Elena Ferranten Hylkäämisen päivät Tampereen Teatterissa – puhenäytelmän nautintoa!

Kun tarjolla on Elena Ferranten tekstiin pohjautuvaa teatteria, on Kirsin Book Club paikalla! Syksyllä näimme Ferranten Napoli-sarjaan pohjaavan Min fantastiska väninnan Lilla Teaternissa ja nyt matkasimme Tampereen Teatteriin katsomaan juuri ensi-illassa ollutta Hylkäämisen päivät -esitystä.

Hylkäämisen päivät -näytelmää esitetään Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä, johon olen kovin ihastunut. Se sijaitsee vanhassa, punatiilisessä tehdasrakennuksessa. Näyttämö on pienehkö eli juuri sopivan kokoinen intensiivisille puhenäytelmille. Olen nähnyt siellä aiemmin kaksi erinomaista näytelmää: Huojuvan talon ja Kansalliskirjailijan. Nyt oli lupa odottaa kolmatta.

Tapahtui eräänä päivänä

Eräänä huhtikuun iltapäivänä, heti lounaan jälkeen, mieheni ilmoitti jättävänsä minut. Hän sanoi sen samalla kun korjasimme astioita pöydästä. Lapset riitelivät tapansa mukaan toisessa huoneessa ja koira murisi unissaan lämpöpatterin vieressä.

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät -romaanin ensimmäiset rivit

Näin alkaa romaani ja samoin alkaa näytelmä. Olga, näytelmän aviovaimo, jota esittää Mari Turunen, ottaa miehensä Marion (Henry Hanikka) ilmoituksen aika kepeästi. Hän ajattelee, että kyseessä on joku Marion pikku mielenoikku, sillä olihan mies juuri vakuutellut, että vaimossa ei ollut mitään vikaa, ei kerrassaan mitään vikaa, hän on aivan tyytyväinen vaimoon. Eikä lapsissakaan ole vikaa, Ilariassa eikä Giannissa. Mario vain haluaa kokea merkityksellisyyttä.

Onko sittenkin kyse hylkäämisestä?

Päiviä kuluu. Välillä Mario tupsahtaa ovesta lahjakassien kanssa. Lahjat ovat lapsille, Olgan kanssa keskustelua Mario välttää. Olga yrittää olla ymmärtäväinen, sukii lapset siisteiksi, vannottaa ettei isän aikana kiroilla, kokkaa Marion lempiruokaa ja avaa viinipullon. Mario ei noteeraa, rapsuttaa ennemmin Otto-koiraa.

Vähitellen Olgalle alkaa valjeta, että tilanne ei taidakaan palautua ennalleen. Hän päättää selviytyä. Hän pahin kauhukuvansa on, että hänestä alettaisiin puhua naisparkana, tiedäthän, naisena, joka luhistui kun aviomies jätti hänet. Ei Olga, hän ei ole naisparka. Hän hoitaa lapset kouluun, hän kokkaa lapsille, hän pistää heidät nukkumaan, hän ruokkii koiran, hän vie koiran ulos, hän yrittää korjata lukon, hän kirjoittaa, hän on kirjailija. Hänhän ei ryhdy selvittämään, onko Mariolla joku toinen nainen, hän ei vakoile Mariota, hän ei kysy kavereilta. Ja sitten kysyy kuitenkin.

Arki alkaa kaatua Olgan päälle. Tilanteen kehittyminen kuvattiin näyttämöllä niin vaikuttavasti, että uskon monen katsomossa tunnistaneen samoja tunnetiloja, etenkin jos on joskus tullut jätetyksi tai muusta syystä tuntunut, että peilistä katsoo hyvin väsyneet kasvot. Minä ainakin olen puhunut itselleni ääneen ja antanut käskyjä aivan samoin kuin Olga, kun olen yrittänyt saada monta asiaa aikaiseksi yhtä aikaa. Näytelmä voi tuntua myös järkyttävältä, vaikka joinain hetkinä oli ihan pakko hymyillä Olgan touhuille. Kaikki oli uskottavaa ja mahdollista.

Esityksessä kaikki toimii

Kolmen hengen seurueemme mielestä Hylkäämisen päivät -näytelmän dramatisointi ja ohjaus, joista vastasi Liisa Mustonen, olivat hyvin onnistuneita. Kirja oli siirtynyt tunnistettavana näyttämölle, mutta useita rönsyjä oli katkaistu, joten näyttämöllä oli hyvin eheä kokonaisuus. Kehuimme myös Mikko Saastamoisen toimivaa lavastusta.

Mari Turunen oli roolissaan todella valovoimainen. Ihailimme hänen laajaa tulkintaskaalaansa, kuinka pienestä ja pehmeästä hän aloitti ja millaiseen hurjaan turbulenssiin hän kykeni roolihahmon kehityskaaressa. Uskottavaa ja sisäistettyä. Myös lapsia esittäneet Elina Hietala ja Ville Mikkonen olivat erinomaisia. Unohdin täysin, että yöpuvun sisällä kiukuttelevaa lasta esitti ehkä roolihahmoaan viisi kertaa vanhempi näyttelijä.

Näin Tomi Alatalon ensimmäistä kertaa viime syksynä Espoon Kaupunginteatterin Jumalaisessa näytelmässä ja pidin hänen esityksestään kovasti. Hän oli jälleen hyvä Olgan naapurina, josta ei ihan saa selvää, millainen kala tai lintu hän on. Naapuri kuitenkin näki Olgan ja tarjosi apuaan.

Lämmin suositus Hylkäämisen päiville

Olimme erittäin tyytyväisiä, että lähdimme Ferranten perässä päivän reissulle Tampereen Teatteriin. Esitys kosketti sekä tekstillä että näyttelijöiden tulkinnalla. Suosittelemme lämpimästi tietenkin kaikille Ferrante-faneille, mutta myös kaikille hyvän puheteatterin ystäville, eron kokeneille vanhemmille, eron kokeneille lapsille, jätetyille, jättäneille ja ylipäätänsä kaikille perhedynamiikasta ja parisuhteista kiinnostuneille.

Kotiinpalattuamme tartuin uudelleen Hylkäämisen päivät -kirjaan. Selailin kohtia ja ihailin, kuinka hienosti tarinan tapahtumat olikaan saatu näyttämölle. Mutta kirjaa ei tarvitse lukea nauttiakseen näytelmästä, Tampereen Teatterin esitys pärjää loistavasti ihan omillaankin.

Esityksen tiedot

Erityksen tiedot löytyvät Tampereen Teatterin sivuilta. Ensi-ilta oli 8.2.2023 ja esityksiä on kalenterin mukaan 11.5.2023 asti. Osa näytännöistä on jo loppuunmyyty.