Robert Galbraith: Levoton veri – mysteeri, jota selvitetään pitkän kaavan kautta

Tätä minä olen epäillytkin: Joanna Rowling ei seuraa Kirsin Book Clubia, tai ei ainakaan ole ottanut huomioon toiveitani Cormoran Strike -sarjan jatko-osassa! Ei hän kyllä taitaisi kuunnella, vaikka lähettäisin ihan henkilökohtaisen viestin, sillä niin paljon ladyllä on kirjallisia meriittejä, myös dekkarisaralla, että tietänee, mikä laajoihin lukijakuntiin uppoaa.

Kun kirjoitin Cormoran Strike -sarjan neljännestä osasta nimeltään Valkoinen kuolema, toivoin kirjailijalta jatkossa kiinnostavampaa rikosta, lukijalle mahdollisuutta omiin oivalluksiin ja enemmän säpinää pääparin kesken.

Mutta mitä tarjoilee kirjailija Joanna a.k.a. J.K. Rowling a.k.a. Robert Galbraith sarjan viidennessä osassa nimeltään Levoton veri?

Järkäleen verran eli 892 sivua (944 grammaa) kadonneen naisen tarinaa, lukuisia tapaukseen liittyviä henkilöitä, ja sekä Striken etsivätoimiston ilmassa kipunoivia tunteita, jotka edelleen jäävät vain ilmaan. Ja mielestäni ei ollut mitään mahdollisuutta lukijana päätellä, miten rikos oli toteutettu tai kuka oli syyllinen, ennen kuin se tarkasti kerrotaan kirjan loppuhuipennuksessa.

Kirjoja vai käsipainoja?

Eikä tässä vielä kaikki. Ennen joulua sain kustantajalta sarjan kuudennen osan arvostelukappaleen, todellisen järkäleen: 1054 sivua (1085 grammaa), jonka ajattelin säästää joululoman lukemiseksi. Ennen kuin tartuin Sysimustaan sydämeen, tajusin, että minultahan oli jäänyt viides osa väliin, joten siitä tuli joululomani luku-/kuunteluseuralainen.

Veikkaan, että olisin voinut siirtyä sujuvasti Valkoisesta kuolemasta (4. osa) suoraan Sysimustaan sydämeen (6. osa) ilman Levotonta verta (5. osa), jos hakisin vain rikostutkimusta. Minulle dekkareiden kiinnostavuus kuitenkin lepää pitkälti päähenkilöiden tuttuuden ja keskinäisten suhteiden varassa, joten siksi on luettava järjestyksessä.

Cormoran Strike -sarjassa, miksi se ei muuten ole Cormoran Strike ja Robin Ellacott -sarja, minua kiinnostaa Cormoranin ja Robinin suhde toisiinsa, exiinsä Charlotteen ja Matthewhin sekä sarjan aiemmissa osissa esiteltyihin sukulaisiin ja ystäviin. Kiinnostaa myös heidän etsivätoimistonsa sisäinen dynamiikka sekä toimiston menestys.

Levoton veri, sarjan 5. osa – kauan sitten kadonnut lääkäri

Älä lue tätä, jos et halua juonipaljastuksia sarjan aiemmista osista. Jos et ole aiemmin tarttunut sarjaan, niin suosittelenkin, että etsit käsiisi sarjan ensimmäisen osan, Käen kutsun, ja aloitat siitä. Palaat sitten tähän blogijuttuun, kun aika on.

Levoton veri -osassa Cormoran ja Robin palkataan selvittämään 40 vuotta sitten tapahtunutta katoamistapausta. Nuori naislääkäri Margot Bamborough on silloin työpäivänsä päätteeksi lähtenyt vastaanotolta ja kadonnut täysin jäljettömiin.

Poliisit ovat kyllä yrittäneet ratkaista katoamista kahden eri tutkinnanjohtajan vetämänä. Aikalaisten lausunnot ovat tallella, mutta vanha poliisitutkinta vilisee myös astrologisia symboleja ja tarot-korttien merkintöjä, joissa ei ensi silmäyksellä ole mitään järkeä. Oliko kyseessä murha vai vapaaehtoinen katoaminen? Jos murha, oliko syyllinen kuuluisa sarjamurhaaja vai ihan joku muu, kenties joku samalta lääkäriasemalta? Jos vapaaehtoinen katoaminen, miksi Margot ei ole ottanut yhteyttä rakkaaseen tyttäreensä? Cormoranilla ja Robinilla on vuosi aikaa selvittää, mitä on tapahtunut.

Yksityiselämäsektorilla Cormoranin Joan-täti on sairastunut syöpään ja voi heikosti. Ex-tyttöystävä Charlotte lähettelee taas epätoivoisia tekstiviestejä, vaikka on naimisissa toisen kanssa ja pienten kaksosten äiti. Robinin ex puolestaan pistää kapuloita avioeron rattaisiin.

Jotkut asiat toistuvat taas…

Aivan tuskantuneena luin jälleen Cormoranin tekojalan kivistämistä ja hänen karua asuintyyliään toimiston yläkerrassa. Tuskantuneena siksi, että nämä on käsitelty todella monta kertaa sarjan aiemmissa teoksissa. Myös jatkuva tupakoiminen alkoi ärsyttää, sillä Cormoranin tupakointia kuvataan lähes jokaisessa kirjan luvussa. Ymmärtäisin, jos hän taistelisi lopettaakseen tupakoinnin, mutta siitä puhutaan vain osana arkea kuten myös ikuisesta englantilaisten teenjuonnista, niin, ja nyt raportoidaan useasti myös pissalla käynnit.

… mutta kyllä hän myös osaa!

Luin Levoton veri -teoksen e-kirjana ja osan kuuntelin. Pitkä se on, sanoisin, että selkeästi liian pitkä. Se on myös koukuttava, sillä selvitettävä pääjuttu on todellinen mysteeri. Muut esitellyt asiakastapaukset olivat vain sivuntäytettä, eivät jääneet mieleen (paitsi eräs seksuaalinen fetissi) tai koskettaneet.

Hyvin Joanna / Robert kirjoittaa. Lontoo on tuttu, tarkkaan tiesin, missä on Liberty’s tai Ritz, mutta etsin kartalta mm. Cormoranin tädin rantakaupungin (St. Mawes) ja erään epäillyn asuinkaupungin (Skegness). Eräs vankilavierailu on kirjan pahin kohtaus, siinä on oikeasti sellaista karmivuutta, että kuuntelin sen vain puolella korvalla ja toivoin sen loppuvan pian.

Sarja jatkuu usean osan verran

Joanna / Robert on yhteiskunnallinen kirjoittaja. Hän tuo esiin naisten aseman kipukohtia monelta kantilta, ja en edes laskenut, kuinka monta naisruumista kirjassa tulee esiin liittyen tutkimuksiin. Onpa myös riemullista lukea Robinin voimaantumista, kuinka hän pitää puolensa erilaisissa tilanteissa. Selväksi tulee myös, että kyllä englantilainen yhteiskunta on vielä kaukana suomalaisesta tasa-arvoajattelusta.

Lue kirjailijan yhteiskunnallisista ja kirjallisista projekteista hänen sivuiltaan: jkrowling.com

Enempää en juonesta kerro, jotta en vie lukunautintoasi, jos Denmark Streetin etsivätoimiston toiminta on sinun mieleesi. Vaikka hieman narisenkin tarinoiden pituutta ja melkoista toistoa, niin kyllä minä aion tarttua myös kuutososaan muutoinkin kuin käsipainona tai todennäköisesti äänikirjana, sillä sarjan lukee Eero Saarinen aivan erinomaisesti.

Ehkäpä päähenkilöiden yksityiselämäsektorilla tapahtuu edistymistä, sillä Joanna / Robert on kertonut, että kirjoittaa sarjaan ainakin yhtä monta osaa kuin Harry Pottereita on eli seitsemän. Ja tuoreimmissa lausunnoissa määrä on noussut jo kolmeentoista osaan. Sivuja tulee siis riittämään, mutta se tarkoittanee myös, että jahkaaminen pääparin osalta jatkuu ja jatkuu.

Kirjan tiedot

• Robert Galbraith: Levoton veri
• Otava 2020
• Cormoran Strike -sarja, osa 5
• 892 sivua / 34 h 19 min
• Äänikirjan lukija: Eero Saarinen

Tv-sarja

Kirjoista on tehty myös tv-sarja, joka näkyy HBO:n palvelussa. Levoton veri on jo katsottavissa, mutta en ole sitä vielä nähnyt. Aiemmat osat ovat noudattaneet erittäin tarkasti kirjojen juonikäänteitä.