Asmodeus ja 1313 sielua – kun demoni haluaa ostaa (lahtelaisen) sielusi

Mikä olisi sinun sielusi hinta, jos helvetistä maan päälle vierailulle saapuva demoni sitä kysyisi? Sitä voi pohdiskella Helsingin Kaupunginteatterissa esitettävän Asmodeus ja 1313 sielua -näytelmän katsomossa, kun demoni pistää peliin parhaat suostuttelutekniikkansa. Näytelmän ensi-ilta oli 26.1.2023.

Juha Hurme on erinomainen tarinankertoja ja erittäin tuottelias. Hän käsikirjoittaa ja ohjaa näytelmiä, kääntää tekstejä ja kirjoittaa kirjoja. Viime vuonna hän tarttui Valter Juveliuksen uskomattomaan tarinaan ja toi sen Jumalaiseksi näytelmäksi Espoon Kaupunginteatteriin.

Myös Hurmeen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa Asmodeus ja 1313 sielua -näytelmässä ollaan elämän ja kuoleman kysymyksissä. Tällä kertaa idean varsinainen lähde on suomenruotsalainen Runar Schildt (1888-1925) ja hänen vuonna 1915 ilmestynyt esseensä Asmodeus och de tretton själarna. Siitä Juha Hurme on dramatisoinut Asmodeus ja 1313 sielua -näytelmän ensimmäisen puoliajan, joka kuvaa helvettiä ja Helsinkiä vuonna 1913. Toinen puoliaika on Hurmeen omasta kynästä ja sijoittuu sekä helvettiin että Lahteen vuonna 2026.

Ensimmäinen vedonlyönti

Asmodeus on pelimiehiä. Hän on demonien kuningas helvetissä, jossa arki rullaa kiirastulitoimintojen ylläpidossa. Uusia sieluja saapuu ja heille pitää löytää piinallisia tehtäviä tai heittää heidät höyryävään lyijyjärveen. Ymmärrettävästi ympäristö turruttaa ja Asmodeus kaipaa virikkeitä. Niinpä hän lyö vetoa hovimarsalkkansa kanssa, että hän pystyy pyydystämään 13 uutta sielua kolmessa päivässä, kun lähtee pistäytymään maan päällä. Kohteeksi valikoituu Helsinki.

Asmodeusta esittää valloittavasti Vappu Nalbantoglu. Hän on uskottava hurmuri, joka tietää mistä ihmisten heikkouksien narusta vetää. Niinpä yksi toisensa jälkeen pistää nimensä kontrahtiin, jossa sielu helvettiin vilahtaa.

Ensimmäisen puoliajan näytteleminen oli osin sen kaltaista kuin kuvittelen tyylin olleen viime vuosisadan alussa. Näyttelijät todellakin esittävät, eleet ovat suuria, luonnollisuus on kaukana. Hetken ehdin miettiä, mitähän tästä oikein seuraa. Hahmot ovat karikatyyrimaisia ja kovin helposti houkuteltavissa Asmodeuksen ansaan.

Kun homma on hoidettu, Asmodeus palaa takaisin helvettiin ja saa mukaansa myös seuraa. Poistuminen näyttämöltä on ratkaistu sopivan satumaisesti.

Toinen vedonlyönti

Sadassakolmessatoista vuodessa on meno muuttunut. Helvetissä alkaa olla ruuhkaa, koronaan kuolleita tulee solkenaan ja Sairauden ja pahoinvoinnin laitos määrää demoneille ja kumppaneille kaikenlaisia rajoituksia. Asmodeus haluaa jälleen lyödä vetoa ja lähteä Suomeen. Nyt on panokset kovemmat, sillä sieluja pitää saalistaa 1 300 kolmessa päivässä. Jopa helvetissä ymmärretään somen tuomat mahdollisuudet, joten Asmodeus saa pikakurssin kännykän käytössä ja lähtee matkaan. (Vedon hävinnyt joutuu lukemaan Alastalon salissa, äänikirja ei riitä.)

Maailmassa ilmastokriisi on edennyt niin, että Helsinki on veden alla ja Lahdesta on tehty pääkaupunki. Minä syntyperäisenä lahtelaisena olin tietenkin tästä kovin ilahtunut, mutta ajatus ei ollut uusi. Kuulin siitä ensimmäisen kerran Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaisusta:

[ Ilmastomuutokseen] sopeutumista korostava keskustelu näkyi myös suomalaisissa tiedotusvälineissä. Hallitus reagoi asiaan käynnistämällä esiselvityksen pääkaupungin siirtämisestä Lahteen. Muuttoa pidettiin epätodennäköisenä, mutta hallitus halusi varautua myös sellaisiin skenaarioihin, joita pidettiin vielä miltei mahdottomina mutta jotka saattaisivat muuttua myöhemmin mahdollisiksi.

EVA-raportti: Lastuna lainehilla, Suomi skenaariot 2020-2028

Lahtelainen meno on juuri sellaista kuin monessa skenaariossa on kuvattu. Yhteiskunta on jakautunut hyväosaisiin ja kodittomiin. Lahden hiihtostadionilla tarpeettoman betonimäen viereen on rakennettu uudet valtion hallintorakennukset ja stadionilta lähtee yksi keinolumilatu, jota sinnikkäästi kiertää hiihtäjä Meluta McDonalds tavoitteenaan Saudi-Arabian talviolympialaiset.

Lahti on tunnettu erinomaisesta juomavedestään (faktaa, ei fiktiota) ja sen vettä kaupataan Bay Bubbles -brändillä (fiktiota). Tämä ja monta pientä heittoa tulee esiin hieman sekavassa tulevaisuuden keitoksessa, jossa Asmodeus liikkuu sujuvasti tutustuen niin Satta Gucciin, Lahen Hostile Designeriin kuin aktivisti Tintti Thunbergiinkin. Välillä vedetään dynaamisella ryhmäkoreografialla tarttuva biisi Mennään helvettiin, jolla Suomi oli voittanut Euroviisut.

Juonessa on viitteitä ajankohtaisiin asioihin, esimerkiksi näytelmässä Suomessa on tammikuussa lämpöä +8 (faktaa jo 2023), ja tietenkin myös Lahen surullisen kuuluisiin 2001 MM-kisoihin. Moni asia hymyilytti, oli hyviä one-linereita ja heittoja, mutta vähän väsyneitä vitsejä. Myönnän odottaneeni Juha Hurmeelta räväkämpää otetta, jotain joka olisi todella pysäyttänyt. Nyt mentiin leppeän lauantaiviihteen tasolla ja välillä ammuttiin pari majavaa.

Bay Bubbles, No Troubles!

Tietenkin Asmodeus onnistuu taas hurmaavaan sieluja. Näytelmän lopputapahtumiin oli kyllä löydetty nimen puolesta sovelias todellinen paikka, Salpausselän maastossa oleva Pirunpesä. Näytelmässä avohakkuut uhkaavat, sillä Messilän Golf haluaa laajentaa kenttäänsä Pirunpesän alueelle. Nämä olivat minulle tuttuja alueita, monesti olen Pirunpesän latua hiihtänyt ja Messilässä pelannut golfia. Ties kenen hahmossa Asmodeus onkaan tullut vastaan.

Näytelmän kolme kovaa pointtia

Vappu Nalpantoglu oli mielestäni erinomainen Asmodeus. Hänen demonin olemuksensa taipui niin moneen, eikä pirullinen virne pettänyt kertaakaan. Hän oli toisaalta inhottava, toisaalta mitä sympaattisin. Mietin, mahtoiko olla tarkoituksellista, että lahtelaisessa tanssikohtauksessa Asmodeuksella oli musta nahkatakki yllä ja ainakin minun silmissäni hän näytti Sanna Marinilta.

Koko ensemble ansaitsee kiitokset. Oli tyyli sitten vuosisatainen tai kesäteatterilta vaikuttava, niin sitä toteutettiin pieteetillä. Moni esitti useampaa roolia hyvin vakuuttavasti. Mieleen jäivät erityisesti Unto Nuoran joogarooli sekä Tiina Peltosen Satta Gucci ja hänen upeat kenkänsä, olivatko Ferragamot?

Kolmas vahva elementti oli esityksen kahden hengen bändi, basisti Ville Herrala ja sopraano, sellisti Piia Komsi. He tahdittivat esitystä ja loivat musiikillaan tarinaan lisäulottuvuuden.

Esityksen tiedot

Helsingin Kaupunginteatteri tuottaa pienen näyttämön esityksiin digitaalisen käsiohjelman. Siitä löytyy lisätietoa sekä runsaasti kuvia Asmodeus ja 1313 sielua -näytelmästä.

Vinkki

Ohjaaja ja kirjailija Juha Hurme ja kirjailija Kjell Westö saapuvat Helsingin Kaupungiteatterin pienen näyttämön lämpiöön kertomaan kirjailija Runar Schildtistä (1888–1925) perjantaina 10.2. klo 17 yleisölle avoimeen ja maksuttomaan tilaisuuteen. Lisätietoja tästä!