Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan rakkaustarina – kyllä ei yhtään mieli pahoitu
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan rakkaustarina on sarjassa jo 17. teos. Olemme oppineet tuntemaan Mielensäpahoittajan ikääntyneenä jääränä. Elämä kuitenkin yllättää hänetkin. Sillä on vielä tarjottavaa leskeksi jääneelle vanhalle miehelle, joka tarkkailee elämää ja sen ilmiöitä omaan suoraviivaiseen tyyliinsä.
Ensimmäinen Mielensäpahoittaja ilmestyi jo vuonna 2010, ja tuo terävästi piirretty hahmo sanontoineen on vakiinnuttanut paikkansa monen suomalaisen mielessä. Kun minä tutustuin kirjoihin omakohtaisesti muutama vuosi sitten, kyllä niin mieleni pahoitin päähenkilön puolesta. Onhan hän kaavoihinsa kangistunut ja jutuissaan toisteinenkin. Hänen havaintonsa maailman menosta ja siitä, miten olemme vieraantuneet perusasioista, ovat kuitenkin niin osuvia ja hyväntahtoisia, että pakkohan ukosta on pitää.
Mielensäpahoittaja kuvaa omaan karunhellään tyyliinsä vaimoaan, seurustelun alkua ja avioliittoa. Takana on monta yhteistä vuosikymmentä. Vaimo on sairastellut ja ollut jo jonkin aikaa hoitokodissa. Nyt hän hiipuu vähitellen tavoittamattomiin, kunnes edessä on lopullinen ero.
Olin valmistautunut väistämättömään enkä ollut siihen lainkaan valmis. Kenenkään muun selkää ja niskaa minä en tunne niin kuin tunsin Emännän. Koko ihmisen minä tunsin ja hän minut, nyt minua ei tunne enää kukaan.”
Yksin jääminen ottaa niin lujille, että Mielensäpahoittaja sairastuu itsekin. Toipumisaika on pitkä, ja apuna on myös kuntoutuksen ammattilaisia, joista yksi on erityisen mieleenjäävä. Tämä viehättävä nainen, sittemmin Saimiksi esittäytynyt, tekee Mielensäpahoittajaan vaikutuksen tuoksullaan. Se on ”sekoitus teräketjuöljyä, vastakaadettua koivua ja karsittua mäntyä”. Siitä hänet Mielensäpahoittaja myös tunnistaa, kun he kohtaavat sattumalta uudelleen. Melko romanttista siis, juuri sillä tavalla romanttista kuin päähenkilölle sopiikin.
Jos ei ole nuorempien seurustelu aina pelkkää onnea ja auvoa, ihan selkeän suoraviivaista kuhertelua se ei välttämättä ole kasikymppiselläkään. Saimilla on vahva oma elämä, joka ei ole noin vaan muovattavissa uuden ihmissuhteen mukaiseksi. Toiveiden ja tavoitteiden yhteenhioutuminen vie oman aikansa, ja kaikenlaista tietysti sattuu ja tapahtuu ennen suhteen seestymistä.
Mielensäpahoittaja on jo pitkään ollut klassikko. Hänelle loi vankan aseman Antti Litja kertojana ja ensimmäisen, Dome Karukosken 2014 ohjaaman elokuvan päähenkilönä. Tiina Lymin (2018) ja Mika Kaurismäen (2022) elokuvissa samoin kuin äänikirjojen kertojana Heikki Kinnunen on täyttänyt nämä suuret saappaat erinomaisesti. Moitteen sijaa ei ole näiden väliin sijoittuvassa Vesa Vierikon tulkinnassakaan, hänen äänenvärinsä on kuitenkin ehkä hieman nuori tähän hahmoon.
Kirjan tiedot
- Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan rakkaustarina
- WSOY 2022
- 287 s / 8 t 40 m
- Äänikirjan kertoja: Heikki Kinnunen
Mielensäpahoittaja kyllä ainakaan viihdyttää
Minä olen lukenut muistaakseni vain sen ensimmäisen ja alkuperäisen kirjan. Mielensäpahoittajan matkaan voisi kyllä hypätä uudestaankin.