Tuomas Niskakangas – heti ensiteoksilla kotimaiselle huipulle ja kansainvälisille markkinoille – esittelyssä Miekka

Kirjoittajana Kari Jääskeläinen

Miekka on Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittajan ja entisen USA:n kirjeenvaihtajan Tuomas Niskakankaan toinen trilleri ja tuloksena on jälleen napakymppi. 

Jo hänen vuonna 2021 ilmestynyt esikoisteoksensa Roihu oli mielestäni saman tien parhaiden suomalaisten ja kansainvälistenkin trillerien tasolla ja nyt tilaisuuden tullen oli pakko kysyä Tuomakselta, miten jo heti hänen ensimmäinen romaaninsa oli niin hyvä?

Tuomas Niskakangas. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2020.

Ajattelin tehdä heti hyvää, että olisi mielekästä jatkaa ja siksi käytin työhön monta vuotta. Tarjosin kirjaa kustantajillekin vasta kun olin tehnyt mielestäni riittävästi töitä sen eteen. Eli tavoitteenani oli koko ajan tehdä mieluummin kerralla kunnolla sen sijaan, että tekisi vain jotain, jonka saa ulos.”

Tuomas Niskakangas haastattelussa

Tuomas kertoo oppineensa trillerikirjailijaksi palastelemalla sitä, mitä parhaat kirjailijat tekevät ja etsimällä asioita, jotka erottavat hyvät kirjat huonoista.

Aika sellaista itseoppinuttahan tämä on. Amerikkalaisilta olen oppinut paljon jännärin rakenteesta ja pohjoismaalaisilta sitten taas tunnelmasta ja tyylistä. Kun olen siellä Amerikassa asunut ja tosi paljon sikäläistä kirjallisuutta lukenut, niin ehkä siksi amerikkalaiset vaikutteet näkyvät minulla enemmän kuin monilla muilla suomalaisilla tai pohjoismaalaisilla kirjailijoilla.”

Tuomas Niskakangas haastattelussa

Ensimmäisen ja toisen romaanin kirjoitusprosessit olivat täysin erilaiset

Tuomas alkoi kirjoittaa Roihua jo vuonna 2014 muuttaessaan Helsingin Sanomien Yhdysvaltain kirjeenvaihtajan tehtävästä takaisin Suomeen. Siitä hetkestä, kun esikoisteoksen ensimmäinen versio oli valmis, Tuomas hioi kirjaa vielä puolitoista vuotta. Yhteensä esikoisteoksen kirjoittamiseen meni 6–7 vuotta.

Monella kirjailijalla on aika hektinen julkaisutahti ja nyt kun minulla ei ensimmäisen kirjan kohdalla ollut mitään paineita eikä odotuksia, niin pidin mielekkäänä tehdä kovaa töitä ennen kuin päästän kirjan ulos.”

Tuomas Niskakangas haastattelussa

Ensimmäisen kirjansa Tuomas kirjoitti päätyönsä ohessa. Tällöin hänen tavoitteenaan oli kirjoittaa yksi pitkä ilta viikossa. ”Lähdin keskiviikkoisin töistä vähän aikaisemmin ja kirjoitin sitten myöhään iltaan.” Yhtenä vuonna Tuomas teki myös nelipäiväistä työviikkoa, jolloin hän sai vielä toisen kirjoituspäivän edellisen lisäksi.

Toisen kirjan, eli nyt käsillä olevan Miekan, kirjoitusprosessi oli hyvin erilainen. ”Kirjoitin Miekan täysipäiväisenä kirjailijana, eli otin Hesarista seitsemän kuukautta vapaata keskittyäkseni pelkästään kirjan kirjoittamiseen. Sekään ei sitten ihan riittänyt vaan vapaan jälkeen jatkoin vielä viisi kuukautta töiden ohessa kirjoittamista.”

Trillerin kirjoittamisessa on pidettävä mielessä monia asioita ja se on vähän kuin palapelin kokoamista. Siksi siihen on parempi upota vähän pidemmäksi aikaa kerrallaan. En ole ikinä pystynyt tekemään vain tunnin sieltä ja toisen täältä, vaan olen aina pyrkinyt järjestämään vähintään lähes kokonaisen työpäivän, jotta pääsen kunnolla vauhtiin.”

Tuomas Niskakangas haastattelussa
Tuomas Niskakangas. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2020.

Toimittajan työstä on hyötyä taustojen kehittämisessä

Koska Tuomas Niskakangas on kirjoittajana vuosien ajalta tuttu Helsingin Sanomien talouden ja kansainvälisen politiikan jutuista, kiinnosti minua lukijana se, kuinka paljon toimittajan taustasta oli hyötyä romaanin kirjoittamisessa:

Varsinkin Roihun aihepiirit olivat minulle töistä tosi tuttuja. Siinä on paljon sellaisia talouden ja epätasa-arvon teemoja, jotka ovat olleet paljon pinnalla sekä Yhdysvaltain kirjeenvaihtajavuosinani, että Suomessa taloustoimittajana työskennellessä. Tein silti kyllä paljon taustaselvityksiä sekä teemojen että tapahtumapaikkojen suhteen.”

Tuomas Niskakangas haastattelussa

Tosielämästä mallia enemmän tapahtumapaikkoihin kuin henkilöhahmoihin

Tuomaksen mukaan taustaselvitykset auttavat myös ideointia ja mielikuvituksen käyttöä. ”Käytän faktoja enemmän teemojen ja tapahtumapaikkojen suunnitellessa. Henkilöhahmojen luomisessa käytän tosielämän esikuvia vähemmän.”

Tuomakselle olikin yllätys se miten paljon lukijat hakevat hahmoille esikuvia tosielämästä. Hänen mielestään hahmot kannattaa ennemmin alistaa palvelemaan juonta. ”Niillä pitää olla selkeät roolit ja jopa karikatyyrimäisiä piirteitä, jotka antavat niille sitten tehtävät tarinassa.”

”Totta kai tosielämästäkin voi tulla alitajuisesti inspiraatiota henkilöhahmoihin, mutta en yrittänyt tehdä yhdestäkään hahmosta suoraan meidän oikeista poliitikoistamme johdettua henkilöä. Tosin sitten kävi niin, että Roihun vuonna 2014 suunnitellun karismaattisen ja valovoimaisen naispoliitikon Emma Erolan kaltainen hahmo oli paria vuotta myöhemmin todellisuutta myös Suomen politiikan kärkikaartissa.” 

Kohti kansainvälistä menestystä

Tuomaksen ensimmäisestä kirjasta Roihusta on juuri julkaistu saksankielinen käännös.  ”Ainakin täältä Suomesta katsoen käännöksen saksalainen kustantaja näyttää panostavan kirjan markkinointiin ihailtavan vakavasti. Kolmas kirjakin on jo suunnittelupöydällä mutta varsinaista kirjoitustyötä en ole aloittanut vielä. Yritän jälleen luoda maailmanpolitiikan ja -talouden kipukohdista skenaarion, jonka pohjalle rakennan varsinaisen juonen.” 

Taco näyttää mallia: talvipäivänä lämmin tuoli ja Miekka ovat oivallista seuraa.

Miekka on jatkoa Roihulle

Miekan tapahtumien katalyyttinä toimii talousromahdusta seurannut globaali pakolaiskriisi. Suomeenkin on tullut suuri määrä pakolaisia, ja tästä seuranneet jännitteet ovat motivoineet erilaiset toimijat aggressiivisiin toimenpiteisiinsä. Liikkeellä ovat niin äärioikeistolaiset maahanmuuton vastustajat kuin vasemmistolainen lakimiesryhmäkin, ja tapahtumilla on koko Eurooppaan liittyvä kansainvälinen yhteytensä. Mukana ovat myös Niskakankaan ensimmäisestä trilleristä Roihusta tutut entinen pääministeri Leo Koski ja valovoimainen nuori vasemmistojohtaja Emma Erola.

Vaikka Miekan tarina on osittain jatkoa Roihulle ja siinä seurataan osin samoja henkilöitä, toimii kirja sellaisenaan tosi hyvin eikä romaanien lukemisjärjestyksellä ole oleellista merkitystä. 

Suomalainen dystopia

Tapahtumat sijoittuvat suomalaiseen dystopiaan, joka aluksi meinasi olla jopa liian synkkä kaltaiselleni perikokoomuslaiselle lukijalle. Tarinassa kokoomus ja perussuomalaiset näyttäytyvät roistoina, keskustaa ei mainita lainkaan, ja sankariksi näyttää siis nousevan kaikkia nykyvasemmistolaisiamme huomattavasti radikaalimpi nuori vasemmistojohtaja. 

Olen kuitenkin iloinen, että pienestä epäuskon hetkestäni huolimatta jatkoin kirjan kanssa eteenpäin. Lopun toimintakohtaukset käänteineen ovat aivan huikeita ja löytyypä meille kokoomuslaisillekin oma sankarimme. Kirjassa on myös yksi parhaista koskaan lukemistani trillerien loppukohtauksista. Se on jännittävä, yllättävä ja liikuttava. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun suomalaista trilleriä lukiessa tuli kyynel silmään.

Kyseessä on siis globaaliin politiikkaan liittyvä kansainvälisen tason trilleri, josta esimerkiksi Ilkka Remeksen ja Taavi Soininvaaran ystävät pitävät varmasti. Tuomas Niskakankaan toimittajatausta näkyy jäljessä monellakin tapaa. Teksti on todella sujuvaa ja miellyttävää lukea. On myös tosi mukavaa havaita, että olemme jälleen saaneet uuden kirjailijan, jolla on mahdollisuus murtautua aina trillerikirjallisuuden kansainväliselle huipulle asti.

Kirjan tiedot

  • Tuomas Niskakangas: Miekka
  • Otava 2022
  • 363 sivua / 10 h 52 min
  • Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen

Rating: 5 out of 5.

Lue myös Minnan arvio Roihusta.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *