana Twitterissä yli 500 000 kertaa ja Facebookissa 12 miljoonaa kertaa.

Tämä elokuva on hyvä nähdä. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 2022 Mitro Kaurinkosken tekemän jatkoselvityksen häirinnästä elokuva-alalla. Selvityksessä havaittiin, että seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen kohtelu on otettu vakavasti ja muutos on käynnissä, mutta se on hidasta. Elokuva-alan toimijat ovat laatineet ohjeistuksia, palkanneet tuotantoihin häirintäyhdyshenkilöitä ja asia on integroitu alan koulutukseen. Selvityksen lopuksi todetaan, että ongelmat eivät kuitenkaan ole poistuneet, ja paljon on edelleen tehtävää. Niinpä.

Kommentit
  1. Anki
  2. Tuulevin lukublogi
  3. Viivi/Kirjailuja
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Elegia
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Kommentteja, kiitos!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *