Kirsin kirsikat 2022 – Kaunis maailma missä olet?

Vuoden 2021 kirsikkajutussa epävarmuutena leijui mahdolliset uudet koronavariantit, sotaa en osannut ajatella. Kun Ukrainan sota tuli meidän kaikkien elämään, luin jokaisen uutisen ja aloin seurata Twitterissä alan asiantuntijoita. Kävin Suomalaisella klubilla kuuntelemassa Kristi Raikia ja katsoin iltaisin A-studiota. Omiin uniin alkoi tulla sotakuvastoa, joten oli pakko rauhoittaa uutisvirran seuraamista. Moneen otteeseen mielessä pyöri Sally Rooneyn kirjan nimi, joka on lainattu Friedrich Schillerin runosta: Kaunis maailma, missä olet.

Sota vaikutti myös niin, että huomasin pysähtyväni ja ajattelevani, että onpa upeaa viettää tätäkin ilon tai rauhan hetkeä. Itsestäänselvyydet kaikkosivat, elämykset olivat aiempaa enemmän arvossaan. Tässä koontini vuoden parhaimmistosta eli todelliset kirsikat elämyskakun päällä:

Kirsikat kirjoille

Luen vuosittain hieman yli kirjan viikossa, nyt tuli saldoksi 65 kirjaa. Aasiassa asuessani opin, että asioita ei saisi jättää roikkumaan yli vuodenvaihteen, mutta nyt vuonna 2022 lukemistani kirjoista on useampi hyvä teos jäänyt ilman blogijuttua, joten lupaan palata osaan niistä lähitulevaisuudessa.

Vuoden alussa lupasin panostaa laadukkaisiin käännöskirjoihin, niinpä poimintani vuoden 2022 kirsikkakirjoikseni ovat juuri tuosta kategoriasta.

Alkuvuonna löysin irlantilaisen Sally Rooneyn. Moni on haltioitunut hänestä jo aiemmin, mutta Kaunis maailma missä olet (Otava 2021) oli minun ensituntumani hänen tuotantoonsa. Miten joku osaakin kuvata arkea, ihmissuhteita ja elämän peruskysymyksiä niin luontevasti ja eleettömästi?

Luin kirjan ja heti perään myös hänen Keskusteluja ystävien kesken (Otava, 2019) ja Normaaleja ihmisiä (Otava, 2020) sekä katsoin Normaaleja ihmisiä -tv-sarjan. Kaunis maailma missä olet oli filosofisempi kuin Rooneyn aiemmat teokset, mutta juuri nämä pohdinnat iskivät vahvasti viime kevään mielentilaani. Airin kanssa tallensimme Kaunis maailma missä olet –podcastjaksomme päivää ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Helsinki Lit palasi totutussa muodossaan toukokuussa. Vuosi toisensa jälkeen Lit on esitellyt kiinnostavia kansainvälisiä kirjailijoita, joista en ole aiemmin kuullut mitään tai noteerannut ainoastaan joltain kirjapalkinnon long listalta. Litin suositteluvoima minulle oli jälleen melkoinen, sillä festivaaleilla esiintyi 12 ulkomaista kirjailijaa ja minä luin heistä yhdeksän teokset. Lukupiireihin niistä pääsi neljä, joista kirsikkakirjaksi voisi nousta joko Tyttö, nainen, toinen (WSOY 2022) tai Shuggie Bain (WSOY 2022), molemmat Booker-palkinnon voittajia.

Valitsen Bernardine Evariston Tyttö, nainen, toinen -kirjan. Se esittelee 12 mustan, Britanniassa asuvan naisen elämää; historiaa, jota ei ennen ole kirjoitettu. Tarinat linkittyvät toisiinsa, ne kuvaavat muualla olevia juuria, yhteiskunnan ennakkoluuloja, yhteisöllisyyttä, yksilöllisyyttä ja asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Hieno kirja, jonka välimerkittömyys unohtuu ensimmäisten sivujen jälkeen. Avartava kirja, joka sai minut ajattelemaan maahanmuuttajia.

Ja ihan karmea munaus, että en ole vielä kirjoittanut kunnon juttua Tyttö, nainen, toinen -kirjasta, vaikka käsittelimme sitä sekä Kirsin Book Clubin että Edita Groupin lukupiireissä. Mutta toimikoon tämä lämmittelysuosituksena!

Kolmanneksi nostan Lydia Sandgrenin Läpileikkauksen (WSOY 2022), joka oli syyslukukauden ykköskirjani. Puhuimme Läpileikkauksesta paljon myös kotona. Mieheni Martti Ranin luki kirjan äänikirjaksi ja ylisti sitä aina studiolta tullessaan. Minä pääsin kirjaan käsiksi sen ilmestyttyä ja 700 sivun (tai 32 tunnin äänikirjan) kanssa vierähti pari viikkoa. Läpileikkaus oli lähtokohtaisesti liian paksu (suositusraja 500 sivua) lukupiirikirjaksi, mutta olinpa onnellinen, että sain keskustella siitä myös lukupiirissä.

Läpileikkauksen teksti nappaa mukaansa jokaisen, joka on kiinnostunut ihmissuhteista, kirjallisuudesta, taiteesta ja elämästä. Läpileikkaus on oodi ystävyydelle, etenkin miesten väliselle ystävyydelle. Yhtälailla se on oodi kulttuurilliselle pääomalle, josta Lydia Sandgren on haastattelussa todennut, että se on kaikkien saavutettavissa.

Ote blogijutustani

Kirsikat teatterille

Vuoden merkittävin teatterijuttu oli se, että teatterit pystyivät toimimaan jälleen ilman koronarajoituksia. Elävän taiteen kohtaaminen tuntui yksinkertaisesti virkistävältä.

Näin vuoden aikana 15 teatteriesitystä yhdeksässä eri teatterissa. Moni on ollut teatteriretkenä mieleenpainuva ja tarjonnut hienon kokonaiselämyksen, esimerkiksi The Addams Family Kotkan Kaupunginteattereissa.

Kirsikat menevät kuitenkin pääkaupunkiin seuraaville esityksille:

• Fanny ja Alexander, Helsingin Kaupunginteatteri
• Priscilla, Helsingin Kaupunginteatteri
• Min fantastiska väninna, Lilla Teatern

Koska kaikista kirsikkaesityksistä on omat blogijuttunsa, kerron vain lyhyet perustelut. Fanny ja Alexander kolahti erityisesti Paavo Westerbergin ohjaajanäkemyksen vuoksi. Olavi Uusivirta oli Alexanderina loistava ja näytelmän visuaalinen ilme taianomainen. Priscilla oli sellainen hyvän mielen ja suvaitsevaisuuden tujaus, joka sai taputtamaan käsiä pään yläpuolella ja tanssimaan teatterin katsomossa. Biisit olivat nostalgisesti tuttuja ja roolisuoritukset aidon taitavia.

Min fantastiska väninna poistui uutena vuotena Lillanin ohjelmistosta. Harmi, sillä olisin voinut mennä katsomaan sen uudestaan ihan vain fiilistelläkseni Elena Ferranten Napoli-sarjaa, joka on tämän vuosituhannen lukuelämykseni. Pidin Min fantastiska väninnassa kaikesta, mutta ihastuin erityisesti pääparin Pia Anderssonin ja Cecilia Paulin roolisuorituksiin: he yksinkertaisesti olivat fantastiset Lenu ja Lila.

Kirsikat tapahtumille

Toistan jo aiemmasta: parasta oli, että tapahtumat palasivat. Vuodenkierto loksahti ennalleen: keväällä Helsinki Lit, syksyllä Dekkarifestivaali, Turun Kirjamessut ja Helsingin Kirjamessut – kaikki pitkän kaavan kautta, alkupuheenvuorosta loppuvihellykseen asti.

Kävin myös muutamissa pienemmissä kirjatilaisuuksissa esimerkiksi Heli Laaksosen Kuuden metrin luontopolulla, Riviera Vintagen ranskalaisessa kirjakerhoillassa ja Balmuir Book Club -tilaisuudessa – aina on hienoa kokoontua kirjojen äärelle. Sain myös kohottaa skumppalasin seuraavien kirjailijoiden julkkareissa: R.M. Rosenberg, Matti Laine, Satu Rämö, Martta Kaukonen ja Elina Backman – kiitos kutsuista!

Podcastien tekemiset kirjailijoiden kanssa ovat myös erityisiä tapahtumia kirja-aktivistin maailmassa. Sain Kirsin Book Clubin podcastiin vieraaksi huippudekkaristeja, joiden kanssa juttelimme kaikenlaista heidän kirjoittamisestaan ja haaveistaan, kuuntele klikkaamalla linkkejä.

• Satu Rämö: Hildur
• Vera Vala: Italialainen peli
• Max Seeck: Loukko

Isoista tapahtumista Helsinki Lit oli/on suosikkini ja toukokuun 2023 festivaalipäivät varattu jo kalenteriin. Messuilla on kuitenkin aina huippuhetkensä. Tänä vuonna Turussa se oli oma ohjelmanumero Kymmenen hyvää syytä perustaa lukupiiri, jossa keskustelimme Kirsi Hietasen (Kirsin kirjanurkka -blogi) ja Satu Rämön kanssa kirjoista keskustelemisen elämää muuttavasta taiasta.

Helsingissä todellinen elämys oli messukeskuksen ulkopuolella. Sain kutsun illalliselle pariskunta Lars Keplerin kanssa. Olin lukenut heidän tuotannostaan vain tuoreimman Hämähäkin ja sen perusteella mietin, miten kylmiä tyyppejä Alexandra ja Alexander Ahndoril mahtavatkaan olla. Ennakkoluulot sikseen, sillä he olivat sydämellisiä, viisaita, ahkeria, hauskoja ja hurmaavia ihmisiä! Illallinen heidän, emäntänä toimineen kustantaja Outi Mäkisen ja muiden osallistujien kanssa oli todella ikimuistoinen. Lopuksi halasimme kahdesti!

Mukaan vielä tapahtuma, jonka järjestin nyt toista kertaa. Aiemmin Kirjasäätiö kutsui kirjabloggarit Finlandia-palkintojen jakotilaisuuteen, mutta nyt olemme pudonneet kutsulistalta. Niinpä minä kutsuin tutuimmat kirjabloggarit meille kotiin Finlandia-kisastudioon seuraamaan palkintojenjakoa. Aloitimme kisaveikkauksella jo ennen ehdokkaiden julkistamista ja pisteytimme arvauksiamme. Kisastudiossa ruodimme puheet ja puvut, tv-ohjelman toteutuksen ja diktaattorien valinnat. Totesimme, että meillä taitaa olla näin hauskempaa kuin virallisessa katsomossa! Parhaiten tänä vuonna arvauksissa onnistui Tuijata-blogin Tuija Takala.

Kirsikat kulttuurimatkoille

Olen aina rakastanut matkustamista. Havainnoin ja tarkkailen, nautin uuden löytämisestä ja oivaltamisesta, ihmisten kohtaamisesta. Vuoden aikana olin Luxemburgissa, Skotlannissa, useamman kerran Tallinnassa ja kotimaassa työmatkojen lisäksi turistina Kotkassa. Työmatkallakin päädyin esimerkiksi yöpymään Säynätsalon kunnantalossa, joka sopi loistavasti Aalto-kirjojen jatkoksi. Tässä muutamia kuvia:

Kirsikat lukupiireille

Säästin parhaan viimeiseksi, koko harrastamiseni ytimen eli lukupiirit. Ilman lukupiirejä lukemiseni ei olisi niin laajaa, aktiivista ja antoisaa ja kiitän sydämellisesti kaikkia lukupiiriläisiäni.

Viime vuonna oli pöhinää liittyen kirjaani Lukupiiri – Kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika (Nemo, 2021), mutta tänä vuonna Lukupiiri kuten muutkin edellisen vuoden kirjat ovat kustantajan kannalta so last season. Vielä ilmestyi muutamia arvioita ja juttuja lukupiireistä esimerkiksi kirjallisuuslehti Lumoojassa, äidinkielen opettajien liiton Virke-lehdessä, Talouselämässä ja Ekonomi-lehdessä.

Lukupiirit asiana, eikä Lukupiiri-kirjakaan, ole vanhentunut. Sain puhua lukupiireistä ja antaa vinkkejä Tulevaisuuden kirjastoammattilainen -seminaarissa Raahessa, Turun Kirjamessuilla ja Tapiolan kirjastossa. Minua saa kutsua keikalle myös jatkossa!

Vuoden aikana Kirsin Book Club kokoontui 11 kertaa, vetämäni yrityslukupiirit Edita Groupissa 6 kertaa ja TBWA:lla 5 kertaa, Business-kirjapiiriin osallistuin kolme kertaa eli yhteensä 25 lukupiiri-iltaa. Ihan paras harrastus! Ihmisiä eri taustoista keskustelemassa kirjoista keskenään, kuuntelemassa ja jakamassa omia tuntojaan.

Lukupiireissä vierailijoina kävi livenä runoilija Anja Erämaja ja tietokirjailija Mikko Ketovuori, etäyhteydellä maailmantähti Daniel Pink.

Mitä vuonna 2023?

Toivottavasti vuosi 2023 on Annus Mirabilis eli ihmeellinen vuosi! Toivottavasti se isoin ihme olisi RAUHA.

Kirja-aktivismin kentältä toivon inspiroivia lukupiiri-iltoja, kiinnostavia kirjailijakohtaamisia ja uusia elämyksiä maustamaan totuttuja tapahtumia.

Toivon myös tapaavani sinut usein täällä blogissa!