Tyttökirjaklassikko Pikku naisia viihdyttää nyt Turun Kaupunginteatterin näyttämöllä

Louisa M. Alcott kirjoitti Pikku naisia vuonna 1886. Kirja on vakiinnuttanut asemansa tyttökirjaklassikkona, joka hurmaa aina uuden sukupolven. Elokuvaversioita on useita, tuorein Greta Gerswigin ohjaama vuodelta 2020. Samaan aikaan ilmestyi myös kirjan uusin suomennos Sari Karhulahden kääntämänä sekä Pikku naisien suomenkielinen äänikirjaversio.

Nyt Pikku naisia on nähtävillä Turun Kaupunginteatterin näyttämöllä. Näyttämösovituksen on tehnyt Satu Rasila ja näytelmän on ohjannut Sini Pesonen.

Meg, Jo, Beth, Amy – kuka oli sinun suosikkisi?

Näytelmä alkaa päähenkilöiden eli Marchin perheen neljän tyttären Margaretin, Jon, Bethin ja Amyn tanssiesityksellä. These boots are made for walking -biisi tuo särmää vanhan ajan tyttökirjaan: nämä nuoret naiset olisivat valmiita tekemään omia valintojaan ja valmiita kulkemaan omia polkujaan, mutta yhteiskunnan odotukset heitä kohtaan ovat kovin rajoittavia.

Intron jälkeen sisarusparven villikko Jo alkaa kertoa tarinaa takautuvasti pohjautuen kirjaan, jonka hän on kirjoittanut perheestään. Ensimmäisessä kohtauksessa ollaan New Yorkissa, missä Jolle saksaa opettava professori Bhaer näkee kirjan käsikirjoituksen. Näytelmä etenee kohtaus kohtaukselta samoin kuin Pikku naisia -kirjassa.

Tarinaa oli modernisoitu maltillisesti

Seurueessamme oli kuusikymppisiä äitejä ja heidän kolmekymppisiä tyttäriään. Mitä uutta saimme tästä Pikku naisia -versiosta? Tuntui, että modernisuutta olisi saanut olla vielä rohkeammin – suurimmalle osalle yleisöstä tarina on kuitenkin tuttu. Odotimme jotain täysin uutta ja yllättävää, mutta tutun tuntuisia latuja mentiin. Toki 1800-lukua modernisoitiin farkkuasuin ja mukana oli esimerkiksi Madonnan ja Florence and the Machinen musiikkia, mutta nämä eivät herättäneet uusia pohdintoja.

Muutoin toteutus oli viihdyttävää teatteria. Erityisen onnistuneita kohtauksia olivat tanssiaiset ja tanssiaisten jälkeinen luistelukohtaus. Näissä musiikki, tanssit ja lavastus onnistuivat täydellisesti.

Lavastus ja puvustuksessa

Tinja Salmi oli luonut näyttämölle runsaan lavastuksen, mutta seurueemme mielestä näkymä oli hieman sekava. Mikä merkitys oli lavan vasemman reunan vanhalla asuntovaunulla? Taustalla olevat kuvat ja videot lisäsivät lavastuksen rönsyilevyyttä. Jossain vaiheessa tuntui, että samaan aikaan käytettiin kaikkia mahdollisia näyttämön liikemahdollisuuksia – lavalla jokin nousi, toinen osa laski ja kolmas pyöri.

Tuomas Lampisen puvustus oli onnistunut hyvin. 1800-lukua kuvasivat vanhat mekot ja pitkät hameet. Farkkuasut puolestaan loivat siltaa nykypäivään.

Roolisuoritukset jakoivat mielipiteitä

Kun monella yleisössä on pohjalla vahva nuoruuden lukukokemus, ovat näyttelijät vaativan tehtävän edessä: vastaavatko roolisuoritukset mielikuvia. Seurueemme mielestä Linda Hämäläinen Amynä ja Anna Airola Bethinä sekä Kirsi Tarvainen Marchin tätinä onnistuivat erityisen hyvin. Isla Mustanojan roolisuoritus Jona vahvistui entisestään väliajan jälkeen. Kirjan perusteella tyttöjen äiti oli hyvin lämmin ja lempeä. Nyt lavalla nähty Riitta Salmisen äiti oli paljon kylmempi ja eleettömämpi. Tämä kuvastanee klassikoiden uudelleentulkintojen vaikeutta. Kun on muutettu vain vähän, vanhat mielikuvat luovat odotuksen aiemman toistosta.

Samuel Kujalan Laurie, josta näytelmässä käytettiin nimeä Ted, onnistui myös poikamaisuudessaan. Tedin pitkä tukka ja kitaransoitto harrastuksena toivat henkilöä nykyaikaan. Hänen kohdallaan katsomoraatimme mielipiteet hajaantuivat entistäkin enemmän, sillä meillä jokaisella oli oma käsityksemme ihanasta naapurinpojasta, mutta kauneus/komeus/ihanuus on toki katsojan silmässä/mielessä.

Jokin näytelmän koskettavuudesta jäi kuitenkin uupumaan, sillä kenenkään meistä ei tarvinnut kaivaa nenäliinoja esiin siinäkään kohdassa kun Beth kuoli. Päinvastoin oli aikoinaan kirjaa lukiessa.

Napakka kokonaisuus

Pikku naiset -sarjassa oli neljä kirjaa. Teatterisovituksessa keskitytään Marchien lapsuudenperheeseen ja jätetään viisaasti tarina kesken. Kirjasarjassa Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat painottuvatkin Jon itsenäisiin elämänkuvioihin. Näytelmässä Jo perii Marchin tädin suuren talon ja saa idean koulun perustamisesta ja sen pituinen se tällä kertaa.

Sopii erityisesti äiti-tytär-illanviettoihin

Kaiken kaikkiaan neljän hengen seurueellamme oli viehättävä teatteri-ilta. Totesimme, että Turun Kaupunginteatterin Pikku naisia -esitys soveltuu hyvin kaltaisillemme Pikku naisia -nostalgikoille ja uusille sukupolville, jotka ovat nauttineet Pikku naisia vain elokuvaversioina.

Erityisesti suosittelemme Pikku naisia äiti-tytär-illanviettoon. Näytelmä herättää helposti ajatuksia ja keskustelua naisen aseman muutoksista aikojen kuluessa. Keskustelua voi käydä jo väliajalla rahkaisen Pikku naisia -leivoksen äärellä.

Näimme esityksen Turun kaupunginteatterissa 1.4.2023

Pikku naisia muualla

Pikku naisia -kirjalla oli roolinsa myös Elena Ferranten Napoli–sarjassa ja kirjasta on keskusteltu myös Kirsin Book Clubin podcastissa: Pikku naisia ja muita ihania tyttökirjoja.