Lilla Teaternin Once-musikaali tarjoaa hurmaavan hetken irlantilaisen musiikin parissa

Dublin. Olimme tyttäreni kanssa tammikuussa lomamatkalla Dublinissa ja heti palattuamme varasin liput Once-musikaaliin. Emme malttaneet laskea Dublinia mielestämme, joten Once vaikutti juuri sopivalta valinnalta. Tiesin, että Dubliniin sijoittuva Once oli mennyt aiemmin Lilla Teaternissa ruotsiksi ja nyt sama produktio samoilla päätähdillä esitettiin suomeksi.

Once. Once upon a time. Olipa kerran irlantilainen nuori mies, joka rakasti musiikkia. Hän asui isänsä kanssa, autteli tätä pölynimurikorjaamossa, mutta muun ajan hän soitti kitaraa ja lauloi Dublinin keskustassa Grafton Streetillä kuten aika moni muukin toiveikas nuori mies.

Eräänä päivänä hänen kohdalleen pysähtyi nuori nainen. Kuunteli musiikkia, todella kuunteli, ja tunnisti tunteet musiikin taustalla. Nainen oli sinnikäs, taipuvainen saamaan asioita tapahtumaan. Hänen mielestään miehen biisit ansaitsivat laajemman yleisön. Niinpä satunnaisesta kohtaamisesta seurasi noin viiden päivän seikkailu, jonka jälkeen kummankaan elämä ei ole entisellään.

Filmistä hittimusikaaliksi

Ensin oli indie-elokuva, jota kuvattiin vaivihkaa Dublinin keskustan kävelykadulla, Grafton Streetillä. Vaivihkaa siksi, että elokuvantekijä Tim Flemingillä ja ohjaaja John Carneylla ei ollut varaa kuvauslupiin. Pitkällä putkella he zoomasivat ”poikaan” (elokuvassa Glen Hansard, Lillanissa Tuukka Leppänen) ja ”tyttöön” (elokuvassa Markéta Irglová, Lillanissa Emma Klingenberg. Seurasi valtaisa menestys, elokuva tuotti yli 20 miljoonaa euroa ja sen teemakappale Falling Slowly sai Oscarin. Tässä vaiheessa jutun lukemista kannattaakin laittaa elokuvan soundtrack soimaan Spotifysta.

Elokuvan menestys siivitti irlantilaisen käsikirjoittajan Enda Walshin tekemään elokuvasta näyttämösovituksen. Ensi-ilta oli New Yorkissa vuonna 2011 ja sen jälkeen näytelmää on esitetty eri puolilla maailmaa.

Suomen ensi-ilta oli ruotsiksi Lilla Teaternissa syksyllä 2020. Piti olla jo keväällä, mutta korona. Muutaman esityksen jälkeen teatterit sulkeutuivat jälleen ja Once pääsi näyttämölle uudelleen vasta syksyllä 2021. Sekin jäi lyhyeen jälleen samasta syystä. Suomenkielisen Once-version ensi-ilta oli 8.3.2022. Onpa upeaa, että esitys vetää täysiä katsomoita edelleen vuosi myöhemmin!

Irkku-bileet!

Saavuimme Lillaniin hyvissä ajoin ja siirryimme paikoillemme katsomoon noin varttia vaille seitsemän. Näyttämöllä oli jo muusikoita jammailemassa ja joukkoon liittyi yksi näyttelijä toisensa jälkeen. Valtaisa energia ja ilo välittyi katsomoon, kun eri soittimet taiteiltiin puhumaan keskenään. Kun kello löi musikaalin virallista alkamisaikaa, näyttämöllä oli jo kymmenen hengen irkku-bileet käynnissä.

Minä en ollut nähnyt elokuvaa ennen teatteria, tyttäreni oli, mutta hän ei suostunut etukäteen kertomaan mitään juonesta.

Tunteisiin vetoava tarina

Oncen tarina on romanttinen, mutta ei mitenkään siirappinen. Päätähdet eivät ole, vaikka käsiohjelmassa niin lukeekin, myöskään tyttö ja poika, vaan aikuinen nainen ja aikuinen mies. Lillanin versiossa katusoittajaa esittää Tuukka Leppänen, jonka olen nähnyt monissa päärooleissa, viimeksi Helsingin Kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -musikaalissa. Mielenkiintoista oli lukea, että Tuukka oli vetänyt ruotsinkielisen roolin kouluruotsin pohjalta ja nyt näyttelee omalla äidinkielellään, kun taas tyttöä esittävälle Emma Klingenbergille suomi on toinen kotimainen. Emma kykeni puhumaan suomea täydellisesti roolinsa mukaisesti, sillä hänen henkilöhahmonsa oli tšekkiläinen maahanmuuttaja. Kyse ei ollut ääntämyksestä, vaan sanojen painotuksesta ja koko puhetyylistä, jota todella ihailin.

Musiikki elää!

Mutta puheet ja kielet sikseen, sillä Once elää musiikilla. Minä valitettavasti en ole kovin musikaalinen, enkä osaa soittaa mitään instrumenttia, joten olin aivan haltioissani kaikkien näyttämöllä olleiden soittotaidosta. Siitä vaan instrumentti käteen ja menoksi, sitten toinen instrumentti ja soitto jatkuu – kiehtovaa! Käsiohjelmasta selvisi, että suurimmalla osalla ensemblestä oli vahva tausta nimenomaan musiikin tai musiikkiteatterin puolelta.

Tuukka Leppäsen laulua olen ylistänyt aiemminkin ja nyt hänellä oli vahva vastapari Emma Klingenbergissä. Tarinan poika on vähän perässä vedettävä, sen sijaan tyttö on topakka, mutta myös herkkä ja tunteikas. Emma tuo nämä molemmat puolet erinomaisesti esiin.

Kaikkien puolella

Pääparin tarina ja keskinäinen jännite kantaa näytelmää. Sivuosissa on mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka pääsevät framille pieniksi hetkiksi. Musiikkikaupan pitäjä Billy (Robert Kock), pankinjohtaja (Alexander Wendelin) ja tytön ystävä Andrej (Santeri Helinheimo Mäntylä) tuovat oman, osin hauskankin, lisänsä tarinaan. Kaikesta huokuu rakkaus musiikkiin ja musiikin yhdistävä voima.

Lämminhenkinen musikaali

Once-musikaalia seuranneena päivänä katsoin Oncen myös elokuvana. Monasti kiistellään, kumpi on parempi kirja vai leffa, kirja vai teatteri, teatteri vai leffa. Se on ratkaisematon kysymys. Oncen osalta voin sanoa, että Lillanin teatteriversio puhutteli minua enemmän kuin leffa. Teatterissa juoneen oli tuotu syvyyttä ja kepeyttä, aktiivisia sivuhenkilöitä, selittäviä juonenkäänteitä ja silti musiikki oli edelleen pääosassa.

Erittäin mielelläni kuuntelisin nyt suomenkielisten biisien soundtrackiä. Olisin halunnut kuulla biisit myös lempikielelläni ruotsiksi. Mutta käsillä on vain tuo leffan soundtrack, joten Falling Slowly.

Suosittelen Lillanin Oncea kaikille Irlannin, musiikin, rakkauden ja söpön tarinan ystäville.

Esityksen tiedot

Once-musikaali Lilla Teaternissa suomeksi. Esityksiä on kalenterissa vielä kevään ajan, viimeinen nykyisen tiedon valossa 26.4.2023. Klikkaa teatterin sivuille.