Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet – lukupiiri-ilta palkitun romaanin labyrintissä

Kirsin Book Clubilla on tapana valita tammikuun lukupiirikirja Helsingin Kirjamessuilla. Tällä kertaa valinta oli selvä: senegalilaisen Mohamed Mbougar Sarrin palkittu romaani Miesten syvimmät salaisuudet. Karismaattisen kirjailijan esiintyminen messulavalla teki meihin paikalla olleisiin bookclubilaisiin vaikutuksen. Minut hän hurmasi niin, että jonotin muiden fanittajien kanssa ylipitkässä signeerausjonossa. Valinta oli enemmän kuin oikea, sillä Miesten syvimmät salaisuudet on upea kirja. Siitä riitti keskusteltavaa tammikuun pimeänä iltana, jota lämmitti Varpun valmistama afrikkalainen mafé-muhennos.

Minne on kadonnut senegalilainen kirjailija T.C. Elimane? Mitä tapahtui ensin ylistetylle ja sitten plagiaatiksi haukutulle Epäinhimillisyyden labyrintti -nimiselle kirjalle?  Tätä mysteeriä selvitetään Mbougar Sarrin kirjassa. Myös Miesten syvimmät salaisuudet on kirjallinen labyrintti, moneen suuntaan haaroittuva tarina historiasta, rakkaudesta, kolonialismin vaikutuksista ja – kirjallisuudesta.

Pariisissa asuvalle nuorelle senegalilaiselle kirjailijalle Diégane Latyr Fayelle 1930-luvulla ilmestyneestä Epäinhimillisyyden labyrintista tulee pakkomielle, ja hän lähtee selvittämään kadonneen kirjan ja kirjailijan mysteeriä. Etsintä vie hänet Pariisista Amsterdamiin, Argentiinaan ja takaisin kotimaahansa Senegaliin. Epäinhimillisyyden labyrintti kertoo tarinan kuninkaasta, jolle maa lupaa absoluuttisen vallan, mutta vastapalvelukseksi kuningas joutuisi antamaan vanhusten tuhkat. Näin kuningas myös tekee ja alkaa polttaa kuningaskuntansa vanhimpia jäseniä. Tuhkat hän levittää linnansa ympärille ja sinne kasvaa kuoleman viita, jota kutsutaan epäinhimillisyyden labyrintiksi.

Ilmestyessään kirjaa ylistettiin ja sen kirjoittaja korotettiin ”mustaksi Rimbaudiksi”. Pian ylistys vaihtui haukuiksi. Kirja oli liian pessimistinen, se ei ollut tarpeeksi värillinen, siitä puuttui oikea Afrikka, ja mikä pahinta, se todettiin plagiaatiksi. Kustantaja veti kirjan pois myynnistä ja kirjailija katosi vastaamatta syytöksiin.  

Elimane sulautui yöhön. Minua kiehtoo, miten helposti hän hyvästeli auringon. Minua kiehtoo hänen varjonsa haihtuminen. Hänen lopullisen määränpäänsä mysteeri vainoaa minua. En tiedä, miksi Elimane vaikeni silloin kun hänellä oli vielä niin paljon sanottavaa. Erityisesti minua piinaa, etten pysty samaan. Vähäpuheisen, oikeasti hiljaisen ihmisen tapaaminen asettaa aina kyseenalaiseksi oman puheen merkityksen ja tarpeellisuuden, ja silloin alkaa miettiä, suoltaako suustaan pelkkää kiusallista höpinää, kielellistä kuraa.

Miesten syvimmät salaisuudet -romaanin mysteerillä on esikuva, malilainen kirjailija Yambo Ouologuem ja hänen vuonna 1968 ilmestynyt romaaninsa Le Devoir de violence. Se kertoi kolonialismista ja sen seurauksista läntisessä Afrikassa. Kirjailija palkittiin ensimmäisenä afrikkalaisena arvostetulla Renaudot-kirjallisuuspalkinnolla ja kirjaa ja kirjailijaa hehkutettiin, kunnes syntyi kirjallinen skandaali. Ouologuemia syytettiin plagioinnista ja suorista lainauksista mm. Graham Greeneltä. Romaani vedettiin pois myynnistä, Ouologuem vetäytyi julkisuudesta ja palasi Maliin, jossa hän kuoli vuonna 2017.

Aivan kuten Miesten syvimmissä salaisuuksissa minäkertoja selvittää mysteeriä, myös Mbougar Sarr luki lähes pakkomielteisesti kaiken mahdollisen Ouologuemista ja päätti tehdä hänestä väitöskirjan, joka sitten muuttui kaunokirjalliseksi teokseksi. Mbougar Sarr on myös omistanut romaaninsa Yambo Ouologuemille.

Kirjallinen labyrintti ja runsauden sarvi

Kadonneen kirjan ja kirjailijan mysteerin lisäksi Miesten syvimmät salaisuudet on myös paljon muuta. Se kuvaa, miten kolonialismi on vaikuttanut afrikkalaiseen, vahvasti perheyhteisöön sitoutuneeseen elämään. Miten suvut hajoavat, kun osa haluaa myötäillä siirtomaaisäntiä, osa säilyttää oman kulttuurin. Se on kehityskertomus ja kirja rakkaudesta, jota Mbougar Sarr kuvaa välillä hyvinkin eroottisesti. Se on myös ja ennen muuta ylistys kirjallisuudelle ja lukemiselle.

Mikä tämä isänmaa sitten on? Tiedät kyllä: se on tietenkin kirjojen isänmaa: kirjat, luetut ja rakastetut, luetut ja halveksitut, kirjat jotka unelmoi kirjoittavansa, kirjat kirpunkokoiset jotka unohtuvat ja joista ei ole varma, tuliko niitä koskaan edes avanneeksi, kirjat jotka teeskentelee lukeneensa, kirjat joita koskaan aio lukea mutta joista ei luopuisi mistään hinnasta, kirjat jotka malttavaisina uinuen odottavat hetkeään ennen aamunkoiton lukuhetkien häikäisevää hämärää. Juuri niin, minä sanoin: sen isänmaan kansalainen minusta tulee, sille valtakunnalle vannon uskollisuudenvalani, kirjaston kuningaskunnalle.

Lehtihaastattelussa Mbougat Sarr on korostanut kirjansa henkilökohtaisuutta: ”Sen syvin lähde on oma intiimi tutkielmani kirjallisuuden arvosta, intohimosta lukemiseen ja sitoutumisesta kirjoittamiseen. Siitä, mikä kirjallisuuden rooli on maailmassa ja mitä se voi meille tehdä.” (Helsingin Sanomat 26.10.2022)

Kirjan tapahtumat rönsyilevät tilanteesta ja maasta toiseen ja välillä herää epäilys, kadottaako Mbougar Sarr ydintarinan. Mutta aina siihen palataan, niin kuin labyrintissäkin oikea reitti löytyy harhapolkujen jälkeen. ”Sarrin labyrintissä on reunat”, Kirsi totesi lukupiirikeskustelussamme. Miesten syvimmät salaisuudet -teoksen osista syntyy hieno kokonaisuus.

Runsas tarina vilisee erilaisia tekstityyppejä, päiväkirjoja, lehtiartikkeleita, arvosteluja ja henkilöitä. Minäkertojan, Diéganen Fayen lisäksi on toinen senegalilainen kirjailija, Marème Siga D., jota Faye ylistää uuden senegalilaisen kirjallisuuden pelastajaksi. Tärkeä rooli on myös Marème Sigan isällä Ousseynou Koumakhilla, jonka kautta lähtee purkautumaan Elimanen suvun historia. Muiden Pariisissa asuvien afrikkalaisten kirjailijoiden kanssa Diégane käy kiihkeitä keskusteluja Elimanesta, ja takaumissa Elimanesta kertovat hänen kustantajansa.  

Lukupiirin mietteitä

Tammikuun lukupiiriin meitä kokoontui ennätyksellisen vähän, matkat, sairastumiset ja lopulta kammottavan huono keli karsivat joukkomme ennätyksellisen pieneksi. Vain viisi kirsinbookclubilaista nautti Varpun afrikkalaisteeman mukaisesta tarjoilusta: maukkaasta ja lämmittävästä mafé-muhennoksesta ja mango-jälkiruuasta. Sekin oli viritetty kirjan teemoihin, sillä Elimanen äiti Mossane vietti viimeiset vuotensa vanhan mangopuun alla hautausmaan portin vieressä. Minna paranteli yskäänsä kotona ja seurasi keskusteluamme etäyhteydellä.

Kirjan runsaus ja kerrontatapa ihastutti meitä, mutta teki myös lukemisesta vaativaa. Äänikirjasta ajatukset hajosivat:
– Äänikirjaa oli helppo kuunnella, kuin olisi kuunnellut musiikkia.
– Kuunnellessa tuli melkein ähky, niin ladattua teksti oli.
– Tunsin hävinneeni hirveästi, kun kuuntelin kirjan. Olisi pitänyt ostaa teos jo Kirjamessuilta.

Mietimme, miten paljon kulttuuriset erot vaikuttavat kerrontaan. Näkyykö Mbougar Sarrin tavassa liikkua aikatasosta toiseen ja vaihtaa kertojaakin kesken kaiken afrikkalaisten erilainen aikakäsitys.
– Vei vähän aikaa tottua siihen, että Senegalissa kerrottu vaihtuukin saumattomasti aikaisemmin kuvatussa tilanteessa Siga D:n Ranskassa kertomaksi. Tarkkaavainen lukija kyllä pysyy kärryillä.

Mbougar Sarr sivaltaa kirjallisia piirejä ja kyseenalaistaa sen, kuka saa määritellä, mitä afrikkalaisten kirjailijoiden pitäisi kirjoittaa.
– Minua hymyilytti Suomestakin tuttu ilmiö, ”kirjallinen inkontinenssi”, ns. influensserien lirauttamat tekstit ja niistä kustannetut kirjat.  

Kolonialismin jäljet

Vakavammin puhuimme kolonialismista ja sen vaikutuksesta. Siirtomaavalta vei Afrikasta kaiken, myös mahdollisuuden kehittää omaa kulttuuriaan. Kirjassa ranskalaisten ehdoilla toteutuva koulutus ja sitä kautta ranskan kielen asema asettuu vastakkain alkuperäiskielten ja afrikkalaisen elämän kanssa.
– Millainen Afrikka olisi, jos se ei olisi joutunut siirtomaiksi? Olisivatko omat kulttuurit kehittyneet korkeakulttuureiksi ja miten väkivalta olisi vaikuttanut?

Kirjassa on monta vaikuttavaa kohtausta, ja monelle oli jäänyt erityisesti mieleen järkyttävä kohtaus, jossa kaivoon piilotettu poika joutuu seuraamaan, miten hänen perheensä tapetaan.

Mietimme Elimanen kirjan tarinaa kuninkaasta, joka polttaa vanhukset. Onko Siga D. tällainen kirjailija, joka hylkää entisen, vai onko se kuvaus siitä, miten kolonialismi vaikuttaa alkuperäiskulttuuriin?

Kirjan nimestä puhuimme paljon. Ihmettelimme, miksi vain miesten salaisuudet, sillä koimme kirjan olevan vahvasti ”ihmisten asioilla”.
– Se jopa irtosi afrikkalaisuudesta, koin kirjan hyvin yleisinhimilliseksi.
Kiitos muiden kirjaa lukeneiden ja ranskaa osaavien, nimeen liittyvät kysymysmerkit alkoivat aueta. Suomenkielinen käännös alkuperäisnimestä Le plus secrète mémoire des hommes ei ole väärä, mutta sen olisi voinut kääntää toisinkin, sillä homme voi tarkoittaa myös ihmistä. Ruotsiksi kirja onkin saanut nimen Fördolt är minnet av människan. Tätä nimeä mekin olisimme peukuttaneet.

Muuten kirjan kääntäneet Marja Luoma ja Sampsa Peltonen ansaitsevat kiitoksen, samoin Gummerus, jonka tuntosarvet liikkuvat myös ranskankielisen kirjallisuuden alueella. Suomennos on ehdolla käännöskirjoille annettavan Jarl Hellemann -palkinnon saajaksi.

Mohamed Mbougar Sarr

Miesten syvimmät salaisuudet on voittanut Ranskassa arvostetun Goncourt-palkinnon, joka myönnetään vuosittain ”parhaalle ja omaperäisimmälle romaanille”. Ranskassa kirjaa on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta ja sen käännösoikeudet on myyty 35 maahan. Helsingin Kirjamessuilla kirjailija totesi sarkastisesti olevansa Goncourtin voitettuaan osa establishmentiä, jota hän kirjassaan kritisoi, sitä, miten Ranskan porvaristo haluaa omaatuntoaan rauhoittaakseen palkita jonkun afrikkalaisen kirjailijan. ”Loppujen lopuksi te kuitenkin olette ulkomaalaisia ja sellaisina pysytte, oli teostenne arvo mikä tahansa”, kirjassa todetaan.

Mohamed Mbougar Sarr on syntynyt vuonna 1990 ja lähtöisin keksiluokkaisesta lääkäriperheestä Senegalista. Hänen äidinkielensä on serer, yksi Senegalin kansalliskielistä, mutta hän kirjoittaa ranskaksi. Se on ollut hänen koulukielensä, jolla hän on oppinut kirjoittamaan hyvin nuorena. Mbougar Sarr korostikin messuhaastattelussa, miten kolonialismissa ei ole pelkästään kysymys vallasta, siitä kuka hallitsee alueita. Kolonialismi vaikuttaa myös mielikuvituksen kautta. ”Koulussa aletaan heti kirjoittaa ranskaksi ja se vaikuttaa tapaasi kirjoittaa, tapaasi kuvitella.”

Lukion jälkeen Mbougar Sarr muutti Ranskaan opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Miesten syvimmät salaisuudet on hänen neljäs romaaninsa. Esikoiskirjan Terre ceinte hän julkaisi vuonna 2015.

Niin kuin aina, päätimme lukupiirimme peukutukseen, ja kaikkien peukku nousi ylös. Tähdistä keskustelimme, mutta vain siitä, annammeko viisi vai neljä ja puoli tähteä. Minna ennusti Mohamed Mbougar Sarrille tulevaisuudessa jopa Nobelin kirjallisuuspalkintoa, joten todella vahvasta kirjasta ja kirjailijasta on kyse. Hänestä kuulemme vielä. Koska päätös tähdistä jäi vaiheeseen, käytän jutun kirjoittajana valtaani ja annan

• Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet
• Gummerus, 2022
• Ranskankielinen alkuteos Le plus secrète mémoire des hommes
• Suomentaneet Marja Luoma ja Sampsa Peltonen
• 464 s./16 t 19 min.
• Äänikirjan lukee Mikko Toiviainen

Myös näissä kirjoissa käsitellään kolonialismin vaikutusta ja jälkiä:

Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät
Maaza Mengiste: Varjokuningas

Mafé-muhennos

Näin Varpu kertoo ruokalajista: ”Maapähkinämuhennos on tavallinen mausteinen ruokalaji Länsi-Afrikassa. Senegalissa sitä kutsutaan nimellä mafé. Googlen avulla löysin englanniksi useita ohjeita, joita noudatin valikoiden. Autenttisuutta ei voi taata. Tein muhennoksen kasvispohjaisena slow-cookerissa (hautuu hitaasti useita tunteja). Useimmissa ohjeissa käytetään lihaa tai kalaa ja ruoka valmistetaan kattilassa.”

Ainekset 10-12 syöjälle:
2 isoa bataattia
2 isoa sipulia
5 porkkanaa
1 vihreä paprika
1 nippu lehtikaalia tai pinaattia
4 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1 tölkki papuja
1 tölkki tomaattimurskaa
7-10 dl kasvislientä
1-1,5 dl maapähkinävoita (100% maapähkinää)
Pienehkön sitruunan mehu
Chiliä tai cayennepippuria maun mukaan
Timjamia reilusti
Laakerinlehti

Ohje:
Pilko vihannekset melko pieniksi paloiksi ja mittaa muut ainekset kattilaan. Nestettä sen verran, että osa vihanneksista on puolittain näkyvissä. Kiehauta ja hauduta pienemmällä lämmöllä noin tunti niin, että bataatit alkavat hajota. Tarjoile riisin tai couscousin kanssa.