Muumien paluu Lillaniin: Kris och katastrof i Mumindalen – helmi nukketeatterin ystäville!

Minun Kris och katastrof i Mumindalen -kokemukseni Lilla Teaternissa meinasi alkaa katastrofilla. Esitys alkoi kello 18:30, mutta silloin minä olin vielä Stockmannilla, koska kuvittelin muumien valtaavan näyttämön vasta kello 19:00 kuten niin monta vuotta teattereissa on ollut tapana. En ollenkaan syytä teatteria, minusta aiempi alkamisaika on hyvä, vaan katson tiukasti peiliin ja lupaan seuraavalla kerralla katsoa alkamisajan tarkemmin. Kaverilleni kävi pari viikkoa sitten samoin, mutta silloin en vielä oppinut.

Seuralaiseni oli ajoissa, mutta liput olivat minulla. Onneksi myöhästyin vain viitisen minuuttia, joten henkilökunta laski minut hänen seurakseen parvekkeen takariville, kun siellä oli tilaa. Sen verran harmissani olin itselleni, että minulla kesti hetken päästä sisään näytelmään.

Musiikkinukketeatteriesitys

Kris och katastrof i Mumindalen on nukketeatteriesitys. Kyseessä ei kuitenkaan ole käsinuket tai naruilla liikutettavat nuket, vaan noin metrin korkuiset muuminuket. Ne eivät myöskään ole pörröisiä kuten nykyiset muumipehmolelut, vaan vaaleaa nahkaa kuten minunkin pieni muumipeikkopehmoni oli 1960-luvulla. Joissain kohtauksissa käytetään vielä pienempiä muumihahmoja korostamaan sitä, että maailma Muumilaakson ulkopuolella on suuri.

Aluksi seurasin nukkeja liikuttelevia Lillanin näyttelijöitä, joita tässä yhteydessä kutsutaan nukettajiksi. Olin vain kuukausi sitten katsomassa samassa teatterissa Once-musikaalia ja monta samaa näyttelijää oli jälleen näyttämöllä. Seurasin, miten kekseliäästi he käsittelivät eri muumihahmoja. Usein samaa hahmoa liikutti kaksi ihmistä ja heidän liikkeensä välittyivät hyvin sulavina ja saumattomina.

Mitä pidemmälle esitys eteni, sitä enemmän pystyin seuraamaan muumeja enkä näyttelijöitä. Seuralaiseni kertoi päässeensä nopeammin muumien imuun.

Toven alkuperäiset sarjakuvat

Esitys pohjautuu Tove Janssonin alkuperäisiin sarjakuviin, joita hän käsikirjoitti ja piirsi englantilaiseen Evening Newsiin vuodesta 1954 alkaen. Tove teki seitsemän vuoden aikana 20 jaksoa, jonka jälkeen hänen veljensä Lars Jansson jatkoi työtä aina vuoteen 1975 asti. Parhaimmillaan Moomin-sarjakuva ilmestyi yli 40 maassa.

Minä olen lukenut ison joukon kyseisiä sarjakuvakirjoja, kun tyttäreni kasvoivat ulos muumipiirretyistä, mutta eivät niinkään innostuneet vielä alkuperäisistä muumikirjoista. Muumit Rivieralla oli suosikkini!

Näyttämöltä tunnistin osan tarinoista, esimerkiksi Muumipeikon kultaisen hännän, Viidakkoseikkailun ja Komeettatarinan. Näiden lisäksi oli useita juonikäänteitä ja siksi piti olla tarkkana, missä mentiin.

Toven elämänfilosofiaa

Teksti sisältää Tove Janssonin elämänviisauksia, joita on aina nautinnollista kuulla. Muumimamma on nykyään suosikkini, minäkin haluaisin olla niin lempeä ja positiivisen luottavainen. Näytelmässä mamma tosin näyttää yllättäviäkin piirteitä. En tuntenut tarinaa, jossa mamma surmaa metsäsian ja valmistaa siitä aterian. Mammalle tulee kovin huono omatunto, sillä hän pohtii, mahtoiko sialla olla vaimo. Kun vaimo sitten ilmaantuu, hän antaa mammalle anteeksi, sillä miessika olikin ollut aika sika. Oli miten oli, kriisi taikka katastrofi, niin siitä selviydytään joko mamman hillolla tai kakulla.

Myös Niiskuneiti oli yllättävän topakka, jopa Pikku Myyn kaltainen. Poissa olivat piirretyissä olleet prinsessaelkeet. Pappa pohdiskeli, otti päiväunia, luki Agatha Christietä ja tietenkin otti ryyppyjä. Tove Janssonin alter ego eli Muumipeikko oli paljon esillä ja paransi maailmaa ystävänsä Nuuskamuikkusen kanssa.

Fantastinen visualisointi!

Näytelmän parasta antia oli upea visualisointi ja lavatoteutus. Kaikki oli mustavalkoista, jopa Muumimamman esiliinan raidat. Niinhän tietenkin on ollutkin alkuperäisissä sarjakuvissa. Näyttelijöillä oli kivat mustavalkoiset haalarit, kasvot oli vaalennettu meikkivoiteella. Muut kuin tutut muumihahmot oli myös toteutettu hauskasti. Psykiatrilla oli valtavan pitkät kädet, vaikka hän onkin muumiperheen huolien edessä täysin kädetön. Yhdessä totesimme, että jopa esirippuna toimivat verhot olivat niin tyylikkäät, että ne voisi ripustaa kotiin.

Pieni miinus tulee siitä, että meidän oli hieman vaikea saada joistain repliikeistä selvää. Vielä vaikeampaa se oli, kun ensimmäisellä puoliajalla istuimme parvekkeella. Muumipeikko oli aina selkeä, sillä hän ei huutanut. Kun muutoin tuli enemmän taustaääniä ja muumihahmot huusivat, repliikit menivät melko puuroksi.

Näytelmä elää tässä ajassa

Tove Janssonin muumit esiintyivät ensimmäisen kerran Lillanin lavalla näytäntökaudella 1958-59. Teatterijohtaja Vivica Bandler oli pyytänyt ystäväänsä kirjoittamaan muuminäytelmän, syntyi Troll i kulisserna, joka kiersi usealla lavalla Pohjoismaissa.

Sota oli vaikuttanut vahvasti Tove Janssoniin. 1950-luvulla syntyneet sarjakuvat korostavat inhimillistä rauhaa ja sallivuutta, ottivat yhteiskunnallisesti kantaa. Kaikki Muumilaakson ulkopuolella oleva sysää mielenrauhan pois paikoiltaan. Monien asioiden kanssa voidaan kuitenkin elää, vaikkapa villieläinten, kunhan perheyhteisö tuo turvaa.

Viesti huipentuu näytelmän lopussa, kun tanssitaan hetkessä, vaikka komeetta on tulossa.

Aivan MUST kaikille nukketeatterin ystäville!

Ohjelmatiedoissa Kris och katastrof i Mumindalen -näytelmää suositellaan yli 10-vuotiaille. Tämä on ehdottomasti näytelmä sekä nuorille että vanhemmille. Sitä katsoo eri vinkkelistä riippuen heittäytymiskyvystä ja muumitietoudesta. Tekstiä on paljon, joten ruotsin taito on suotavaa. Toisaalta näytelmässä tapahtuu visuaalisesti koko ajan, joten ehkä ei ole niin väliä, jos jokaista tekstiin pohjautuvaa viisautta ei pystykään nappaamaan. Ja tietenkin tämä on aivan MUST kaikille nukketeatterin ystäville!

Esityksen tiedot

Näyttämöllä Lumi Autio, Ulriikka Heikinheimo, Robert Kock, Reetta Moilanen, Elena Rekola, Pia Runnakko, Ursula Salo, Riina Tikkanen, Alexander Wendelin ja Joachim Wigelius.

Kirjailija Tove Jansson, ohjaaja ja koreografi Jakob Höglund, dramatisointi ja laulujen sanat Annina Enckell, lavastus ja näyttelijöiden puvustus Sven Haraldsson, nukkien suunnittelu ja valmistus Heini Maaranen, hahmojen puvustus ja rekvisiitta Heini Maaranen, säveltäjä Robert Kock, valosuunnittelu Ville Aaltonen, äänisuunnittelu Antero Mansikka, naamiointi Maija Sillanpää, musical supervisor Marcus Fagerudd, ohjaajan assistentti Soile Ojala.

Ensi-ilta oli 1.10.2022. Esityksen jatkuvat ainakin 22.4.2023 asti.