Teatteri Jurkka: Jane! Jane! Jane! – kun Jane Fonda on oman elämäsi valmentaja

Teatteri Jurkka on vahvat perinteet omaava pikkiriikkinen huoneteatteri, joka on toiminut samassa tilassa Helsingin Kruununhaassa vuodesta 1954 lähtien. Istuin noin 50 ihmistä vetävän teatterihuoneen eturivissä, metrin päässä rekvisiitasta, katsomassa Jane! Jane! Jane! -näytelmää. Näytelmä tuli todellakin iholle.

Jane! Jane! Jane! -näytelmän Jane on Jane Fonda. Mitä sinulla tulee ensimmäiseksi mieleen hänestä? Onko se aerobicin jumppavideot, Vietnamin sodan vastustaminen vai kenties vuoden 2018 elokuva Book Club – väreileviä lukunautintoja? Minulla se olisi aerobic-kirja ja siihen liittyvät jumppaohjeet, jotka omistin LP-levynä. Niistä muistan, että en tajunnut, mitä rikkaruohojen kitkeminen -liikkeellä tarkoitettiin. Myöhemmin kirjat saivat tuekseen videot, joita näytelmän mukaan on myyty 17 miljoonaa kpl.

Teatteri Jurkan tehtäväpaketti

Teatteri Jurkan sivuilla on näytelmään liittyviä ennakkotehtäviä sekä kysymyksiä keskusteltaviksi näytelmän jälkeen. Mielestäni palvelu on aivan loistava ja suosittelen käyttämään materiaalia oman teatterivierailun yhteydessä.

Minä poimin kysymyksistä muutamia ja rakensin arvioni niiden pohjalta.

Näytelmän esittelyssä sanotaan henkilön heräävän vapauteen ja toimintaan Jane Fondan kosketuksessa. Kuka mielestäsi on esityksen päähenkilö? Miksi?

Jane! Jane! Jane! -näytelmässä on vain kaksi näyttelijää, mutta useita rooleja. Mielestäni päähenkilö on Heli Hyttisen esittämänä nuori nainen, jonka elämä on tasapaksua. Hänen suvussaan ei ole ollut tapana pyrkiä esille, eikä hän saa sanottua yhtään tavoitetta tai toivetta elämälleen. Jos hän kirjoittaisi autofiktion, sen nimi olisi Perusmeno.

Näytelmä alkaa päähenkilön krapula-aamusta. Poikaystävä on jättänyt ja kaikki on harmaata. Kesken on Jane Fondan elämäkerran lukeminen ja yhtäkkiä kirjan sivuilta eloon hyppää itse Jane, jota esittää Aija Pahkala. Jane tuo muassaan valtaisan energialatauksen ja kysyy yhtälailla päähenkilöltä kuin yleisöltäkin: ”Are you ready to feel good?”

Janesta tulee päähenkilön life coach, hän haluaa kaivaa henkilön sisällä olevan liekin esille. Tehtävä ei osoittaudu aivan helpoksi, mutta Jane jatkaa sinnikkäästi, vaikka välillä onkin heittämäisillään pyyhkeen kehään. Mielestäni nuori nainen on päähenkilö, sillä katsomossa koko ajan elän hänen tunteittensa kautta. Jane tuo mukaan näkökulmaa, hänen elämänvalintojensa esittely auttaa oivaltamaan, kuinka tärkeää on oman tahtonsa tunnistaminen.

Mitä Jane Fonda edustaa henkilön elämässä?

Jane Fonda on rohkeuden symboli, mutta kas kummaa, kaikki ei olekaan niin hohdokasta kuin voisi kuvitella. Jane on ollut kolmen miehen kanssa naimisissa, kolmen alkoholistin. Jane on langennut heihin ensisilmäyksellä, mutta suhteen edetessä kaikki ovat halunneet kontrolloida Janea. Näyttämöllä tämä tehdään selväksi kultaisella kaulapannalla ja -hihnalla. Vasta kuusikymppisenä Jane uskaltaa oikeasti tehdä omat ratkaisunsa, irrottautua oman elämänsä aktivistiksi.

Janen suhdekuvauksissa Heli Hyttinen muokkautuu vuorollaan Roger Vadimiksi, Tom Haydeniksi ja Ted Turneriksi. Hänen roolityönsä on hienovireistä ja taitavaa. Koska istuin eturivissä, näin kuinka hän muuntautui mikroilmeitä myöten eri rooleihinsa.

Miksi henkilö haluaa olla Jane Fondan koira?

Jaa-a, tässä voi pistää kaikki kyökkipsykologian taitonsa peliin. Janen oikeasta elämästä tiedämme sen verran, että hänellä on Coton de Tulear -rotuinen koira Tulea, joka syntyi vuonna 2005. (Kirsin Book Clubin Piialla on samanlainen koira, katso kuva) Näytelmässä kerrotaan, että Janella oli lähes symbioottinen suhde Tulean kanssa, hän otti koiran mukaansa kaikkialle.

Näytelmän päähenkilö havittelee mielestäni samaa huomiota ja huolenpitoa kuin Tulea saa. Ei tarvitse kuin olla, niin joku pitää huolta perustarpeista, rapsuttaa ja rakastaa. Olli on ollut itsekäs, äidillekään ei oikein voi puhua ja maailma vaatii tekemistä eli olisi paljon helpompaa olla sylikoira, siltä siltä ei vaadita kuin läsnäoloa ja söpöyttä.

Mitä karkkien valitseminen symboloi näytelmässä?

Jo Forest Gumpin mama sanoi ”Life was like a box of chocolates. You never know what you’re gonna get.” Näytelmässä popsitaan Marianne-karkkeja, jotka tuovat autuaan olon. Symboloivatko ne huumeita vai elämän helppoja ratkaisuja, en tiedä. Aina on kuitenkin mahdollisuus valita toisin, ottaa ällöttävä karkki, mennä jonnekin tuntemattomaan. Tulkitsin, että uuden valitseminen avaa maailmaa. Kun ottaa riskin, se saattaa mahdollistaa jotain hyvää, tai sitten ei, mutta kokemuksia syntyy.

Oma kysymykseni: Mitä mieltä käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja näyttelijätyöstä?

Näytelmän on kirjoittanut Salla Viikka. Hän on voittanut parhaan näytelmätekstin Lea-palkinnon vuonna 2005 näytelmällään Aukko. Ohjaus on Sini Pesosen käsialaa. Hänen aiemmista ohjauksistaan olen nähnyt Aino-Kaisa Saarisen elämää kuvaavan Tahto-näytelmän, josta pidin todella paljon. Janessa ja Tahdossa onkin jotain samaa. Tahto-näytelmässä Aikun mieltä sparrasi esiin pompsahteleva Andre Agassi, tosin tämä kehotti luovuttamaan ponnistelun, kun Jane Fondan viesti on päinvastainen. Molemmissa näytelmissä näyttämön reunoilla heiluvat samankaltaiset hopealamelliverhot.

Mielestäni näytelmän perusidea itsensä löytämisestä ja omaehtoisesta toteuttamisesta on hyvä. Jane Fondan ottaminen life coachiksi on erinomainen valinta, tämä näyttämön Jane kun omasi selvästi perspektiiviä siihen, miten joutuu alisteiseen asemaan. Teksti oli monin paikoin oivaltavan nokkelaa ja puhuttelevaa, myös hauskaa. Jäin kuitenkin kaipaamaan toteutuksesta jotain, etenkin loppuratkaisun suhteen. Olisiko se avannut, jos olisin nähnyt Barbarella-elokuvan?

Näyttelijöitä ei voi kuin kehua! Aija Pahkala on ulkoisesti hämmentävän samannäköinen kuin Jane Fonda. Hänen roolityönsä vaatii tarkkaa fysiikkaa ja jumalallista läsnäoloa ja hän suoriutuu kaikesta kympin arvoisesti. Naiivius, itseironia, herkkyys ja vahvuus välittyvät hienosti. Samoin Heli Hyttinen tekee erinomaiset roolityöt. Mietinkin, kuinka erilaista mahtaa olla tehdä roolia vaikkapa Helsingin Kaupunginteatterin isolla näyttämöllä kuin Jurkan 12 neliön lattiapläntillä. Jokainen ele rekisteröityy isona katsomoon, joten keskittymisen ja kontrollin pitää olla koko ajan sataprosenttista, mutta silti näyttää vaivattomalta. Siinä molemmat näyttelijät onnistuivat hyvin.

Mitä mietin kotimatkalla?

Jane Fonda täyttää joulukuussa 85 vuotta. Uutisten mukaan hänellä on imusolmukesyöpä ja hän käy läpi hoitoja. Näytelmästä sai kuvan, että hän on kuusikymppisenä kasvanut itsenäiseksi aikuiseksi ja irrottanut sen kultaisen kaulapannan. Hän toimii monen hyvän asian puolesta, koira kainalossa, mutta miksi ihmeessä hän muiden ikääntyneiden Hollywood-näyttelijöiden tavoin on kiristyttänyt kasvonsa rypyttömiksi? Eikö hän vieläkään ole vapaa muiden mielipiteistä tai sinut vanhenemisen kanssa? Kuka nyt on talutushihnan päässä?

Ja vinkki teatterille: tarjoiluvalikoimaan pitää ehdottomasti ottaa Marianne-karkkeja ja niitä toisia. Kun olin kuullut näyttelijöiden rouskuttavan Marianne-karkkien minttukuorta rikki, alkoi itsenikin tehdä kovasti mieli niitä!

Esityksen tiedot

Kantaesitys 15.10.2022 klo 19:00

Kirjoittanut: Salla Viikka
Ohjannut: Sini Pesonen
Näyttämöllä: Aija Pahkala ja Heli Hyttinen
Koreografia: Maija Nurmio
Lavastus ja pukusuunnittelu: Tinja Salmi
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen