Kirsin kirsikat 2022 – Kaunis maailma missä olet?

Iltakävelyllä Westendin rannassa Espoossa 29.12.2022

Vuoden 2021 kirsikkajutussa epävarmuutena leijui mahdolliset uudet koronavariantit, sotaa en osannut ajatella. Kun Ukrainan sota tuli meidän kaikkien elämään, luin jokaisen uutisen ja aloin seurata Twitterissä alan asiantuntijoita. Kävin Suomalaisella klubilla kuuntelemassa Kristi Raikia ja katsoin iltaisin A-studiota. Omiin uniin alkoi tulla sotakuvastoa, joten oli pakko rauhoittaa uutisvirran seuraamista. Moneen otteeseen mielessä pyöri Sally Rooneyn kirjan nimi, joka on lainattu Friedrich Schillerin runosta: Kaunis maailma, missä olet.

Kesämökilläkin kasvoi kirsikoita.

Sota vaikutti myös niin, että huomasin pysähtyväni ja ajattelevani, että onpa upeaa viettää tätäkin ilon tai rauhan hetkeä. Itsestäänselvyydet kaikkosivat, elämykset olivat aiempaa enemmän arvossaan. Tässä koontini vuoden parhaimmistosta eli todelliset kirsikat elämyskakun päällä:

Kirsikat kirjoille

Luen vuosittain hieman yli kirjan viikossa, nyt tuli saldoksi 65 kirjaa. Aasiassa asuessani opin, että asioita ei saisi jättää roikkumaan yli vuodenvaihteen, mutta nyt vuonna 2022 lukemistani kirjoista on useampi hyvä teos jäänyt ilman blogijuttua, joten lupaan palata osaan niistä lähitulevaisuudessa.

Vuoden alussa lupasin panostaa laadukkaisiin käännöskirjoihin, niinpä poimintani vuoden 2022 kirsikkakirjoikseni ovat juuri tuosta kategoriasta.

Kun kirsikoita ei ollut kuvausrekvisiitaksi tarjolla, saivat kirjat kukin viisi suklaakonvehtia kuvaamaan arvostelutähtiä.

Alkuvuonna löysin irlantilaisen Sally Rooneyn. Moni on haltioitunut hänestä jo aiemmin, mutta Kaunis maailma missä olet (Otava 2021) oli minun ensituntumani hänen tuotantoonsa. Miten joku osaakin kuvata arkea, ihmissuhteita ja elämän peruskysymyksiä niin luontevasti ja eleettömästi?

Luin kirjan ja heti perään myös hänen Keskusteluja ystävien kesken (Otava, 2019) ja Normaaleja ihmisiä (Otava, 2020) sekä katsoin Normaaleja ihmisiä -tv-sarjan. Kaunis maailma missä olet oli filosofisempi kuin Rooneyn aiemmat teokset, mutta juuri nämä pohdinnat iskivät vahvasti viime kevään mielentilaani. Airin kanssa tallensimme Kaunis maailma missä oletpodcastjaksomme päivää ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Bernardine Evaristo vieraili Helsinki Litissä. Hänen teostaan Tyttö, nainen, toinen käsiteltiin kahdessa lukupiirissäni.

Helsinki Lit palasi totutussa muodossaan toukokuussa. Vuosi toisensa jälkeen Lit on esitellyt kiinnostavia kansainvälisiä kirjailijoita, joista en ole aiemmin kuullut mitään tai noteerannut ainoastaan joltain kirjapalkinnon long listalta. Litin suositteluvoima minulle oli jälleen melkoinen, sillä festivaaleilla esiintyi 12 ulkomaista kirjailijaa ja minä luin heistä yhdeksän teokset. Lukupiireihin niistä pääsi neljä, joista kirsikkakirjaksi voisi nousta joko Tyttö, nainen, toinen (WSOY 2022) tai Shuggie Bain (WSOY 2022), molemmat Booker-palkinnon voittajia.

Valitsen Bernardine Evariston Tyttö, nainen, toinen -kirjan. Se esittelee 12 mustan, Britanniassa asuvan naisen elämää; historiaa, jota ei ennen ole kirjoitettu. Tarinat linkittyvät toisiinsa, ne kuvaavat muualla olevia juuria, yhteiskunnan ennakkoluuloja, yhteisöllisyyttä, yksilöllisyyttä ja asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Hieno kirja, jonka välimerkittömyys unohtuu ensimmäisten sivujen jälkeen. Avartava kirja, joka sai minut ajattelemaan maahanmuuttajia.

Ja ihan karmea munaus, että en ole vielä kirjoittanut kunnon juttua Tyttö, nainen, toinen -kirjasta, vaikka käsittelimme sitä sekä Kirsin Book Clubin että Edita Groupin lukupiireissä. Mutta toimikoon tämä lämmittelysuosituksena!

Lydia Sandgrenin Läpileikkaus sopi hyvin syksyyn, kynttilä- ja punaviinikaudelle.

Kolmanneksi nostan Lydia Sandgrenin Läpileikkauksen (WSOY 2022), joka oli syyslukukauden ykköskirjani. Puhuimme Läpileikkauksesta paljon myös kotona. Mieheni Martti Ranin luki kirjan äänikirjaksi ja ylisti sitä aina studiolta tullessaan. Minä pääsin kirjaan käsiksi sen ilmestyttyä ja 700 sivun (tai 32 tunnin äänikirjan) kanssa vierähti pari viikkoa. Läpileikkaus oli lähtokohtaisesti liian paksu (suositusraja 500 sivua) lukupiirikirjaksi, mutta olinpa onnellinen, että sain keskustella siitä myös lukupiirissä.

Läpileikkauksen teksti nappaa mukaansa jokaisen, joka on kiinnostunut ihmissuhteista, kirjallisuudesta, taiteesta ja elämästä. Läpileikkaus on oodi ystävyydelle, etenkin miesten väliselle ystävyydelle. Yhtälailla se on oodi kulttuurilliselle pääomalle, josta Lydia Sandgren on haastattelussa todennut, että se on kaikkien saavutettavissa.

Ote blogijutustani

Kirsikat teatterille

Vuoden merkittävin teatterijuttu oli se, että teatterit pystyivät toimimaan jälleen ilman koronarajoituksia. Elävän taiteen kohtaaminen tuntui yksinkertaisesti virkistävältä.

Näin vuoden aikana 15 teatteriesitystä yhdeksässä eri teatterissa. Moni on ollut teatteriretkenä mieleenpainuva ja tarjonnut hienon kokonaiselämyksen, esimerkiksi The Addams Family Kotkan Kaupunginteattereissa.

Kirsikat menevät kuitenkin pääkaupunkiin seuraaville esityksille:

Fanny ja Alexanderin ensi-illassa.

Koska kaikista kirsikkaesityksistä on omat blogijuttunsa, kerron vain lyhyet perustelut. Fanny ja Alexander kolahti erityisesti Paavo Westerbergin ohjaajanäkemyksen vuoksi. Olavi Uusivirta oli Alexanderina loistava ja näytelmän visuaalinen ilme taianomainen. Priscilla oli sellainen hyvän mielen ja suvaitsevaisuuden tujaus, joka sai taputtamaan käsiä pään yläpuolella ja tanssimaan teatterin katsomossa. Biisit olivat nostalgisesti tuttuja ja roolisuoritukset aidon taitavia.

Priscillan kiitoksissa tanssittiin katsomonkin puolella.

Min fantastiska väninna poistui uutena vuotena Lillanin ohjelmistosta. Harmi, sillä olisin voinut mennä katsomaan sen uudestaan ihan vain fiilistelläkseni Elena Ferranten Napoli-sarjaa, joka on tämän vuosituhannen lukuelämykseni. Pidin Min fantastiska väninnassa kaikesta, mutta ihastuin erityisesti pääparin Pia Anderssonin ja Cecilia Paulin roolisuorituksiin: he yksinkertaisesti olivat fantastiset Lenu ja Lila.

Helsingin Kaupunginteatteri – Lilla Teatern – Min fantastiska väninna – På bilden Cecilia Paul och Pia Andersson – Foto Ilkka Saastamoinen

Kirsikat tapahtumille

Toistan jo aiemmasta: parasta oli, että tapahtumat palasivat. Vuodenkierto loksahti ennalleen: keväällä Helsinki Lit, syksyllä Dekkarifestivaali, Turun Kirjamessut ja Helsingin Kirjamessut – kaikki pitkän kaavan kautta, alkupuheenvuorosta loppuvihellykseen asti.

Kävin myös muutamissa pienemmissä kirjatilaisuuksissa esimerkiksi Heli Laaksosen Kuuden metrin luontopolulla, Riviera Vintagen ranskalaisessa kirjakerhoillassa ja Balmuir Book Club -tilaisuudessa – aina on hienoa kokoontua kirjojen äärelle. Sain myös kohottaa skumppalasin seuraavien kirjailijoiden julkkareissa: R.M. Rosenberg, Matti Laine, Satu Rämö, Martta Kaukonen ja Elina Backman – kiitos kutsuista!

Matti Laineen tapasin Elias Vitikka -sarjan uusimman Kuolemanloukun julkkareissa sekä syksyisellä vierailulla hänen uudessa kotikaupungissaan Oulussa. Loppuvuodesta olen katsonut Matin käsikirjoittamaa Paratiisi-tv-sarjaa.

Podcastien tekemiset kirjailijoiden kanssa ovat myös erityisiä tapahtumia kirja-aktivistin maailmassa. Sain Kirsin Book Clubin podcastiin vieraaksi huippudekkaristeja, joiden kanssa juttelimme kaikenlaista heidän kirjoittamisestaan ja haaveistaan, kuuntele klikkaamalla linkkejä.

Max Seeckin kanssa teimme podcast-jakson meillä kotona.

Isoista tapahtumista Helsinki Lit oli/on suosikkini ja toukokuun 2023 festivaalipäivät varattu jo kalenteriin. Messuilla on kuitenkin aina huippuhetkensä. Tänä vuonna Turussa se oli oma ohjelmanumero Kymmenen hyvää syytä perustaa lukupiiri, jossa keskustelimme Kirsi Hietasen (Kirsin kirjanurkka -blogi) ja Satu Rämön kanssa kirjoista keskustelemisen elämää muuttavasta taiasta.

Lukupiirin iloista Turun Kirjamessuilla, kanssani Satu Rämö ja Kirsi Hietanen.

Helsingissä todellinen elämys oli messukeskuksen ulkopuolella. Sain kutsun illalliselle pariskunta Lars Keplerin kanssa. Olin lukenut heidän tuotannostaan vain tuoreimman Hämähäkin ja sen perusteella mietin, miten kylmiä tyyppejä Alexandra ja Alexander Ahndoril mahtavatkaan olla. Ennakkoluulot sikseen, sillä he olivat sydämellisiä, viisaita, ahkeria, hauskoja ja hurmaavia ihmisiä! Illallinen heidän, emäntänä toimineen kustantaja Outi Mäkisen ja muiden osallistujien kanssa oli todella ikimuistoinen. Lopuksi halasimme kahdesti!

Upea illallinen Lars Kepler -pariskunnan, kirjailija Salla Simukan ja toimittaja Suvi Kerttulan kanssa. Illan valloittavana emäntänä toimi Tammen kustantaja Outi Mäkinen.

Mukaan vielä tapahtuma, jonka järjestin nyt toista kertaa. Aiemmin Kirjasäätiö kutsui kirjabloggarit Finlandia-palkintojen jakotilaisuuteen, mutta nyt olemme pudonneet kutsulistalta. Niinpä minä kutsuin tutuimmat kirjabloggarit meille kotiin Finlandia-kisastudioon seuraamaan palkintojenjakoa. Aloitimme kisaveikkauksella jo ennen ehdokkaiden julkistamista ja pisteytimme arvauksiamme. Kisastudiossa ruodimme puheet ja puvut, tv-ohjelman toteutuksen ja diktaattorien valinnat. Totesimme, että meillä taitaa olla näin hauskempaa kuin virallisessa katsomossa! Parhaiten tänä vuonna arvauksissa onnistui Tuijata-blogin Tuija Takala.

Finlandia-kisastudiossa spekuloitiin ruokapöydässä ennen olohuoneen kisakatsomoon siirtymistä. Kirsin Book Clubin Minnan, Airin ja Marjan lisäksi paikalla olivat Kirsin kirjanurkka -, Tuijata-, Kulttuuri kukoistaa – ja Kirjaluotsi-bloggaajat.

Kirsikat kulttuurimatkoille

Olen aina rakastanut matkustamista. Havainnoin ja tarkkailen, nautin uuden löytämisestä ja oivaltamisesta, ihmisten kohtaamisesta. Vuoden aikana olin Luxemburgissa, Skotlannissa, useamman kerran Tallinnassa ja kotimaassa työmatkojen lisäksi turistina Kotkassa. Työmatkallakin päädyin esimerkiksi yöpymään Säynätsalon kunnantalossa, joka sopi loistavasti Aalto-kirjojen jatkoksi. Tässä muutamia kuvia:

Luxemburgissa kävimme Bernard-Massardin viinimaisteluiden lisäksi tutustumassa esimerkiksi linnoihin. Lue matkaraportti.
Skotlannissa olen käynyt usein, sillä tytär opiskelee Aberdeenissä. Joka matkalla olen tutustunut myös kulttuurikohteisiin, nyt mm. Edinburghin laitamilla sijaitsevaan Jupiter Artland -taidepuistoon, jossa on mm. Anish Kapoorin teos Suck.
Toinen tytär opiskelee Tallinnassa, jossa tulee käytyä usein. Ihan joka kerta käyn Viru-keskuksen 3. kerroksessa sijaitsevassa Rahva Raamat -kirjakaupassa. Ennen joulua matkasimme Tallinkin uusimmalla MyStar-aluksella.
Kun Jyväskylään suuntautuneella työmatkalla olivat kaikki hotellit täynnä, löysin Alvar ja Elissa Aallon suunnitteleman Säynätsalon kunnantalon, jossa majoituin Elissan makuuhuoneessa. Erinomainen kokemus, kun juuri olimme lukupiirissä perehtyneet Aino ja Alvar Aaltoon.

Kirsikat lukupiireille

Säästin parhaan viimeiseksi, koko harrastamiseni ytimen eli lukupiirit. Ilman lukupiirejä lukemiseni ei olisi niin laajaa, aktiivista ja antoisaa ja kiitän sydämellisesti kaikkia lukupiiriläisiäni.

Viime vuonna oli pöhinää liittyen kirjaani Lukupiiri – Kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika (Nemo, 2021), mutta tänä vuonna Lukupiiri kuten muutkin edellisen vuoden kirjat ovat kustantajan kannalta so last season. Vielä ilmestyi muutamia arvioita ja juttuja lukupiireistä esimerkiksi kirjallisuuslehti Lumoojassa, äidinkielen opettajien liiton Virke-lehdessä, Talouselämässä ja Ekonomi-lehdessä.

Raaheen oli kokoontunut yli 60 kirjastoammattilaista Oulusta, Kajaanista, Raahesta ja lähikunnista Tulevaisuuden kirjastoammattilainen -seminaariin.

Lukupiirit asiana, eikä Lukupiiri-kirjakaan, ole vanhentunut. Sain puhua lukupiireistä ja antaa vinkkejä Tulevaisuuden kirjastoammattilainen -seminaarissa Raahessa, Turun Kirjamessuilla ja Tapiolan kirjastossa. Minua saa kutsua keikalle myös jatkossa!

Tapiolan kirjastoon kerääntyi toistakymmentä kuuntelijaa sateisena iltana 15.11.2022.

Vuoden aikana Kirsin Book Club kokoontui 11 kertaa, vetämäni yrityslukupiirit Edita Groupissa 6 kertaa ja TBWA:lla 5 kertaa, Business-kirjapiiriin osallistuin kolme kertaa eli yhteensä 25 lukupiiri-iltaa. Ihan paras harrastus! Ihmisiä eri taustoista keskustelemassa kirjoista keskenään, kuuntelemassa ja jakamassa omia tuntojaan.

Lukupiireissä vierailijoina kävi livenä runoilija Anja Erämaja ja tietokirjailija Mikko Ketovuori, etäyhteydellä maailmantähti Daniel Pink.

Syntymäpäivälahjasta startannut Kirsin Book Club täytti 12 vuotta. Olemme keskustelleet yhdessä nyt 143 kirjasta. Koko lista löytyy TÄSTÄ.
Edita Groupin lukupiirissä kokeilimme aluksi pienryhmäkeskusteluja täsmäkysymyksillä, jotta kaikki varmasti pääsivät keskustelemaan Shuggie Bainista.
TBWA:n lukupiirin kanssa vierailimme Gummeruksella, kun kirjana oli Hanna Bervoetsin Sopimatonta sisältöä.
Daniel Pink oikeassa alakulmassa pistäytyi Business-kirjapiirissämme Kaliforniasta käsin. Kaikki alkoi heitosta, mitä jos kutsuttaisiin Pink keskustelemaan kanssamme ja hänhän suostui! Kirjana oli The Power of Regret

Mitä vuonna 2023?

Toivottavasti vuosi 2023 on Annus Mirabilis eli ihmeellinen vuosi! Toivottavasti se isoin ihme olisi RAUHA.

Kirja-aktivismin kentältä toivon inspiroivia lukupiiri-iltoja, kiinnostavia kirjailijakohtaamisia ja uusia elämyksiä maustamaan totuttuja tapahtumia.

Toivon myös tapaavani sinut usein täällä blogissa!

Iloa, valoa ja kirsikankukkia vuodelle 2023! Toivottaa Kirsi
Kommentit
  1. Anki
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Kommentoi