Kuuntele nämä 21 talviurheilijoista kertovaa äänikirjaa – mitaleja, hikeä, härdelliä ja historiaa!
Juttu päivitetty Planican MM-kisojen aikana, helmi-maaliskuussa 2023. Mukaan nostettu kolme uutta äänikirjaa. Juttu on alunperin ilmestynyt helmikuussa 2022.
Maailman parhaat talviurheilijat ovat kokoontuneet Pekingiin kilpailemaan olympiamitaleista. He ovat liikkuneet pienestä pitäen, löytäneet oman lajinsa pariin jo nuorena, harjoitelleet systemaattisesti vuosikausia, elämän aikatauluja on hallinnut urheilu.
Nyt on tulosten aika. Ja vaikka itse olisit tehnyt kaikkesi, saattaa koronatesti kieltää kilpailemisen, suksien voitelu mennä pieleen, sauva katketa, tuuli tyyntyä tai puhaltaa puuskassa, joku saattaa törmätä sinuun, sinut jätetään varamieheksi/-naiseksi tai norjalainen voittaa sadasosasekunnilla. Kaikkea voi sattua, tai kaikki voi mennä juuri suunnitelmien mukaan, kotiintuomisina kultamitali kaulassa, juhlat torilla, tontti kotikunnassa ja kutsu Linnaan.
Kun lukee urheilijaelämäkertoja, saa edes pienen ymmärryksen siitä, kuinka valtavasti työtä, ja poikkeuksellista lahjakkuutta, huipulle pääseminen vaatii. Ilman määrätietoista tekemistä ja viisaita valintoja ei mitaleja kaulaan asetella. Se on niin pienestä kiinni.
Elämäkertoja kirjoitetaan useimmiten voittajista, mutta kiinnostavia ovat myös tarinat niistä urheilijoista, jotka eivät päätyneet palkintopallille. Surullisia puolestaan ovat tarinat voittajista, jotka eivät uran jälkeen löytäneet tasapainoista arkea, vaan kicksit oli pakko saada päihteistä.
Kokosin tähän ainoastaan sellaisia talviurheiluun liittyviä kirjoja tai talviurheilijoiden tarinoita, jotka löytyvät myös äänikirjoina. Niitä voi kuunnella, kun itse harrastaa talviurheilua – tai vaikka kotisohvalla vielä silloinkin, kun kisojen mitalisaldo on jo tiedossa.
Maastohiihto
Aino-Kaisa Saarinen
Torinon olympialaiset 2006: 1 pronssi, Vancouverin olympialaiset 2010: kaksi pronssia, Sotshin olympialaiset 2014: 2 hopeaa, MM-kisoissa: 4 kultaa, 1 hopeaa, 5 pronssia.
Aino-Kaisa Saarinen tunnetaan suorasanaisena hiihtajänä, joka ei emmi arvostella toisia, eikä päästä itseään helpolla. Tinkimätön, jopa jääräpäinen urheilija sai urallaan runsaasti menestystä, mutta koki jääneensä Virpi Sarasvuon (Kuitusen) varjoon niin valmentajansa kuin suuren yleisönkin silmissä.
Tunnetun urheilutoimittaja Pekka Holopaisen Tahto-kirja on kohteensa näköinen, yltiörehellinen tilitys Aikun taustajoukoista, kilpasiskoista ja ylipäätänsä kaikista hänen tielleen osuneista hiihtourheilun parissa toimineista ihmisistä. Kirja on hämmästyttävä ja särmikäs, ja on upeaa, että Tahto on saatu nyt (2022) myös äänikirjaksi. Kirjan pohjalta tehty teatteriesitys oli myös aivan huippu.
- Pekka Holopainen: Tahto: Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot
- Teos, 2016
- Äänikirjan lukija: Liisa Pöntinen, 8 h 28 min
Pauli Pitkänen
MM-kisat: 3 kultaa (Lahti 1938, Zakopane 1939)
Latu on kirjailija Antti Heikkisen upea kuvaus yhden huippu-urheilijan elämästä. Maailmanmestaruuteenkin yltänyt Pauli Pitkänen (1911-1941) haavoittui vakavasti jo talvisodassa ja loukkaantui kuolettavasti jatkosodan aikana kotirintaman vapaaehtoistehtävässä.
Latu on tiivis ja hienosti kirjoitettu romaani urheilijasta, ja valittu Vuoden urheilukirjaksi 2021. Se kuvaa kunnianhimoa ja sisäsyntyistä tavoitteellisuutta tavalla, joka avaa urheilun maailmaa myös kaltaiselleni sohvaperunalle. Latu on myös romaani elämästä ja sen merkityksellisyydestä, kuolemasta ja rakkaudestakin. Latu on sydänverellä kirjoitettu, ja Antti on itsekin sen nostanut parhaaksi teoksekseen. Kuten aina, Antti Heikkisen kieli on nautittavaa, samaan aikaan kirjailijan rakastettuun kotiseutuun kiinnittyvää ja kuitenkin uusmaalaisellekin kotoisan oloista. (Kuunteli ja kirjoitti Minna Väisälä)
- Antti Heikkinen: Latu
- WSOY, 2021
- Äänikirjan lukija: Antti Heikkinen, 3 t 48 min
Petter Northug
Vancouverin olympialaiset 2010: 3 kultaa, 2 hopeaa, 1 pronssi, MM-kisoissa 13 kultaa, 3 hopeaa
Petter Northugin hiihtoa oli kihelmöivää katsoa. Hän näytti leikittelevän kilpakumppaneillaan, pyrki pitämään joukkion matkavauhdin hitaana, jotta saattoi käyttää ylivoimaista asettaan eli hurjaa loppuspurttia. Kirja avaa hänen harjoitteluaan ja lähes olematonta yksityiselämäänsä. Myös Norjan hiihtoliiton touhut mainitaan. Kirja on todella kiinnostavaa kuunneltavaa hiihtoa seuraaville. Tosin miinusta tulee lukijalle, joka ääntää kisapaikkojen ja muiden hiihtäjien nimiä väärin. Tai ainakin erilailla kuin hiihtoselostuksissa olen tottunut kuulemaan!
- Petter Northug & Jonas Forsang: Northug, minun tarinani
- Otava, 2018
- Alkuperäinen nimi Northug. Min historie
- Kääntäjät Sirje Noodepõld, Ida Takala
- Äänikirjan lukija Kuisma Eskola, 6 h 7 min
Marit Bjørgen
Salt Lake Cityn olympialaiset 2002: 1 hopea, Torinon olympialaiset 2006: 1 hopea, Vancouverin olympialaiset 2010: 3 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi, Sotshin olympialaiset 2014: 3 kultaa, Pyeongchang 2018: 2 kultaa, 1 hopea, 2 pronssia, MM-kisoissa: 18 kultaa, 5 hopeaa, 3 pronssia.
Marit Bjørgen oli vuosia todella ylivoimainen hiihtäjä, hänellä on mm. 114 maailman cupin osakilpailuvoittoa, mikä on enemmän kuin kenelläkään muulla. Vielä en ole upouutta Voittajasydän-kirjaa ehtinyt kuunnella, mutta kustantajan mukaan Bjørgen kertoo siinä avoimesti varttumisestaan maatilalla, missä kova fyysinen työ ja urheiluharrastus herättivät haaveen maailmanmestaruudesta. Hän paljastaa, millaista oli meininki maailman parhaassa hiihtomaajoukkueessa: suuria voittoja ja huumaavaa yhteishenkeä mutta myös armotonta treenaamista, vastoinkäymisiä, ravinnon kyttäämistä ja dopingin pelkoa. Tänä kautena Maritin piti osallistua 70 km pitkään Marcialonga-hiihtoon, mutta hän sairastui ennen kisaa koronaan.
- Ingerid Stenvold: Voittajasydän, Mari Bjørgenin tarina
- Otava, 2022
- Alkuperäinen nimi Vinnehjerte: Historien om Marit Bjørgen
- Kääntäjä Terhi Width
- Äänikirjan lukija Anna Saksman, 8 h 37 min
Jari Isometsä
Albertvillen olympialaiset 1992: 1 pronssi, Lillehammerin olympialaiset: 1 pronssi, Naganon olympialaiset: 1 pronssi, MM-kisoissa: 2 hopeaa, 2 pronssia
Torniolainen Jari Isometsä oli 1990-luvulla hiihtokarpaasi, jonka värikkäät lausunnot olivat mukavaa kuunneltavaa. Kerrankin eläväinen ja puhelias hiihtäjä! Ladulla kulki ja hän toi mitaleja osana Suomen miesten viestimaajoukkuetta. Sitten koittivat Lahden MM-kotikisat ja surullinen doping-skandaali, jota sen ajan eläneet penkkiurheilijat tuskin unohtavat koskaan. Mutta Jari Isometsän elämän oli jatkuttava. Hiihtoura ei enää onnistunut, mutta avioliitto on kestänyt ja töitä on löytynyt urheilun ja liike-elämän palveluksessa. Hänellä on toki sananen sanottavana myös nykyisestä hiihtotouhusta. Soili Pohjolainen on ammattikirjailija, mikä näkyy kirjan otteessa.
- Soili Pohjolainen: Isomettän poika – Jari Isometsän koko tarina
- WSOY, 2021
- Äänikirjan lukija: Arttu Kurttila, 12 h 13 min
Mona-Lisa Nousiainen
2 maailmancupin voittoa 2013
Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen on urheilutoimittaja Laura Arffmanin kirjoittama elämäkerta maajoukkuhiihtäjä Mona-Liisa Nousiaisesta, joka on hiihtokansalle tutumpi tyttönimellään Malvalehto. Laura aloitti kirjan kirjoittamisen Mona-Liisan pyynnöstä keväällä 2019. Mona-Liisa tiesi sairastavansa parantumatonta syöpää ja halusi tallentaa elämänpolkunsa tytärtään Isabellaa varten. Laura joutui saattamaan kirjaprojektin maaliin yksin, sillä Mona-Liisa kuoli heinäkuussa 2019 vain 36-vuotiaana. Kirja on todella koskettava ja pistää miettimään elämän ainutkertaisuutta. Samalla kirja lisää arvostusta jokaista huippu-urheilun pistesijaakin kohtaan. Lue laajempi juttu kirjasta.
- Laura Arffman: Mona-Liisa – Urheilija, muusikko, ihminen
- Gummerus, 2020
- Äänikirjan lukija: Laura Arffman, 11 h 23 min
Siiri Rantanen
Oslon olympialaiset 1952: 1 pronssi, Cortinan olympialaiset 1956: 1 kulta, Squaw Valleyn olympialaiset 1960: 1 pronssi, MM-kisoissa: 3 hopeaa, 2 pronssia
Siiri Rantanen on todellinen Suomen naishiihdon ladunraivaaja. Siiri asuu Lahdessa ja olen tavannut hänet viimeksi isäni hautajaisissa 2019. Silloin Siiri vielä käveli omilla jaloillaan. Mieleeni on on jäänyt, kuinka hän sanoi minulle Salpausselän katsomossa, kun olin pikku tyttö, että näytän ihan hiihtäjältä. Pieleen meni, saldona on vain yksi lusikka koulun hiihtokilpailusta! Mutta Äiteen tarina on kiinnostava. Voi todellakin sanoa, että ennen oli toisin!
- Jari Porttila & Osmo Kärkkäinen: Äitee – Siiri Rantasen tarina
- Docendo, 2020
- Äänikirjan lukija: Annu Valonen, 8 h, 3 min
Mäkihyppy
Matti Nykänen
Sarajevon olympialaiset 1984: 1 kulta, 1 hopea, Calgaryn olympialaiset 1988: 3 kultaa, MM-kisoissa: 6 kultaa, 2 hopeaa, 6 pronssia
Matti Nykäsestä ilmestyi vuonna 2020 kaksi kirjaa, joista molemmista kirjoitin arviot. Matti Nykänen -kirjat tarjosivat minulle sellaisen lukukokemuksen, johon mäkihyppyä koko ikäni seuranneena en voinut suhtautua neutraalisti. Olen asunut ison osan 1990- ja 2000-lukuja ulkomailla, joten Matin urheilu-uran jälkeiset tapahtumat eivät olleet kirkkaana selvillä. Tapahtumat osoittautuivat paljon karmeammiksi kuin olin kuvitellut. Nyt on yhä vaikeampaa suhtautua Matti Nykäseen vain maailman parhaana mäkihyppääjänä.
- Arto Teronen, Jouko Vuolle: Matin maailma
- Kustantaja: Kirjapaja (2020)
- Äänikirjan lukija: Martti Ranin, 9 h 30 min
sekä
- Marko Lempinen, Jussi Niemi: Elämä oli laiffii
- Kustantaja: Otava (2020)
- Äänikirjan lukija: Petri Hanttu, 18 h 20 min
Toni Nieminen
Albertvillen olympialaiset 1992: 2 kultaa, 1 pronssi
Lahtelainen Toni Nieminen oli vain 16-vuotias hypätessään olympiasankariksi. Samana vuonna hän voitti maailman cupin ja Keski-Euroopan mäkiviikon. Toni hyppäsi vielä useamman vuoden ajan, mutta ei saavuttanut enää arvokisamitaleja. Sen sijaan hän on tullut tunnetuksi eri tv-ohjelmista ja värikkään yksityiselämänsä vuoksi. Uusi äänikirja ei ole kirja, vaan eri lukuihin jaoteltua jutustelua. Jani Uotila alustaa luvuissa lyhyesti ja sen jälkeen Toni kertoo omin sanoin urheilu-urastaan ja siviilielämästään. Kovin pitkään tätä ei jaksanut kuunnella, mutta toiminee pienemmissä pätkissä.
- Toni Nieminen: Toni Nieminen – olympiasankari & ihminen
- Toimittanut Jani Uotila
- Audiomaa, 2022, 8 h 10 min
Yhdistetty
Petter Kukkonen
Suomen yhdistetyn maajoukkueen päävalmentaja 2012-2022
Tätä kirjaa uskalsin suositella jo ennen sen ilmestymistä, koska Oliivipuut (katso tämän jutun loppuun). Petter Kukkonen toimi pitkään Suomen yhdistetyn maajoukkueen valmentajana. Hän ajautui napit vastakkain FIS:in kanssa nostamalla rohkeasti esiin esimerkiksi hyppypukuihin tai yhdistetyn hiihtoratojen pituuksiin liittyvän pelleilyn. Nyt häntä voi kuunnella Ylen kommentaattorina.
Pettymyksen anatomia -kirja kertoo, mitä maajoukkue-elämä on valmentajan näkökulmasta. Saa olla valmentaja, koordinaattori ja varaisä monta kuukautta vuodessa. Työtä mitataan arvokisamitaleina ja jos niitä ei tule, mielen aallonpohja häämöttää. Aktiivisena penkkiurheilijana – ja näköjään ydinkohderyhmään kuuluvana – kaikki oli kiinnostavaa, esimerkiksi yhdistetyn mediastrategia:
Halusin kohdentaa sanani niille ihmisille, jotka viitsivät avata TV:n ja vahtivat poikien edesottamuksia viikonlopusta seuraavaan. Se tarkoitti yleistäen miehiä ja naisia sarjassa yli 50-vuotiaat. Viesti oli muokattava sopivaksi heidän lähtökohtiinsa nähden.
Tutuiksi tulevat Petterin omat ajatukset, ilon, alakulon ja surun hetket. Lukiessa tuntee lähentyvänsä myös joukkueen tukihenkilöiden ja urheilijoiden kanssa. Ilkka Herolaa alkaa fanittaa entistä enemmän. Ja mikä hienoa: yhdistetyn joukkue lukee ja keskustelee kirjoista!
Ihan parasta on kirjan epilogi ja kaikki ihmisenä kasvamiseen liittyvä. Muutoin hyvin luetussa äänikirjassa särähtää joka kerta kun FIS luetaan äf ii äs eikä fis, niinkuin Petterkin Ylen hiihtostudiossa sanoo.
- Petter Kukkonen: Pettymyksen anatomia
- Docendo, 2023
- Äänikirjan lukija: Raiko Häyrinen, 10 h 19 min
Alppihiihto
Kalle Palander
Nagano olympialaiset 1998: 9. sija, Torinon olympialaiset 2006: 9. sija, MM-kisat: 1 kulta
Kaikki Ylen Urheilustudiota seuranneet tuntevat Kalle Palanderin hauskana, sanavalmiina ja yllytyshulluna tyyppinä. Ihan kaikille ei ehkä ole selvää, minkälaisia ponnisteluja vaati Tornion lakeuksilta päästä maailman pujottelun huipulle ja vieläpä ensimmäiseksi ja toistaiseksi ainoaksi suomalaiseksi alppihiihdon maailmanmestariksi. Kirja on täynnä uskomattomia tositarinoita, aivan kuten Kallelta sopii odottaakin.
- Timo Kangasluoma & Kalle Palander: Kalle – Suoraa puhetta
- Docendo, 2016
- Äänikirjan lukija: Ville-Veikko Niemelä, 5 h 49 min
Kalevi ”Häkä” Häkkinen
Cortinan olympialaiset 1956: 11. sija, Albertvillen olympialaiset 1992: esilaskija
Alppinisti, nopeuslaskija Häkä Häkkinen. Alan uranuurtaja, uskomattoman sinnikäs Häkä lienee tunnetuin hurjapäisistä treenausmetodeistaan, kuinka hän oli kiinnittyi auton katolle suksineen ja sitten annettiin mennä. Kustantajan esittelyssä kuvataan Häkää seuraavasti: voimanostajan voimat, telinevoimistelijan notkeus, parhaiden murtomaahiihtäjien hapenottokyky, nuoralla tanssijan tasapaino, ralliautoilijan reaktiokyky, Kamikaze-lentäjän rohkeus ja ääretön intohimo laskemiseen.
- Tapio Anttila & Seppo Porvali: Täyttä häkää – Kalevi ”Häkä” Häkkinen
- Lind & Co, 2021
- Äänikirjan lukija: Martti Ranin, 6 h 11 min
Taitoluistelu
Kiira Korpi
Torinon olympialaiset 2006: 16., Vancouverin olympialaiset 2010: 10., EM-kisat 1 hopea, 2 pronssia
Kiira Korpi oli naistenlehtien sivuilla ihasteltu jääprinsessa. Menestyksen takana kuitenkin oli valtaisat menestykseen ja ulkonäköön liittyvät paineet, jotka aiheuttivat syömishäiriön ja mielenterveyden ongelmia. Lajissa olleet aikuiset vaativat ja arvostelevat, mutta onneksi löytyy tukeakin, muutoin voi olla, että Kiirasta ei olisi tullut tasapainoista aikuista. Kirjassa avataan myös Kiiran lapsuudenkodin riitaistakin perhe-elämää, kun isä, Tapparan jääkiekkovalmentaja Rauno Korpi oli paljon poissa ja äiti hoiti kaiken. Kiira kertoo virkistävän avoimesti ja luettuasi katsot taitoluistelijoita hieman eri silmin.
- Jere Nurminen: Kiira – ehjäksi särkynyt
- Otava, 2018
- Äänikirjan lukija: Heljä Heikkinen, 7 h 33 min
Pikaluistelu
Pekka Koskela
Torinon olympialaiset: 10., MM-kisat: 2 hopeaa, 2 pronssia, 1000 m maailmanennätys 2007, 14 maailmancup-osakilpailuvoittoa
Pekka Koskelaa kutsutaan teräsmieheksi, sillä hänellä oli urheilu-urallaan niin paljon voimaa, että pikaluistimetkaan eivät aina kestäneet. Villi ja energinen pikkupoika valitsi lajikseen pikaluistelun, eikä treenaamisesta meinannut tulla loppua, niin rajuja olivat Koskelan harjoitteet. Maailmanennätys lajissa, jossa tuhannesosasekunnitkin lasketaan, on kova saavutus!
- Riku Korkki: Jäätävä kone: Pekka Koskela
- Tammi, 2021
- Äänikirjan lukija: Joonas Kaukoranta, 8 h 24 min
Jääkiekko
Timo Jutila
Lillehammerin olympialaiset 1994: pronssia, MM-kisat: 1 kulta, 2 hopeaa
Timo ”Juti” Jutila jäi penkkiurheilijan jääkiekkokuviin vielä moneksi vuodeksi aktiiviuransa jälkeen, sillä hän toimi Leijonien joukkuejohdossa. Juti on Tapparan kasvatti ja hänellä on vahva tamperelainen aksentti, on jopa julkaistu Juti-suomi-sanakirjakin, josta löytyy myös kuuluisa maalin kulma ”ylämummo”. Juti oli maajoukkueen kapteeni, kun Suomi voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa ikinä. Kirjassa on kartoitettu koko ura ja kaikki tunnetut härdellit Jutin ympärillä.
- Mika Saukkonen: Juti – Timo Jutilan tarina
- Docendo, 2017
- Äänikirjan lukija: Antti Virmavirta, 5 h 44 min
Jere Karalahti
MM-kisat: 3 hopeaa, 1 pronssi
Jääkiekon paha poika, joka pelasi mm. HIFK:issä, maajoukkueessa, NHL:ssä ja KHL:ssä. Kuinka suuri pelaajalegenda hän olisikaan, jos päihteet eivät olisi olleet liian houkuttavia? Hänen uran jälkeisiä temppujaan on saanut lukea muualta kuin urheilusivuilta. Aki Linnanahteen kirjoittama kirja oli melkoinen myyntimenestys.
- Aki Linnanahde: Jere
- WSOY, 2017
- Äänikirjan lukija: Ville Tiihonen, 13 h 30 min
Noora Räty
Olympialaiset: Vancouver 2010 prossia, Pyeonachang 2018 pronssia. MM-kisat: 2008 Harbin pronssia, Hämeenlinna 2011 pronssia, Yhdysvallat 2017 pronssia, Espoo 2019 hopeaa.
Noora Räty innostui jääkiekosta jo pihajäillä, ja laji on ohjannut hänen kulkuaan koko elämän ajan. Maailman parhaaksikin mainittu Noora jakaa elämäntarinansa lisäksi kiinnostavaa jääkiekkotietoutta pelaamisesta ja valmennuksesta. Lue tarkemmin TÄSTÄ.
- Marika Lehto: Noora Räty – Leijonakuningatar
- WSOY 2022
- Äänikirjan lukija: Elina Keinonen, 11 t 51 min
Kaunokirjallisuutta talviurheilusta & olympialaisista
Mielensäpahoittajan hiihtokirja
Tuomas Kyrö kirjoitti Mielensäpahoittajan hiihtokirjan viritysteokseksi vuoden 2017 Lahden MM-kisoihin. Teos on kuitenkin yleispätevä, vanhan liiton hiihtoniilon kannanotto talviurheiluun. Nautin suuresti tämän kirjan lukemisesta, sillä siinä oli niin paljon tuttua – olemmehan selvästi olleet Tuomas Kyrön kanssa samoissa hiihtokatsomoissa! Lue aiempi blogijuttuni TÄSTÄ.
Ote Mielensäpahoittajan elämän ja maastohiihdon säännöstöstä:
4. Ero syntyy ylämäessä. Elämässä, kestävyyshiihdossa ja liikemaailmassa. Se, joka jaksaa lisätä vauhtia, kun nousukulma kasvaa, voittaa. Alamäkeen huonompikin sujuttelija laskee nopeasti ja vaivatta.” s. 49
- Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan hiihtokirja
- WSOY, 2017
- Äänikirjan lukija: Vesa Vierikko, 2 h 6 min
Doping-tapaus Norjan hiihtojoukkueessa
Nyt on lainattu herkullinen tositilanne hiihtomaailmasta dekkariin. Anne Holt on norjalainen eturivin dekkaristi, jonka Kuolematon kunnia -dekkari alkaa tilanteesta, jossa norjalainen ykkösnaismaastohiihtäjä on kärähtänyt doping-testissä. Hänen näytteestään on löytynyt Clostebol-nimistä anabolista steroidia, jota on esimerkiksi Italiassa myytävässä huulirasvassa. Kuulostaako tutulta? Kyllä, Anne Holt on saanut innoituksen kirjan juoneen Therese Johaugin tapauksesta. Lue tarkemmin TÄSTÄ.
- Anne Holt: Kuolematon kunnia
- Gummerus (2020)
- Äänikirjan lukija: Meri Nenonen, 12 h 9 min
Olympialehdon alkuhavinoita
Otetaan kavalkaldin huipentumaksi Petter Kukkosen Oliivipuut eivät koskaan kuole. Kirjajärkäleen päähenkilö on olympialaisiin tähtäävä painija, mutta urheilijaelämän pohdinnat sopivat taatusti myös talviurheilijoihin, sillä onhan Petter Kukkonen Suomen yhdistetyn maajoukkueen päävalmentaja ja mukana Pekingissä viimeistä kertaa arvokisoissa joukkueensa kanssa. Uskomaton teos! Lue lisää kirjasta TÄSTÄ.
- Petter Kukkonen: Oliivipuut eivät koskaan kuole
- Docendo, 2020
- Äänikirjan lukija: Markus Bäckman, 12 h 21 min (Ateena) + 14 h 54 min (Olympia)
Hienoja ja kiinnostavia talviurheilijaelämäkertoja on toki enemmän, mutta kaikkia ei ole saatavana äänikirjana. Esimerkiksi Janne Ahosen (Teos, 2009) ja Teemu Selänteen (Otava, 2014) tarinat odottavat vielä äänikirjalukijaa!
Jestas, onpa näitä kirjoja paljon ja varmaan lisää tulossa. Olen todella huono lukemaan mitään elämäkertoja, eikä mua henk koht urheilijoiden yksityiselämä kiinnosta. Jos näistä pitäisi joku valita, niin ehkä sitten Kiira Korven laittaisin luureihin, mutta en usko että toteutuu.
Sen sijaan Kikan elämäkerta kiinnostaa kyllä, sen kuuntelen joskus kun vaan sopivassa kohdassa muistan. Eininkin on harkinnassa. Kikan ja Armin kuunnelmat oli ihania molemmat. Jotenkin taivuin paljon helpommin kuunnelmiin kuin elämäkertoihin ja ennemmin artistit kuin urheilijat.
On mielenkiintoista, miten eri ihmisten kiinnostukset vaihtelevat. Lukupiirissämmekin meitä on kolme, jotka seurasimme kaikki olympialähetykset, muutama lisää, joka oli vähän kiinnostunut ja loppuja ei kiinnostanut ollenkaan. Minua on aina kiinnostanut urheilu ja urheilijat, mutta musiikkipuoli ei oikeastaan ollenkaan. Armi Aavikko -sarjan kuuntelin ja se oli erittäin kiinnostava, lisäbonuksena vielä se, että asun Haukilahdessa, jossa myös Danny ja Armi asuivat. Mutta ehkäpä minunkin pitäisi lukea jonkun artistin elämäkerta, sillä Matti Nykästäkään en lukenut artistina vaan urheilijana. Muiden taiteilijoiden – kuvataiteilijoiden ja näyttelijöiden – elämäkertoja olen kyllä lukenut, mutta muusikot puuttuvat repertoaaristani tyystin.
Seuraan kyllä tiettyjä urheilulajeja, esimerkiksi tällä hetkellä ampumahiihdon maailmancupia, mutten mä ole erityisemmin kiinnostunut urheilijoiden yksityiselämästä, en edes niiden ampumahiihtäjien. Olin Martin Fourcaden fani, hän lopetti uransa ihan muutama vuosi sitten, muttei mulla ole minkäänlaista käsitystä onko hän esimerkiksi naimisissa, onko hänellä lapsia, mitä hän harrastaa, mitä hän tekee nykyään työkseen tmv. Eikä oikeasti kiinnosta. Mä en tosiaan lue elämäkertoja, mutta ajattelisin, että niissä kerrotaan paljon juuri tuostakin puolesta joka ei liity siihen työhön vaan yksityiselämään.
Kuuntelin tuon mainitsemani Einin, Diskokuningatar Eini, ja pidin sitä hirveän tylsänä. Loppufiiliksenä jäi, että kerrattiin mitä missäkin lehdessä milloinkin oli hänestä kirjoitettu. Booooring.
Martin Fourcadestakin on kirjoitettu elämäkerta, hän on itse toisena tekijänä. Kirja on ilmestynyt ranskaksi, saksaksi, useilla itä-erurooppalaisilla kielillä ja jopa eestiksi, mutta käsittääkseni ei suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.
Pidän elämäkerroista, mutta preferoin kuolleita (kuulostapaa kauhealta näin kirjoitettuna!). Muistelmat ovat sitten asia erikseen, mutta niiden kohdalla kiinnostun yleensä ensin lähinnä käsiteltävästä teemasta. Hienoa, että urheilijoista kirjoitetaan, mutta minä en kuulu näiden kirjojen kohderyhmään.
Katsanto on toki täydempi, jos henkilö on jo kuollut. Urheilijoilla ura on rajallinen, joten siinä mielessä heidän urastaan ainakin voi kirjoittaa jo eläessään. Onhan tuossa listalla edesmenneitä ainakin Latu-kirjassa, Matti Nykänen -elämäkerroissa, Mona-Liisassa ja Kalevi Häkkisessä.
Ja etkös juuri kirjoittanut omassa blogissasi vuosikiipeilijästä, urheilua sekin, vai onko enemmän seikkailua?
Juu, toki voi ja kannattaakin kirjoittaa. Sitähän en kritisoinut lainkaan, vaan kerroin omista preferensseistäni liittyen elämäkertoihin. :)
Minua ei pääsääntöisesti kiinnosta elossa olevista julkisuuden henkilöista (olkoot urheilijoita, muusikoita tai keitä tahansa) kirjoitetut elämäkerrat, kuten mainitsin. Muistelmat ovat eri asia, mutta niissä minua kiinnostaa ihan muut aiheet kuin urheilu tai henkilön julkisuus. Ainoa elossa oleva julkkisurheilija-teos, joka minulla on “ikuisuuslukulistallani” ja johon koen kiinnostusta on tällä hetkellä I am Zlatan Ibrahimovic. En seuraa mitään urheilua telkkarista enkä mistään muualtakaan. Toki tiedän, että Pekingin olympialaiset olivat juuri käynnissä ja vissiin loppuivat tai ovat loppumassa kohta.
Siis, preferoin elämäkerroissa edesmenneistä ihmisiä (toki aiheena olevan ihmisen täytyy kiinnostaa minua, esim. Matti Nykästä en koe niin kiinnostavana että jaksaisin hänestä kirjoitetun kirjan lukea), jollainen Tenzing Norgay on. The Man of Everest kertoo Norgayn elämästä siihen asti kun hän vihdoin pääsi Everestin huipulle ja kirja päättyy melko lailla siihen. Postauksessani kerroin, mitä kirja sisältää eli siinä on myös voimakas kulttuurinen, ajallinen ja maantieteellinen näkökulma, joka kiinnostaa (vuorikiipeilyn lisäksi toki: ainoa urheilumuoto, joka minua kiinnostaa). :)
Niin ne lukumaut kullakin ovat erilaiset!
Meillä oli Zlatanin kirja lukupiirissä ja ilta ei meinannut riittää, kun keskustelu jatkui ja jatkui, vaikka meistä kukaan ei aktiivisesti seuraa jalkapalloa. Kirjassa oli toki paljon samaa kuin muissakin urheilijaelämäkerroissa, mutta sen lisäksi se antoi hyvin havainnollisen kuvan pelaajamarkkinoista, mikä oli meille kaikille uutta. Kuinka paljon rahaa ja neuvottelutaktiikkaa jokaisen seuravaihdon takana onkaan. Voi olla, että haluat jäädä, mutta sinut myydään. Voi olla, että haluat pois, mutta et saa lähteä, kun sinulla on sopimus. Eli suosittelen Zlatanin kirjaa lämpimästi. Kyllä kirjasta ilmenee myös, millainen hän on tyyppinä ja myös aika monta selittävää tekijää.
Onpa loistava kattaus urheilukirjallisuutta! Ja näiden kisojen jälkeen on epäilemättä tulossa lisää. Ainakin Niskasten sisarusten (ja oikeastaan koko huippulahjakkaan perheen) elämäkerta kiinnostaisi!
Näistä olen lukenut (kuunnellut) Antti Heikkisen Ladun ja se oli kyllä komea kirja. Northugin elämäkerta on odotellut minulla kirjapinossa jo pari vuotta, nythän olisi kieltämättä ollut oikea hetki siihen.
Petter Kukkosen kirja kiinnostaa, mutta sen järkälemäisyys on minua pelottanut. Ehkä sopiva hetki kuitenkin tulee vielä sillekin!
Kyllähän näitä riittää. Jos Oliivipuut eivät koskaan kuole kiinnostaa, niin sen voi lukea osissa, sillä eri osiot ovat selkeästi jaotellut. Petter kirjoittaa jatkoa, joka varmaan nyt saa vauhtia, kun hän luopuu maajoukkuevalmentajatehtävistä, eikä omien lausuntojensa perusteella enää ikinä valmenna ketään. Mutta tilannehan voi fiktiossa olla ihan toinen!
Olenkin kuullut Antti Heikkisestä paljon hyvää. Laitankin tuon Ladun lukulistalle.
Antti on monipuolinen ja tuottelias kirjailija ja teatterimies. Hän kuvaa ihmisiä lämmöllä ja herkullisesti.